Kuinka kerron raskaudesta?

Vai pitäisikö paremminkin kysyä, kuinka salaisin sen alkuvaiheen, niin sanottujen riskiviikkojen yli? Siis siinä tapauksessa, jos tulevien hoitojeni tuloksena saisin plussat tikkuun.

Kun olen seurannut muiden hedelmöityshoidoissa käyvien perheiden blogeja, olen huomannut, että useat bloggaajat eivät ole hoidoistaan puhuneet kuin muutamille läheisimmille ihmisille, he ovat pitäneet matalaa profiilia tilanteestaan, mikä on toki jokaisen oma valinta, ja se täytyy tehdä juuri siten miten itsestä sopivimmalta tuntuu. Oma tapani toimia on ollut aivan toisenlainen. En missään vaiheessa ole hoitoihin hakeutumistani tai tarkoituksella lapsen yksin saamista juuri salannut. En ole tehnyt asiasta suurta numeroa, mutta olen puhunut avoimesti usealle läheiselleni, sekä kertonut Facebookissa sen enempää peittelemättä missä milloinkin mennään. Tämä kaikki on ollut kuin avoin kirja jonka kuka vain voi poimia pöydältä ja avata siitä minkä tahansa sivun, lukea sitä vapaasti ja luoda itse omat mielipiteensä asiasta, eikä mikään tässä ole minua haitannut.

Olen miettinyt, miksi toimin näin. Miksi olen ottanut asian esille reilusti ja ollenkaan ujostelematta. Olen yleisestikin hyvin avoin ihminen. Voin kertoa helpostikin omia asioitani tuntemilleni ihmisille, toki kaikkein henkilökohtaisimmat tai vaikeimmat osaset elämästäni jätän vain itselleni tai minun ja vain tiettyjen harvojen ihmisten välisiksi. Lapsiasian kohdalla olen ehkä ajatellut muiden reaktioita. Tiesin jo tähän lähtiessäni, etteivät ihan kaikki tule hyväksymään valintojani. Tilanteeni herättää mielipiteitä: Toisille tämä on normaalia ja luonnollista, täysin hyväksyttävää eikä lainkaan väärin. Osa taas on sitä mieltä, että olen tekemässä elämäni virhettä ja pilaamassa sekä oman, että myös tulevien lasteni elämän saadessani ne yksin, ja varsinkin näkövammaisena, ja että lasten elämä tulee olemaan täysin tuhoon tuomittu. Nämä ovat ne ääripäät, joiden välillä ihmismielet seikkailevat. Ajattelen aina, että teen lopulta itse kaikki ratkaisuni elämääni koskien, enkä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa niihin. Minulle on tärkeintä, että niin minä itse kuin myös lähelläni olevat ihmiset ovat onnellisia, enkä omilla valinnoillani tee pahaa muille.

Koska tiesin nämä ääripäät, halusin kai siksi ottaa asian esille jo ajoissa. Ikään kuin kuulostella ympäristöä ja ihmisten reaktioita. En siksi, että niillä olisi vaikutusta päätöksiini, vaan siksi, ettei kaikki pamahtaisi yhdellä kertaa niskaan sitten kun kertoisin vain olevani raskaana - yksin. Olen nyt rauhassa saanut kuulostella sitä, kuka mitenkin suhtautuu, että tiedän jatkossa ketä milläkin tavalla lähestyn, ja kuinka olen sitten raskaana ja lapsen kanssa kenenkin lähellä. Että tiedän varautua, kenelle puhua ja käydä asioita läpi, kenen kanssa taas ei kannata keskustella välttyäkseen pahalta mieleltä puolin ja toisin. Toisaalta en keksi muutenkaan mitään syytä miksi pitäisin kaiken tämän vain itselläni. Tämä on minulle ja myös monelle muulle niin luonnollinen ja onnellinen asia. Sellainen, jota minä odotan, ja jota myös he odottavat kanssani jännittäen ja iloisina puolestani. Vastarannalla keikkuvat voivat sitten muuten vain tottua ajatukseen tai olla tottumatta, se on heidän asiansa.

Joistain ihmisistä saattaa tuntua ehkä kummalliselta etten salaile, kun avoimuus tällaisesta ei ole kovinkaan yleistä. Asia on perheeni, ainakin useimpien sukulaisteni sekä tuttujeni tiedossa, enkä näe siinä mitään ikävää. Koen sen ennemmin helpottavana, kun ei tarvitse vastailla kaikille aina tavatessa erikseen, miten näin on käynyt ja miksi olen itsekseni tässä tilanteessa. Voin kyllä myös reilusti kysyjille kertoa, että klinikalla on käyty, ja että kaikki on täysin oma valintani jo alunperinkin. Olen valinnut vaihtoehtona saada ainakin ensimmäisen lapseni yksin sen sijaan, että olisin jatkanut vakituisen parisuhteen etsimistä ja "hankkinut" lapset vasta sellaisen löydettyäni.

Mutta entä se kertominen sitten jos / kun on jotain kerrottavaa? Olen toivonut omia lapsia jo niin kauan kuin muistan. Olen aina ajatellut, että haluan kertoa raskaudesta vasta kun riskiviikot on ohi ja kaikki on varmempaa, vaikkei 100 prosenttista varmuutta voi koskaan täysin taata. Olen usein aiemmin miettinyt tapoja, joilla kertoa. Puhelimessa, tekstarilla, vaiko yhteisessä kahvipöydässä ystävien / perheen / muun porukan kesken? Mitkä sanat valitsen? Koskaan ei ole mielessäni ennen tätä kyseistä tilannetta käynyt, että pitäisin tällaista raskaudenyritysblogia, jota toki aion jatkaa myös mahdollisen tärppäyksen jälkeenkin. Nyt, kun blogi on olemassa ja kaikkia tietysti kiinnostaa milloin tärppää ja miten piinapäivät päättyivät, koen että mun on tämä kaikki tänne myös kirjattava ylös. Ja haluankin sen tehdä. Mutta siinä samalla suljen väistämättäni oven myös siihen "kerron sitten omia aikojani"-tapaan ilmoittaa raskaudesta lähipiirille. Ainakin nyt esikoiseni kohdalla. Voihan olla, että saan kokea tuon vielä joskus, jos päätän olla raportoimatta blogiin muiden tulevien lasten kohdalla hoidoista tai kumppanin kanssa yrittämisestä. Jälkimmäisen voin varmasti jättääkin väliin, mutta hoidoista tänne tuntuu niin luontevalta kirjoittaa, ja sen mielelläni myös jaankin lukijoiden kanssa, ihan jo vertaistuenkin vuoksi.

Tiedän, että ainakin osa lähipiiristäni lukevat blogia. Ja kun kerron täällä raskaustestituloksia, siirtyy tieto mahdollisesta onnistumisestani myös heille. En osaa jättää blogia inseminaation jälkeen parin tai kolmen kuukauden tauolle. Ja tokihan raskautumisen jo arvaa siitä, ettei blogia olla päivitetty. En koe itse valitsemanani ajankohtana kertomisesta luopumista mitenkään suurena menetyksenä, mutta menihän se vähän eri tavalla kuin olin ajatellut. Kuten asioilla on joskus tapana. Kaikkea ei vain voi lyödä lukkoon. Kerta olen tehnyt asiasta "julkista", se on sitten sitä. Ehkä joskus vielä kerron myös sillä ensin aikomallani tavalla :)

Klinikalta tuli tieto, että minua ja elokuisia hoitojani odottaa pakkasessa nyt kaksi olkea. Laskukin tuli perään. Olihan siinä melko suuria numeroita, mutta se ei tunnu edes pahalta. Maksan laskun mielelläni. Olo on vain helpottunut kun tiedän, että vihdoin jotain konkreettista tapahtuu, ja oljet todella ovat minulle tarkoitettuja. Ja ehkä myös tulevan pienen puolikas on siellä jo mukana, toivon sitä niin kovin :)

Ps. Blogin ulkoasu on nyt muokattu juuri sellaiseksi kuin sen alunperin halusinkin. Mitä te tykkäätte? Näkyykö kaikki teille kuten pitää? Yritin pitää tämän mahdollisimman yksinkertaisena ja helppolukuisena, toivottavasti se myös on sitä muiden silmiin :)

Raskautumisen kikkakolmoset

Kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille! En nyt jostain syystä saanut vastattua kaikille erikseen, Blogger ei suostunut jättämään vastauksiani joten kokeilen sitä myöhemmin vielä uudelleen :) Mutta kiva kun kommentoitte näitä juttujani, kommenteistanne tulee aina todella hyvälle mielelle :)

Olen välillä, ja varsinkin nyt viime päivinä miettinyt, mitä voisin itse tehdä raskautumiseni eteen. Kuinka voisin omilla valinnoillani ja tekemisilläni vaikuttaa siihen, että raskaus alkaisi nopeammin. Voiko siihen edes todellisuudessa vaikuttaa kovinkaan paljoa? Aina kuulee juttuja kaikenlaisista kotikonsteista, jotka voivat avustaa nopeampaa raskautumista. On kreippimehua, kaikenlaista vitamiiniä sun muuta, mutta onko niistä sitten mitään merkittävää hyötyä. Foolihappo on pyörinyt viime aikoina erityisesti mielessä. Sen syömistä suositellaan aloitettavaksi jo ennen kuin yritys on alkanut. Eli mun tulisi hankkia paketti viimeistään nyt, ja syödä sitä siihen asti että raskaudun ja vielä sen jälkeenkin. Onko teillä muilla mahdollisesti tästä kokemuksia, oletteko sitä syöneet? Olen tekemässä Raskauskeijulle tilausta digiovulaatiotesteistä, ja samaan tilaukseen voisi myös laittaa foolihappolisän.

