perjantai 23. lokakuuta 2015

Jotain tapahtuu...

Olen tämän viikon aikana ollut yhteydessä tosiaan kahdelle eri lapsettomuusklinikalle. Molemmista on vastattu. Toisesta kerroinkin jo edellisessä postauksessa, toisen vastauksen sain eilen iltapäivällä. Mitään suoraa vastausta ei osattu antaa siihen tässäkään jälkimmäisessä tapauksessa, voiko näkövammani olla este hoitojen saamiselle. Minulle ehdotettiin, että kävisin psykoterapeutin juttusilla, jossa kävisimme läpi tilannettani ja mahdollisuuksiani. Ja sehän minulle sopii. Varasin kyseisestä paikasta ajan, ja olen maanantaina iltapäivällä menossa psykoterapeuttia tapaamaan. Mistään sosiaalityöntekijän lausunnosta ei ainakaan vielä tässä vaiheessa puhuttu, ja tarjottiin jopa aikaa jo lääkärin ensikäynnillekin. Sitä en vielä ottanut, katsotaan nyt ensin, kuinka asiat psykoterapeutin kanssa etenevät, ja mitä hän on mieltä tilanteestani.

Jännittää. Jännittää nyt ihan todenteolla. Halusin ajan mahdollisimman pian, ettei koko ensi viikko menisi jännittäessä, jos olisin mennyt tapaamiseen vasta loppuviikosta. Jännitän sitä, mitä hän sanoo. Ensiksikin jo sitä, millainen ihminen hän on ja kuinka hän minuun suhtautuu. Hoitohenkilökuntaankin kun kuuluu niin eri tyyppisiä ihmisiä laidasta laitaan. Mitä hän kyselee, ja millaiseen piinapenkkiin joudunkaan. Vai onko keskustelu luontevaa, vapaamuotoista ja sujuvaa ilman, että tarvitsisi osata vastailla ns. mahdollisimman hyvin kaikkeen. Vastailen siten miten asiat ovat, rehellisesti ja mitään peittelemättä. En aio miettiä sitä, mikä kuulostaisi mahdollisimman hienolta tai sopivalta, sillä mennään millainen oikeasti kaikilta osin olen. En oikein tiedä, mitä odotan käynniltä. Tai kuinka odotan sen menevän, ja millä mielellä sieltä kotiin lähden. Näyttääkö hän vihreää valoa. Olen liikkeellä sillä ajatuksella, että mitä tahansa voi tapahtua. Hän voi olla mitä mieltä tahansa. Olen varautunut kaikkeen. Jopa siihen, etten voi enää palata klinikalle, jos sieltä ei suositella jatkoa hoidoilleni. Toiveeni ovat siitäkin huolimatta korkeat. Toivon, että kaikki menisi hyvin, he ymmärtäisivät toiveeni ja haluni tulla äidiksi, eivät jättäisi ilman hoitoja vamman takia. Kaiken muun pitäisi kyllä olla kunnossa. Toisaalta he ovat varmasti tavanneet työuransa aikana monenlaisia ihmisiä, ja jotenkin uskon, että he osaavat ottaa minut ihan tavallisena ihmisenä, ei vajaana ja vammaisena, joka nyt on tullut hakemaan apua kun ei muuta vaihtoehtoa ole. Päässäni pyörii miljoonittain, tai no ainakin sadoittain erilaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Koko tämä viikonloppu tulee luultavasti menemään kuin tulisilla hiilillä, kun en yhtään tiedä mitä tuleman pitää. Toivon, että kaikki sujuu kuitenkin hyvin.

Olin toisen klinikan lausuntoasiaan liittyen yhteydessä Helsingin lastensuojeluun. Sain heiltä sähköpostiini vastauksen jossa johtava työntekijä vain totesi, että hänen on selviteltävä asiaa, mikä virasto tällaista hoitaa. Asia kun ei kuulu varsinaisesti lastensuojelulle, kun lasta ei vielä ole olemassa. Hän lupasi palata tähän pian. Eli odotellaan tarkentavia vastauksia sieltäkin suunnalta siis. Nyt mietin, jos tämä maanantain tapaaminen menee kuten toivon, jos siltä klinikalta annetaan lupa aloittaa hoidot, kuinka sitten toimisin, kun ensimmäiseltä klinikalta asia on vielä kesken. Käynkö myös sen puolen loppuun asti, toimitan lausunnot ja tapaan myös tuon paikan henkilökunnan, vai annanko koko homman sinne suuntaan olla. Millä perustein klinikka kannattaa valita. Ehkä tämä ei ole vielä ajankohtaista. Voisiko käydäkin niin hyvin, että saisin itse valita, vai menenkö vain jompaankumpaan, jos toisesta edes sattuisin saamaan luvan aloittaa? Nyt on parasta vain mennä askel kerrallaan eteenpäin, oikeat keinot ja paikat varmasti löytyvät ajallaan. Itsehän olisin valmis aloittamaan hoidot vaikka heti, mutta toisaalta jos tämä nyt kuukauden tai pari vaatii vielä selvittelyä ja tunnustelua, jaksan odotella senkin aivan loistavasti. Eihän tässä mikään hengenhätä ole. Jos vaikka tammikuussakin pääsisin aloittamaan, olisi se hieno hetki. Maanantaina varmasti selviää enemmän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti