Tämä on sellainen aihe, josta mun pitäisi olla suoraan yhteydessä HSL:n hallitukseen, ja aion vielä ollakin, mutta tuntuu, että on pakko päästä avautumaan tästä ihan näin "julkisesti" myös. Ja jos kävisi niin hyvä tuuri, että kirjoitukseni osuisi seuraavasta asiasta päättävien, tai edes yhden heistä silmien alle, niin hyvä. En ole ainoa, joka tästä on huolissaan ja jopa näreissään. Monet näkövammaiset ovat jo kirjoittaneet HSL:lle. Eräässä blogikirjoituksessa asiaa on myös käyty läpi, ja minäkin ajattelin nyt ottaa asian esiin omassa blogissani.
Nythän on niin, että HSL on keksinyt laittaa vakavaan harkintaansa kaikille pääkaupunkiseudulla asuville näkövammaisille kuuluvan täysin maksuttoman matkakortin poiston. Kyse on kortista, joka on ilmainen kaikissa pääkaupunkiseudun alueella liikkuvissa julkisissa kulkuvälineissä: Metrot, bussit, raitiovaunut sekä lähijunat. Kortilla saa matkustaa rajattomasti mihin tahansa ja milloin tahansa, rajoina vain pääkaupunkiseutu. Kortissa on myös oikeus saattajaan, eli saattaja pääsee näkövammaisen henkilön mukana maksutta. Tämä on ollut todella toimiva ja kätevä ratkaisu. Kortin myöntämisen tarkoituksena on ollut "hyvitys" julkisilla liikkumisen esteellisyydestä. Täysin esteetöntä aivan yksin julkisten kulkuvälineiden käyttö ei aina kuitenkaan ole ollut, eikä ole vielä tälläkään hetkellä. HSL:n mukaan esteettömyys on nyt niin taattu, että kortin voi vetää huoletta pois. Tämä on luultavasti niitä säästökohteita, joita kaupunki etsii.
Tässä on useampikin syy, jonka takia tällaista muutosta varsinkin me näkövammaiset, tai ainakin uskoisin että suurin osa vastustaa. Ajattelin tuoda nyt jotain epäkohtia esille omasta näkökulmastani sen perusteella, mitä on itselleni tullut vastaan tässä seitsemän kuukauden aikana, minkä olen täällä nyt asunut.
Busseilla, ratikoilla, metroilla ja lähijunilla liikkuminen ei todellakaan ole vielä(kään) täysin esteetöntä, toki lukuunottamatta niitä tuttuja reittejä, jotka tuntee kuin omat taskunsa. Sitä ei voi kukaan eikä minkään hallituksen jäsen kiistää. Ei edes lähellekään sitä. Lähdetäänpä purkamaan tätä juttua nyt vaikka metroasemilta. Yhä edelleenkään asemilla ei ole minkäänlaista kuulutusta siitä, kumpaan suuntaan saapuva metro on Itäkeskuksesta jatkamassa, Vuosaareen vaiko Mellunmäkeen. Tästä syystä olen jo useamman kerran mennyt väärään, ja odotellut Itiksen metroasemalla oikeaa metroa. Siellä on kuulemani mukaan ollut joskus kuulutukset, mutta niiden häiritsevyydestä on itketty ja valitettu muiden matkustajien toimesta niin, että ne on poistettu käytöstä. Itse en ole ainakaan koskaan kuullut ainuttakaan. Eli mun on esimerkiksi Ruoholahdesta lähtiessäni varattava aina vähän ylimääräistä aikaa siltä varalta, jos satun hyppäämään väärään metroon ja täytyy jäädä vaihtamaan toiseen. Siinä ajassa, jonka seison Itäkeskuksessa odotellen Vuosaareen menevää metroa, olisin jo Puotilassa. Ja entä tilanne, kun asioin Itäkeskuksessa? Mullahan ei ole minkäänlaista hajuakaan siitä, kumpaan metroon mun olisi sieltä noustava, koska en ole ollut sinne saavuttaessa edellisessä metrossa kuulemassa, mihin se on menossa, näin ollen en tiedä seuraavankaan metron määränpäätä. Noissa tilanteissa ne kuulutukset olisivat kultaakin kalliimpia. Jos menen väärään, löydän itseni Myllypurosta, josta joudun menemään metromatkaa vähän taaksepäin ja ottamaan vauhtia Herttoniemestä kuullakseni, kumpi metro on kyseessä. Muutenhan metrot ovat ihan yksinkertaisia ja helppoja, kunhan vain tuntee metroasemat, ainakin ne, joita usein käyttää ja tietää, kumpi puoli on idän ja kumpi Ruoholahden. Eli ylimääräinen aika metrolla matkustamisessa on paikallaan. Paitsi silloin, kun asioin Vuosaaressa - silloin vaihtoehtoja on tasan yksi, kun lähden takaisin kotiin. Se sujuu jouhevasti.