Kaikenlaisia vinkkejähän liikkuu toki netissä vaikka millä mitalla, jos niitä tosissaan alkaa etsimällä etsimään. Toiset makoilevat puolisen tuntia inseminaation jälkeen paikallaan jalat ylhäällä, toiset pitävät piinapäivien aikana säännöllisesti lämmitettyä kaurapussia vatsallaan jne. Klinikkainseminaatioissa tuo makoilu ei ehkä ole mahdollinen, mutta kaurapussin saatan hankkia. Ihan vain siinä toivossa että jos se edes vähän auttaisi :)

Ja ne piinapäivät. Miten ne saa kulumaan? Tiedän jo nyt, ettei se ole helppoa aikaa. Stressi tulisi saada minimiin ja täytyisi yrittää olla ja elää mahdollisimman rennosti. Toki opinnot ja työt vievät jo syksyllä suuren osan ajasta, mutta vapaa-ajalle olen suunnitellut tekeväni jonkinlaista aikataulua, johon kerään itselleni jotakin kivaa tekemistä, etten ehtisi kamalasti miettiä mitä sisälläni tapahtuu tai kytätä kaikenlaisia oireita ja tulkita niitä, mitä mikäkin tarkoittaa.

Toisaalta ainakaan ensimmäiseltä inseminaatiokerralta en mitään ihmeitä odota. Onnistumisprosentti on niin pieni, että on jo nyt hyvä varautua siihen, että on erittäin todennäköistä ja lähes varmaa, että hoitoja tarvitaan useampi. Kun seuraan tätä blogimaailmaa, olen laittanut merkille, että useimmille on tehty vähintään se kolme hoitoa, ennen kuin tärppi tulee. Eli saattaa mennä pitkälle syksyyn ennen kuin mitään alkaa tosissaan tapahtua. Kun jo nyt tiedostaa tämän, on pettymyskin ehkä pienempi negatiivisen raskaustestin sattuessa kohdalle. Hoidoissa kun voi tapahtua ihan mitä tahansa.

Odotettu soitto

Aikani odoteltuani, päätin vihdoin eilen soittaa itse klinikalle heti aamusta ja tiedustella, mikä on tilanne, ja missä vaiheessa hoitoasiani on. Puhelimeen vastannut hoitaja ei oikein tiennyt varmaksi, oliko neljä viikkoa sitten lähettämäni kirje saapunut perille. Hoitaja kertoi, että sihteeri tarkistaa vielä postit ja soittaa asian tiimoilta pian minulle takaisin, ja näin myös tapahtui. Noin vartin kuluttua puhelimeni soi. Kirjettä ei ollut näkynyt, mutta hän epäili, että se saattoi olla lääkärillä jossain omassa tallessa. Klinikalta luvattiin, että lääkäri soittaa seuraavana päivänä.

Tänään sitten klinikalta otettiin yhteyttä. Mutta soittaja olikin lääkärin sijaan biologi. En osannut tätä ollenkaan odottaa, mutta olin toki erittäin positiivisin mielin soitosta. Nyt asia vihdoin etenisi - ja etenihän se todella. Juteltiin siittiöiden valinnasta sekä niiden tilaamisesta. Biologi esitteli minulle vaihtoehtoja ja kertoi ulkonäköpiirteistä. Klinikalle oli vasta tehty siittiötilaus, josta päädyimme varaamaan kaksi olkea hoitojani varten.

