Ylioppilasjuhlakauden huipennus: Virallinen juhlapäivä

Kyllä niitä suunniteltiin kauan, odotettiin vielä kauemmin - ja nyt ne on ohi. Nimittäin ylioppilasjuhlat. Joskus tämän taipaleen alussa ajattelin, että tunne on sitten varmasti aika hieno, kun päästään siihen juhlavaiheeseen - ja olihan se. Nyt on juhlat juhlittu ja kesäinen loma-arki alkanut.

En viettänyt ylioppilasjuhliani tavalliseen tapaan sinä virallisena valmistujaispäivänä, vaan herkkuja notkuvien pöytien ääreen meillä kokoonnuttiin 16. kesäkuuta. Oli lopulta selvää, että juhlat järjestetään Joensuussa, koska iso osa juhlavieraista asuu siellä, ja onhan se kuitenkin minunkin kotiseutuani. Paikkaa mietittiin tovi, mutta lopulta päädyttiin viettämään päivää siskoni kotona, sillä siellä on eniten tilaa juhlavieraille ja ulkona terassi jossa myös mahdollisuus istuskella ruoista ja juomista nauttien. Ilmakin suosi - aurinko porotti lämpimästi koko päivän.

Juhla-asu. Mekkoa valitessa kriteerinäni oli, ettei se saa olla kokomusta ja mielellään tällä kertaa hieman pidempihelmainen, koska suurin osa omistamistani mekoista ovat juurikin mustia ja polven yläpuolelle ulottuvia :) Itäkeskusta läpi kolutessani vaihtoehtoja oli monia, mutta lopulta tykästyin tähän eniten; sopivan rento mutta kuitenkin juhlava asu.

Kutsumistani noin kolmestakymmenestä vieraasta suurin osa pääsi paikalle. Muutamat joutuivat peruuttamaan, mutta monet heistäkin muistivat minua myöhemmin lahjoin ja kortein. Itselleni ehdottomasti tärkeintä juhlissa ja niiden järjestämisessä on se, että saa läheisiään koolle, ja tapaa myös niitä ihmisiä joita ei tule usein muuten nähtyä. Valmistujaiset ja muut suuret tapahtumat elämässä ovat mainio syy juhlaan, mutta mielestäni siihen riittäisi välillä jokin pienempikin juttu, kuten vaikkapa jokakesäiseksi perinteeksi muodostettavat puutarhajuhlat - ihan vain siksi, että voidaan viettää iltaa yhdessä. Jotain sellaista olen kaavaillut mielessäni aina aika-ajoin, mutta toistaiseksi se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Ehkä ensi kesänä? Tai syksyllä rapujuhlat, vaikka en ravuista juuri piittaa, mut ajatushan on tärkein...

Suolaisen puolen tarjoilut: Lohikeitto, broiler-pastasalaatti, kinkkupiirakka ja tietenkin perinteiset karjalanpiirakat ja munavoi.

Kahvipöydän kunkku. Omenahillo-kinuskikakku. Oli järjettömän hyvää, ihanan suussasulavaa ja kinuski nyt vaan on yksi parhaista herkuista mitä olla saattaa. Muutkin juhlavieraat kehuivat tätä vuolaasti eikä ihme :)

Kahvipöydässä tarjottiin täytekakun lisäksi kinderpiirakkaa ja ylioppilaspikkuleipiä. Menua taisin suunnitella ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten :) Vaihtoehtoja oli monia, mutta lopulta tämä oli se selkein ja eniten omannäköiseni ja mieltymyksiäni vastaava. Koska lapsivieraita ei juhlissa ollut, kuului juomaosuuteen kuohuvien alkumaljojen lisäksi myös viiniä ja iso boolimalja, jota sai huoletta täytellä aina tarvittaessa. Olen kaikenkaikkiaan todella tyytyväinen tarjoiluihin. Herkkuja riitti jokaiselle vieraalle, ja saatiin niistä suurinta osaa syödä vielä parina seuraavanakin päivänä.

Lahjapöytä täyttyi tasaiseen tahtiin kukista, lahjoista sekä monenlaisia ihania onnitteluviestejä- ja runoja sisältävistä korteista.

Parvekepuutarhakin sai lisävahvistusta tästä ihanasta yrttikokoelmasta.

Juhla oli kaikkineen onnistunut, ja voin muistella omaa ainutkertaista ylioppilasjuhlapäivääni hyvillä mielin. Ainoa miinuspuoli oli Oonan edellispäiväinen sairastuminen: Viimehetken lakkiaisjärjestelyiden keskellä vietimme aikaa myös Joensuun eläinklinikalla, mutta helpotuksekseni mitään vakavaa ei lopulta löytynyt. Sen verran kipeä koira oli ja joutui kulkemaan toimenpiteen jäljiltä kauluri päässä, että nämä juhlat jäivät siltä nyt väliin. Onneksi Luna oli kuitenkin paikalla koiravieraita edustamassa :)