Sitten bussien vuoro. Itse en ole niitä ihan hirveästi vielä käyttänyt. Tähän asti olen mennyt vain Kampista Lauttasaareen. Onnekseni pysäkki, jolta nousen bussiin on sellainen, josta kulkevat vain kaksi numeroa: 21 V ja 65 A. Ne molemmat menevät Lauttasaareen, mutta niistäkin mun on osattava valita se 21 V, että pääsen lähelle määränpäätäni. Eli tuolla pysäkillä se on suht esteetöntä. Kuljettajalta on helppo kysyä bussin numero. Oikealle pysäkille jääminen voi olla hankalaa. Tällä kyseisellä reitillä se on mulle helppoa, koska bussi menee samaa reittiä, jota itse kävelen Ruoholahdesta. Muistan käännökset ja tiedän, milloin täytyy painaa nappia. Mutta esimerkiksi siinä 65 A-bussissa en näitä vielä muista. On pyydettävä joko kuljettajaa kertomaan (joka voi joskus unohtaa mainita asian kun se pitäisi kertoa), tai sitten käyttää Blindsquarea. Tekniikkahan ei aina toimi, eikä sen varaan voi 100 prosenttisesti aina laskea. Eli toisin sanoen on vaara, että ajaa pysäkin ohi. Ja siihen kuluu taas ylimääräistä aikaa. Jos tulen jostakin Espoon perukoilta bussilla Helsingin keskustaan, on kaikenlaisia mutkia ja käännöksiä vaikea muistaa ulkoa. Pysäkkikuulutukset olisivat suurena apuna tässä, ja ne luultavasti ovatkin tulossa tämän tai ensi vuoden aikana ratikoihin ja busseihin. Todella toivon, etteivät muut kanssakulkijat nostaisi niistä meteliä, koska niitä ihan oikeasti tarvitaan, ne eivät ole siellä kenenkään kiusaksi. Pääkaupunkiseudulla on myös paljon pysäkkejä, joista lähtee useampia bussinumeroita useimpiin suuntiin samaan aikaan. Ravaapa siinä sitten kyselemässä jokaisen bussin ovella kuljettajalta, että mikä numero, mikä numero. Ja sillä välin, kun olet kysymässä jostakin bussista, saatat missata juuri omasi. Toki monilla näkövammaisilla on käytössään jonkinlainen vihko, josta voi valita bussinumeron, jota pitää kädessä niin, että se näkyy kuljettajalle, jonka tulisi pysähtyä kohdalle. Mutta aina sekään keino ei jostakin syystä toimi. Osa busseista vain menee ohi. Kun kaiken tämän ottaa huomioon, ei kuulosta kovinkaan esteettömältä. Liikkuminen on kyllä mahdollista, mutta mutkia saattaa tulla matkaan ja joskus aikaa voi kulua normaalia enemmän. Ratikoilla en ole yksikseni vielä mennyt, mutta hankaluudet lienee aikalailla samat kuin busseissa. Oikean poisjääntipysäkin löytäminen sekä se, mikä on oikea ratikka johon nousta kyytiin.
Lähijunissa ongelmana on se, ettei niiden lähtölaituria voi oikeastaan mitenkään tietää. Tästäkään mulla ei ole vielä kokemusta, mutta olen kuullut, että lähtölaiturin selvittäminen yksin on vaikeaa. Ne vaihtelevat usein, eikä ole muuta mahdollisuutta kuin kysyä ohikulkijoilta. Helsingin päärautatieasemalla on se miljoona laituria, joista pitäisi pystyä löytämään omansa. Ei kuulosta kovinkaan yksinkertaiselta tempulta toteuttaa.