Luovuttajan valitseminen oli hieman hankalaa, kun en ollut aiemmin juuri miettinyt sitä, minkä näköiseltä luovuttajalta siittiöt haluaisin. En ole missään vaiheessa pitänyt ulkonäköä mitenkään erityisen tärkeänä, mutta kun kerta sitä nyt pääsi valitsemaan, niin , pienen pähkäilyn jälkeen sain päätökseni tehdyksi :) Biologi auttoi pohdintaani kertomalla, että usein pariskunnat saattavat valita luovuttajansa tulevan isän piirteet huomioonottaen ja valitsemalla mahdollisimman samantapaiset, mutta itsellisenä naisena voisin esimerkiksi halutessani miettiä, millaiset piirteet vaikkapa omilla sukulaisillani on. Meillä onkin suvussa paljon tummahiuksista porukkaa varsinkin isäni puolelta, sekä käsittääkseni ruskeat silmät ovat melko yleiset. Tämä auttoi valinta-asiassa, ja lopulta päädyin luovuttajaan, jolta pituutta löytyy 184 cm, hiustenväri on tummanruskea ja silmät vihreänruskeat. (täytyy kyllä myöntää, että tällaiset piirteet vastaavat myös aika pitkälle omaa miesmakuani, tosin siinä vaiheessa en sitä kamalasti ajatellut :)) Itse olen tummapiirteinen ja ruskeasilmäinen, joten olen kyllä tyytyväinen valintaani.

Toiveestani hoidot aloitetaan vasta elokuussa. Muistan alkuvuodesta täälläkin pohtineeni, etten mitenkään kestä odottaa, jos homma venyisi niin pitkälle :) Mutta niin se aika vain kuluu. Ratkaisuun päädyin siksi, että seuraava ovulaationi osuu hyvin suurella todennäköisyydellä juhannukselle, joten joka tapauksessa se ei onnistuisi, ellen olisi kysellyt ovulaation mahdollisen käynnistämisen perään juuri ennen juhannusta. Olen luultavasti Itä-Suomessa kotiseuduilla jo tuolloin juhannuksenviettoreissulla, joten päätin että menköön suosiolla elokuulle. Heinäkuun klinikka on kiinni. Kesät kuluvat aina niin nopeasti, ettei tämäkään taatusti tee poikkeusta. Olen suunnitelmaan enemmän kuin tyytyväinen. Siittiöt on nyt varattu ja tulossa, eikä alkavalle hoidolle pitäisi enää olla mitään esteitä. Yrityskierron ovulaatio sijoittuu laskujeni mukaan elokuun lopulle, eli reilun parin kuukauden päähän. Nyt nautitaan kesästä ja valmistaudutaan tulevaan. Jos hyvin käy, syksyllä vatsa jo kasvaa. Jos käy huonommin, se ei kasva mutta en murehdi sitä nyt. Mietitään sitä vasta siinä vaiheessa, jos hoidot eivät jostakin syystä tuota toivottua lopputulosta.

Kirjeen kohtalo jäi minulle vielä arvoitukseksi. Eilen sitä ei löytynyt, mutta koska hoidot nyt vihdoin alkavat, luulen sen olevan lääkärillä itsellään tallessa. Biologi kysyi, tarvitseeko lääkärille jättää vielä soittopyyntöä, mutta en pitänyt sitä enää tarpeellisena kun tiedän että asia on nyt edennyt. Kirjeasian ehtii selvittää myöhemminkin, eikä sillä ole enää edes väliä. On ollut kaikenkaikkiaan mielenkiintoinen matka tähän asti, vaikka välillä on tuntunut hieman pitkältä. Nyt päästään sitten aloittamaan aivan toisenlaista, uutta matkaa. Mielenkiinnolla ja suurella jännityksellä odotan, mitä on tulossa :)

Uusi ilme

Mulla on ollut jo pitkän aikaa mielessä blogin ulkoasun muokkaaminen. Aiemmin käytössäni on ollut bloggerin oma yksinkertainen malli, johon halusin muutosta. Jotain sellaista omaa, jota ei heti tule vastaan muissa blogeissa. Tänään sainkin apua asiassa ja tehtiin blogilleni hieman uutta ilmettä.

Nyt kysynkin, mitä te lukijat olette tästä mieltä? Näkyykö teille kaikki kuten pitää, ja toimiiko teistä kokonaisuus tällaisena, vai onko kenties jotain, mitä pitäisi vielä ehkä muokata? Toki nämä ovat ihan makuasioita, mutta nyt voi kertoa omia mielipiteitä :) Onko taustakuva sopiva näin, vai tykkäisittekö mielummin katsella sitä niin, että se olisi vain sivun ylälaidassa näkyvillä? Tumma vaiko vaalea pohja, kumpi on enemmän teidän mieleen? Toivoisin kommentteja ja näkemyksiä ulkoasuun :)

Muokkasin myös perheen karvalapsille oman sivunsa, koska nekin välillä teksteissä vilahtelevat. Blogilla on myös omat sivut
Facebookissa
jossa sitä kannattaa myös seurata. Alan päivitellä sitä myös aktiivisemmin :)