Ivf-pohdintoja

Vaikka juuri tällä hetkellä en ihan hirveästi mieti tulevaa kovinkaan pitkän matkan päähän saati lyö vielä tässä vaiheessa asioita lukkoon tulevien kuukausien osalta, on minun kuitenkin helpompi olla ja hengittää, kun on olemassa vaihtoehtoja - vaikkakin vielä avoimia sellaisia, joita voin sitten tarvittaessa myöhemmin tarkastella, tunnustella ja punnita, valita niistä kulloiseenkin hetkeen sen mikä tuntuu parhaalta. Että on jonkinlaisia ennalta tiedossa olevia mahdollisuuksia myös jatkossa joihin tarttua, ilman että niitä on etukäteen päätetty tai laadittu aikarajat milloin siirrytään mihinkin suuntaan, vaan voi rauhassa kuulla itseään, edetä sellaisessa tahdissa kuin oikeasti hyvältä tuntuu, turhaan kiirehtimättä, hermoilematta tai toisaalta myöskään sitten jarruttamatta kun aika on muutokselle kypsä.

Olen alkanut pitämään koeputkihedelmöitystä kohdallani todennäköisenä vaihtoehtona sitten joskus. Olen varautunut siihen, etten välttämättä onnistu inseminaatiohoidoilla, vaan järeämmät keinot saattavat tulla vielä tällä taipaleella kyseeseen. En vielä osaa sanoa tarkalleen siitä, kuinka kauan yritän luovuttajan kanssa, ja missä vaiheessa on sitten vain todettava, ettei homma tuota tulosta ja lyötävä hanskat tiskiin. Siirryttävä takaisin klinikalle. Ja jos klinikalle vielä mennään, niin mitä siellä sitten tehdään, sekin päätös on lopulta tietysti omissa käsissäni. Olen käsittänyt, että inseminaatiohoidolla on suurinpiirtein yhtäläiset mahdollisuudet raskautua kuin kotikonsteinkin, joten jos näillä nykyisillä eväillä vauva ei alkuaan saa, onko klinikallakaan mieltä enää jatkaa inseminaatioilla. Luovuttajan siemennesteen laadusta ei toisaalta ole tietoa, joten mahdollinen epäonnistuminenhan voi olla kiinni myös siitä, vaikkakin luulen kyllä että vika on minussa, jos mitään ei todella ala tapahtua. Näillä mietteillä siis koeputkihedelmöitys olisi varteenotettava vaihtoehto mielummin kuin ne pari inseminaatiota joihin suunnittelin meneväni ennen kuin tiesin alkavani yrittämään lasta luovuttajan kanssa. En usko, että on järkeä tuhlata rahaa kevyisiin hoitoihin, jos niillä onnistumisen todennäköisyydet ovat hyvin pienet. Rankempi, vaikkakin toki myös kalliimpi hoitomuoto luonnollisesti kuitenkin todennäköisyyksiä kasvattaa. Jos pohditaan rahapuolta, niin tähän ivf-hoitoon saattaa saada uppoamaan euroja kymppitonninkin verran tai enemmän, summa on tietenkin riippuvainen tarvittavien koko hoitojen määrästä. Koko koeputkihedelmöityksen hintaan ainakin käyttämälläni klinikalla luultavasti sisältyy yksi tuorealkionsiirto, mutta jos se ei tuota tulosta, niin jokainen uusi siirto tuo reilun tonnin lisäkulun kuukaudessa plus lääkkeet päälle.

Klinikalta kerrottiin, että lääkkeet ivf-hoitoa varten maksavat noin 1500 euroa. Jäinkin jälkeenpäin miettimään, mahtaako niistä itsellisenä saada lainkaan Kelan korvauksia. Korvauskattohan on jonkin verran yli 600 euroa, jonka jälkeen lääkkeistä ei tarvitse maksaa kuin muutamat eurot kappaleelta. Olen joskus lukenut jonkun yksin hoidoissa olleen saaneen korvaukset, mutta muistelen myös niitä tapauksia kuulleeni, jossa koko lääkearsenaali on pitänyt korvata itse. Jos Kela osallistuu kustannuksiin, vähentää se toki lopullisesta hoidon hinnasta ihan mukavankokoisen siivun. Alustavasti olen ajatellut, että jos mitään ei kesän ja alkusyksyn aikana tapahdu, voisin joko loppusyksystä tai ensi vuoden alussa alkaa harkita koeputkihedelmöitykseen siirtymistä. Tehdä ensi syksyn töitä reilusti enemmän, kun koulunkin kanssa on syyskuun jälkeen väljempää. Tai sitten otan elämäni ensimmäisen hedelmöityshoitolainan. Mutta kuten totesin aiemmin, en päätä mitään näistä asioista lopullisesti nyt, se on vain ajatus joka voi vielä elää ja aikataulu muuttua. Tarkoitus on nyt edetä luovuttajan avuin rauhallisesti ja katsoa hissukseen mitä tuleman pitää. Onneksi hän on hyvin sitoutunut tähän, ja totesikin ettei hänellä ole mihinkään kiirettä kun kerroin, että tässä voi vähän kestää :)

Luovuttaja piipahtikin luonani eilen ja toisen kerran vielä tänään. En tiedä, onko kahdella yrityksellä parantavaa vaikutusta raskautumismahdollisuuksiin, mutta koska olen kuullut joidenkin muidenkin niin toimivan, pyysin häntä tulemaan tällä kertaa kahdesti ja tämä järjestely onneksi sopi hänelle hyvin. Nyt sitten taas vain odotellaan mihin suuntaan seuraavat pari viikkoa elämää kuljettaa. Ensi torstaina saadaan Ylen Areenaan kakkoskausi Kotikatua, joten siinä on taas hyvä ajatuksiani tästä odottamisesta pois vievä apukeino. Miten noiden uusien jaksojen ilmestymispäivä sattuukin aina juuri näiden piinapäivien kohdalle. Se on kyllä loistava sattuma, koska silloin jos milloinkaan tarvitsen jotakin päätä nollaavaa. Kasaan tarjottimellisen tippaleipiä ja rahkamunkkeja ja makaan niiden kanssa sohvan pohjalla läppäri kainalossa. Ehdottomasti paras tapa rentoutua :) Sain myös eräältä kaveriltani jokin aika sitten pussillisen pakurikääpää, josta hän kehotti keittämään teetä. Sillä on kuulema hyviä terveysvaikutuksia, ja hän toikin sen vähän sillä ajatuksella, että josko se ehkä vaikka edistäisi lapsiasiaa sinne oikeaan suuntaan. Sitähän ei tiedetä, onko siitä tässä asiassa varsinaista hyötyä, mutta haittaa tuskin ainakaan, joten uusi teelajike on ollut nyt käytössä. Kaikenlaiset keinot tarvii aina testata...