Onko tämä HSL:n päättävien tahojen mielestä esteetöntä ja helppoa? Kuten sanoin, mahdotontahan noiden välineiden käyttö ei ole silloin, kun oikeasti tuntee paikat ja tietää ne omat keinot, kuinka mihinkin pääsee. Esimerkiksi itselläni on tiettyjä reittejä, joihin pääsen sujuvasti, koska olen ne etukäteen opetellut. Toki ne aikavarat on aina muistettava, kuten esimerkiksi sinne metroasemille, jos menee metron valinta huti. Ero onkin siinä, että reitin täytyy oikeasti olla tuttu, jotta sen voi yksikseen taittaa alusta loppuun. Jos päätän nyt tältä istumalta lähteä Vantaalle Ikeaan, jossa en ole koskaan julkisilla käynyt, en pysty toimimaan kuten normaalisti ihmiset yleensä toimivat. Voin katsoa netin aikatauluista bussin, jolla sinne pääsee sekä kellonajat. Mutta siihen se matkanteko sitten tyssääkin. Yksin perille pääseminen on mahdotonta, koska en tiedä, millä pysäkillä tulee jäädä pois, en edes sitä, miltä pysäkiltä bussiin on noustava. Saati sitä, miten pääsen bussipysäkille jos sekin on tuntematon, tai se, kuinka määränpäässä pääsen pysäkiltä Ikeaan. Tavallisesti tuon kaiken voi katsoa reittioppaasta ja lähteä matkaan. Näkövammaisena se ei onnistu. Tämänhetkisessä tilanteessani mulla on heittää tähän hyvä esimerkki. Olen menossa nyt ihan lähitulevaisuudessa viemään koiraa Vuosaaren koirauimalaan. Paikka ei ole tuttu, en ole käynyt siellä aikaisemmin. Tuon yllä mainitsemani Ikea-reissun tapaan mulla ei ole mahdollisuuksia lähteä tuosta noin vaan paikalle bussilla. Reitti tulisi käydä ensin läpi jonkun näkevän henkilön kanssa pari tai kolme kertaa, että osaan ja muistan.
Tällaisia vieraita (ja miksei tuttujakin, matkathan saa valita vapaasti itse) matkoja varten näkövammaisilla on oikeus taksimatkoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että kaupunki tai kunta myöntää vapaa-ajan matkoja 18 kappaletta yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa + mahdolliset työ- sekä opiskelumatkat, joita voidaan käyttää vain nimensä mukaisesti joko työ- tai opiskelumatkoilla. Matkat tehdään tavallisella taksilla, ja niistä maksetaan julkisen liikenteen hintojen mukainen korvaus, kaupunki kustantaa loput. Pääkaupunkiseudulla, tai ainakin täällä Helsingissä omat osuudet matkoista korvataan kuukausilipun hinnalla. Taksi on helppo ja kätevä kulkuväline juuri silloin, kun tarvitsee mennä ennalta täysin tuntemattomiin paikkoihin. Taksi hakee ovelta ja vie ovelle, tarvittaessa kuljettajalta saa apua myös määränpäässä taikka lähtöpisteessä esim. sisälle saaton, jos ei itse löydä jotain tiettyjä paikkoja. Tämä palvelu on kuitenkin rajoitettua. Yli sen 18 matkan kuukaudessa kaupunki ei missään tapauksessa korvaa vapaa-ajan matkoja. Yritin joskus hakea lisää - tämä on maksimimäärä. Mutta nyt, kun julkisilla liikkuminen on maksutonta ja olen päässyt siihen ihan hyvin jo kiinni, ei taksimatkojen määrä yleensä tunnu liian vähäiseltä.
Matkakortin mahdollisen poiston myötä matkustamisesta tulevat lisäkustannukset ovat mielestäni todella epäreiluja. Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että taksimatkoista tulevan kuukausilipun hinnan lisäksi tulee kustantaa vielä toinen samanlainen kuukausilippu, jotta on mahdollista päästä liikkumaan vapaasti niin paljon, kuin haluaa. Eli toisin sanoen maksaa tuplasti se, minkä normaalisti muut ihmiset maksavat vain kerran. Tämä on epätasa-arvoista ihan siitä syystä, ettei koko juttu koske muita kuin tiettyä ihmisryhmää, jotka eivät tilanteelleen mitään voi. Näkövammaisissa on paljon eläkeläisiä ja työttömiä, joiden kukkarolle tämä on melkoisen suuri miinus, koska kaikille se raha ei todellakaan niin sanotusti kasva puussa. Itse en ole eläkeläinen enkä työtön, mutta opiskelija kyllä, sekä teen sillointällöin työjuttuja, mutta kuitenkin epäsäännöllisesti, eivätkä kuukausituloni ole siinä määrin töiden osalta säännölliset, että pystyisin tuosta noin vain joka kuukausi tuplaamaan nuo summat. Tai pystyn, mutta kyllä se sitten tuntuu jossakin. Opiskelijana mulla ei ole mitään mahdollisuutta kokopäivätyöhön, jos aion valmistua normaalissa ajassa sille alalle, jota oikeasti haluan. Ja koen sen tärkeäksi, koska siinä on kyse sekä minun, että koko perheeni tulevaisuudesta pidemmällä tähtäimellä. Ja se, että jos ja kun joskus saankin kokopäivätyön ja "normaalit" (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan, normaalin raja on aika häilyvä ja kukin käsittää sen tavallaan) tulot, ei kustannusten tuplaaminen silti ole reilua. Se ei vain ole, se asettaa ihmiset tavallaan erilaiseen asemaan.
