Nyt on kilpirauhaskontrollilabrat hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Ja eiväthän ne tulokset hyvältä näyttäneet. Nyt en enää yhtään ihmettele, miksi olen ollut niin väsynyt, miksi hiukset tippuu, miksi niin usein kiukuttaa ja suututtaa ja mitään ei saa aikaan. Tottakai tämä lapsettomuus vaikuttaa mieleen, mutta aivan varmasti myös kilpirauhasen toiminnalla on siihen osuutensa. Oireet on meistä kullakin yksilölliset, ja riippuu ihmisestä mitkä arvot kelläkin mitenkin vaikuttavat.
Mutta niihin tuloksiin. Tsh 4,45 eli melkein sen viiden. Ja tuo kun on vaihdellut, niin en ihmettelisi vaikka olisi jossain vaiheessa siellä vitosella alkavissa lukemissakin huidellut. Myös jokin muu arvo oli himppusen koholla, mutten nyt tähän hätään enää muista mikä se oli. Joka tapauksessa arvot ja varsinkin tsh ovat ehdottomasti liian korkeat, kun verrataan hedelmöityshoidoissa tähdättävään maksimissaan 2,5 arvoon. Että silleen.
Nyt sitten mietin, olenko tehnyt kaikki aiemmat hoidot aivan turhaan. Laittanut rahaa palamaan reilun kymppitonnin ihan tyhjän vuoksi. Jos kilpirauhanen on ollut koko ajan se jarru miksi ei onnistu. Ja ihan niinkin yksinkertaisella asialla kuin tyroksiinilla, jota nyt siis syön oltaisi asia saatu kuntoon jos koko homma olisi ihan alunalkaenkin tutkittu ennen ensimmäistäkään inseminaatiota. Olisinko nyt jo onnellisesti äiti? Säästynyt näiltä helvetillisen karvailta pettymyksiltä, kyyneleiltä ja epätoivolta. Pelolta ja valvotuilta öiltä. Ja siltä rahanmenolta, jota näihin hoitoihin on tosiaan laitettu niin paljon etten ole edes enää uskaltanut laskea tarkkaa summaa.
No mutta oli niin tai näin, ajattelen kuitenkin että ehkä saan syyttää vain itseäni. Olisihan se tutkittu jos olisin vaatinut. Mutta miten vaatia sellaista josta ei tiedä? Olisi pitänyt ottaa selvää. Googlettaa ja varmistaa, että kaikki samat alkututkimukset on tehty mulle jotka muillekin tehdään ennen hoitojen aloittamista. En vain ole ajatellut, että kilpirauhanen on oikeasti näin iso juttu vaikka toki sitä jossain vaiheessa sitten muutaman epäonnisen inseminaation jälkeen tutkittiin. Silloin ths oli 4,1. Lääkärin mielestä ei haittaa, mutta sain lääkkeet. Söin niitä annetun ajan, mutta jätin kontrollilabran klinikalla väliin, kun jos se korkeampi arvo ei kerta haittaa. Ajattelin, että säästän siinä vähän rahaa kun jätän homman kontrolloimatta. Miksen ottanut asioista jo selvää aiemmin? Siitä kilpparin todellisesta merkityksestä jonka olen vasta nyt todella tajunnut. Ja jos kerta halusin säästää rahassa, miksen mennyt terveysasemalle labroihin jo aiemmin? Varmaankin siksi, koska mulla oli käsitys, ettei siellä itsellisiltä niin vain hedelmöityshoitoihin liittyviä labroja oteta, että kotiin ne käännyttää. Mutta ainakin omalla terveysasemallani se on ollut ihan harhaluulo: Kaikki, siis ihan kaikki pyytämäni labrat olen saanut infektionäytteistä ja ferritiinistä lähtien, ihan jokaisen ja lääkäri siellä otti kaiken tosissaan eikä edes vihjannut että mee sinne mistä tulitkin.
Voihan olla niinkin, että vaikka tämä arvo nyt saataisi kuntoon lääkkeillä, en silti tule raskaaksi. Voihan syy olla jossain ihan muualla tai täysin selittämätön. Mistä näitä koskaan tietää. Jos kroppani on vain päättänyt, ettei se mitään lasta kanna ja sillä hyvä. Eivät just nappiin menevät kilpirauhasarvotkaan ole automaattisesti onnistuneen raskauden tae. Syön nyt kuitenkin Thyroxinia aamuisin ja Obsidania iltaisin rautalisänä, jotta edes nuo arvot saadaan kohdilleen eikä mikään jää roikkumaan ainakaan niistä.
Lähden ensi viikolla viikoksi mökille, vietän siis tänä vuonna pitkästäaikaa myös mökkijuhannusta. Kissat jäävät kotiin ystävän hoitoon, koirat otan mukaan. Jos olisin saanut aikaiseksi tehdä kissoille mökille tarhan, olisin ottanut nekin ja viettänyt siellä useammankin viikon. Mutta viikkokin on parempi kuin ei mitään. On pakko saada etäisyyttä tähän kaikkeen, päästä rauhoittumaan ja rentoutumaan luonnon keskelle omaan rauhaan. Ehkä se tekee hyvää mielelle - ainakin niin kovasti toivon. Näitä juttuja ehtii pyöritellä sitten myöhemminkin kunhan kotiutuu. Reissussa keskityn vain siihen että sauna lämpiää, järvivesi virkistää ja grilli on kuumana. Seurailen koirien touhuja ja yritän olla vain hetkessä. Uskon, että se kaikki tulee nyt juuri sopivaan saumaan, jos vain on rauha ja kaikki lapsettomuudesta muistuttava kaukana taka-alalla...