Väsyttäviä nämä juhlapäivät

Illalla lähdettiin pienemmällä poppoolla vielä pyörähtämään jatkoille Joensuun yöhön. Sain järkättyä asioita niin, että pystyin viettämään aiemmista suunnitelmista poiketen hieman pidemmän loman, joten heti sunnuntaina ei tarvinnut lähteä kotimatkalle. Muu bileseurue väsähti jo yhden aikaan yöstä, itse olisin voinut vielä jatkaa - silloin (nykyään suht harvakseltaan) kun minä yöelämään lähden, viihdyn yleensä aamuneljään. Toisaalta seuraava päivä oli kivempi, kun kotiutui ajoissa :)

Suuret kiitokset vielä kaikille juhlissani mukana olleille ja muutoin saavutustani muistaneille! Niitä seuraavia valmistujaisia sitten odotellessa :)

Yhtä valkolakkijuhlaa

Lakitusjuhlan ruusumeri

Vietimme viikko sitten perjantaina ihanan lakitusjuhlan Porthanian tiloissa Kaisaniemessä koulustamme tänä keväänä valmistuneiden ylioppilaiden, läheisten ja toki myös opettajien ja muun henkilökunnan voimin. Paikalla meitä oli iso porukka, sillä ylioppilastodistuksia jaettiin noin 120 kappaletta. Juhla sisälsi lisäksi pari kuoroesitystä, rehtorin- ja ylioppilaan puheen sekä lopuksi tietenkin ne perinteiset Gaudeamus igitur ja Suvivirsi. Olin alunperin vähän kahden vaiheilla; menisinkö juhlaan vai nappaisinko jonakin päivänä oman todistukseni tylsästi opintotoimistosta matkan varrella keskustaan mennessäni. Päädyin juhlaan, sillä onhan se ainutkertainen tilaisuus, joka ei tule toistumaan niin että olisin itse juhlittavien joukossa.

Ja olen ihan todella onnellinen että menin. En ole sitten peruskoulun päättymisen vieraillut koulujen kevätjuhlissa, en muiden saati omissani. Yksinkertaisesti vain siitä syystä, ettei tilaisuuksia ole ollut tarjolla. Aikuislukioissa- tai muissa opistoissa sellaisia valitettavasti harvemmin järjestetään. Niissä on aina oma tunnelmansa. Jokin tietty elämän pitkäaikainen ja vahvasti esillä oleva sivu sulkeutuu ja on taas tilaa uutukaiselle. Olo on samalla haikea mutta toisaalta helpottunut ja uusia haasteita odottava. Peruskouluaikoina aina kesäloma ja siitä seuraava uusi kouluvuosi, ja valmistuttua kokonaan uudet kuviot.

Näin oli nytkin, poikkeusta ei tapahtunut. Olo on ihanan keveä, kun ei enää tarvitse aikatauluttaa, muistaa, kerrata, väliin myös vähän stressata. Haikeuttakin oli ilmassa, joka nyt on alkanut hiljalleen jo hiipua. Uuden opinahjon alkaessa on taas löydettävä uudet rutiinit, luotava uusia kontakteja ja painettava mieleen ennalta tuntemattomia käytäntöjä, nimiä ja paikkoja, eikä voi palata tuttuun ja turvalliseen. Mutta asiat asettuvat aina uomiinsa, lähden uutta kohti avoimin, odottavin mielin.

Mieltä kovasti lämmitti myös todistustenjaon yhteydessä koulun minulle lahjoittama rahastipendi. En osannut odottaa sellaista ollenkaan, se tuli aivan puun takaa. Niin se elämä yllättää :) Jossain vaiheessa juhlaa ja sen jälkeenkin mieleeni tunki väkisin ajatus siitä, saankohan koskaan mahdollisuutta olla mukana läheisen asemassa oman lapseni juhlissa: Kevät-, joulu-, valmistujais- ja muissa koulujen järjestämissä juhlissa. Se on asia, jonka vain aika voi näyttää, ennustus on mahdotonta...

Juhlan päätteeksi oli pakko poiketa Alkon kautta ja juhlistaa saavutusta kuoharipullolla ja muilla kesäherkuilla. Lauantai-iltana korkattiin kesän grilli- ja terassikausi kaveriporukalla - tai oikeastaan porukassa oli vain yksi ystäväni ja loput hänen ystäviään, joita en entuudestaan tuntenut. Tämäkin ilta oli ehdottomasti kaikin puolin onnistunut :)

Juhlakausi ei ole vielä kokonaan ohi, sillä yhdet - ja ne suurimmat karkelot ovat vasta edessä, kun kokoonnumme sukulaisten ja muun lähipiirin voimin juhlistamaan valkolakkiani Joensuussa viikon päästä lauantaina. Nuo juhlat ovat ns. viralliset ja isoimmat. Olin suunnitellut jo noin vuoden verran juhlien iltajatkoja viinin ja muun hyvän juoman siivittämänä, mutta se jää nyt väliin sillä joudun kotiutumaan jo sunnuntaina, eikä kohmeloinen junamatka oikein houkuta. Onhan se harmi että juhlat loppuvat tavallaan kesken, mutta aina ei voi valita. Kyllä tässä on jo nostettu malja jos toinenkin :)