Toinen vaihtoehto on valita joko taksimatkojen tai julkisen kuukausilipun väliltä. Kumpikaan ei ole hyvä, enkä osaa vastata, kumpi olisi parempi jos olisi pakko tehdä tämä päätös. Taksimatkat on hyvä olla olemassa juuri noita tuntemattomia reittejä ja matkoja ajatellen. Niitä on pakosti aina joskus, toisilla enemmän toisilla vähemmän, mutta uskallan väittää, että 99 prosentille niitä tulee. Pelkät taksimatkat valittuaan se tarkoittaa käytännössä sitä, että valinnan tehnyt henkilö pääsee yhdeksän kertaa kuukaudessa liikkumaan yksin kotinsa ulkopuolella. Kun ajatellaan, että matkat ovat kahdensuuntaiset, paikasta A paikkaan B ja takaisin. Lopun ajasta saakin sitten istuskella neljän seinän sisällä ja vain haaveilla erilaisista reissuista milloin minnekin. Tätä voisi kutsua jo syrjäytymisvaaraksi. Jos valinta osuu pelkän kuukausilipun kohdalle, ei tarvitse kuvitellakaan lähtevänsä koirauimaloihin tai Ikeaan, tai muualle paikkoihin, joiden sijainneista ei ole minkäänlaista hajuakaan. Sekin rajoittaa osaltaan elämää. Itseasiassa aika paljonkin. On vaikea sopia mitään tapaamisia, kun kaikki on suunniteltava sen mukaan, mihin pystyy yksin tulemaan. Ja vaikka kyseisiä kohteita olisi enemmänkin, on se silti välillä hyvinkin haastavaa - aina ei voi suunnitella kaikkea omien tarpeidensa mukaan. Joskus on pystyttävä joustamaan. Jos ei ole taksimahdollisuutta, ei ole mahdollisuutta lähteä minne tahansa. Tällä kuukausilipun hinnalla on vedetty raja matkojen määrään, mutta normaalisti tuon lipun ostaja julkisiin saa matkustaa täysin rajoituksitta. Ei kovin reilua sekään.
Kaupunki tahtoo säästöjä. No tuleeko niitä tällä systeemillä? Eipä taida tulla. Ensiksikin uskon, että tällaisen uudistuksen jälkeen suurin osa näkövammaisista alkaisivat käyttämään täysipainoisesti taksia. Tai minä ainakin alan, valitsen taksimatkat. 18 taksimatkaa kuukaudessa tulee maksamaan kaupungille aika paljon enemmän kuin se kuukausilipun hinta, jonka he tällä hetkellä menettävät, kun me näkövammaiset emme sitä maksa. Toisekseen kun ajatellaan eläkeläisiä ja työttömiä, joutuu kaupunki todennäköisesti myöntämään toimeentulotukea mahdollisten tuplakustannusten takia niille, jotka tahtovat molemmat - sekä taksimatkat että mahdollisuuden matkustaa julkisilla. Vaikka tätä koko revohkaa, ja varsinkin näitä säästökiemuroita yrittäisi miettiä miltä tahansa kantilta ja hakemalla hakea niistä edes pientä tolkun hitusta, ei sitä vain löydy. Tälle ei kertakaikkiaan ole yhtään järkeenkäypää selitystä, miksi tuo kyseinen kortti pitäisi repiä meiltä pois. Kustannukset lisääntyvät sekä meillä että kaupungilla, ja meidän elämämme rajoittuu taikka maksettavaa tulee enemmän. Eli toisin sanoen en ymmärrä, miten kukaan tästä hyötyisi, tai miten tämä muuttaisi mitään positiivisempaan suuntaan, edes kaupungin rahallista tilannetta. Jäädäänpä siis odottelemaan, mitä he sitten aikanaan päättävät. Nyt ei voida kuin toivoa, että siellä päässä puhuisi jokin järjen ääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti