Miten se aina meneekin niin, että juuri kun pääset metroaseman hissistä laiturille, se metro lyö ovet sillä samalla sekunnilla kiinni, johon olit menossa. Mulle käy karkeasti arvioiden 75 prosenttia kerroista näin, kun olen lähdössä johonkin. Täällä pääkaupunkiseudulla julkiset kulkevat todella usein, eikä seuraavaa tarvii kauaa odotella, mutta silti se välillä ärsyttää kun tajuaa, että kun olisi tullut edes minuuttia aiemmin... Vielä Itä-Suomessa asuessa jopa vartin seisoskelu bussipysäkillä oli ihan normaalia, mutta nyt kun on tottunut siihen, että lähes samantien pääsee hyppäämään milloin minkäkin härvelin kyytiin, ei sitä enää meinais millään jaksaa odotella. Oona osaa onneksi ottaa ihan lunkisti myös metroasemilla :)
Mutta asiaan. Sokeainviikon kunniaksi, ja vielä sen jälkeenkin on ollut meneillään kampanja, jossa meidän kaikkien näkövammaisten on mahdollista kiittää saamastamme erityisen hyvästä palvelusta erikoiskääreeseen pakatuilla suklaaneliöillä sellaisissa paikoissa, joissa koemme, että asiakaspalvelijat hoitavat työnsä esimerkillisesti ja ovat ehdottomasti kiitoksensa ansainneet. Kääreessä on teksti "Kiitos hyvästä palvelusta", sekä näkövammaisten keskusliiton logo. Suklaata voi jakaa esimerkiksi lähikaupassa, terveysasemalla tai taksissa, kuka mistäkin kokee hyvän palvelun saaneensa. NKL on keskittynyt tänä vuonna sokeainviikolla teemaan hyvä palvelu. Hyvin usein on niin, että me ihmiset muistamme helpommin sen huonon palvelun ja valitamme siitä. Pidämme, oli vammaa tai ei, hälyä usein siitä, ettei meitä kohdeltu asiaankuuluvasti. Milloin kassamyyjä ei hymyillyt, lääkäri oli töykeä, ravintolassa nenän eteen kannettu ruoka oli kylmää tai puhelimessa asioidessamme saimme tylyjä vastauksia meitä huolettaneisiin kysymyksiin. En sano, etteikö ikävästä palvelusta saisi huomauttaa, jos siitä todella on pahoittanut mielensä - itsekin teen joskus niin. Väliin kuitenkin tuntuu, että ihmiset narisevat joskus ihan minimaalisen pienistäkin puutteista kuin ne olisivat maailmanlopun enteitä. Mutta nyt on hyvä tilaisuus muistaa myös ne kokemukset, joista olemme saaneet hyvää mieltä sekä kiittää niistä. Tämä on ihanaa vaihtelua siihen ainaiseen marinaan ja valittamiseen :)
Omat suklaaneliöni ovat vielä viemättä. En itseasiassa tiedä, onko niitä enää saatavillakaan. Kuulin tästä tempauksesta muutama viikko sitten ja aloin miettiä, minne voisin suklaata antaa. Mieleeni tuli heti muutamakin paikka, joihin voisin viedä useammankin. Jotenkin musta vaan tuntuu, että olen liian ujo ojentamaan tällaista kiitosta. En tiedä mikä siinä on, mutta se tuntuu jotenkin niin isolta asialta kohdata toinen kasvotusten näissä merkeissä. Helpompaa taitaisi tällaiselle ujoluonteiselle olla jättää suklainen kirjekuori, johon sisällyttää jokin viesti :) Antamisesta tulee ainakin itselleni hyvä mieli, olipa se sitten lahja tai mikä tahansa positiivinen juttu, mutta olen aivan varma, että eniten hyvää mieltä tämä toisi saajalleen. Jokainen hyvää palvelua tuottava asiakaspalvelija ansaitsee suuren kiitoksen. Eikä pelkästään näinä tempauspäivinä, vaan paljon useamminkin.
Suklaanjakokierroksellani veisin ensimmäisenä kiitokset Lauttasaareen salille, jossa käyn treenaamassa ja jossa olen käynyt lähes siitä saakka kun Helsinkiin muutin. Muistan vieläkin, kuinka mietin, minne mun kannattaisi mennä, ja mikä kuntosali olisi paras vaihtoehto. Google tarjosi vinon pinon eri paikkoja, joista oli vain osattava valita omansa. Lady Line oli jollain tapaa tutuin ketju ja sitä kautta sitten päädyin tutustumaan tähän kyseiseen saliin. Tiedustelin aluksi sähköpostin kautta, lopulta menin koirineni tutustumaan paikkaan. Mulle esiteltiin tilat, kerrottiin palveluista ja hinnoista. Muistan, että heti alusta lähtien tuli tunne, että täällä aion aloittaa, että sopivan paikan etsiminen on tullut päätökseen. Kaikki toimi. Minut otettiin vastaan niin hyvin, etten olisi edes osannut kuvitella sitä etukäteen. Olen saanut aina apua kun olen tarvinnut, kaikki ovat aina ystävällisiä eikä kukaan ole ollut millään tapaa ennakkoluuloinen. Oona on aina saanut olla mukana, eikä se ole ollut kenellekään ongelma. Voin aina mennä hyvillä mielin treenaamaan kun tiedän, että kaikki sujuu ja ihmiset siellä ovat helposti lähestyttäviä, jos tulee jotakin asiaa. Treeniympäristöni on kaikin puolin loistava enkä voisi parempaa toivoa. Seuraavia en osaa laittaa minkäänlaiseen paremmuusjärjestykseen, mutta erittäin hyviä kokemuksia ovat olleet myös Lauttasaaren Lidl, Puotilan R-kioski, Vuosaaren S-Market ja sama kauppa Lauttasaaressa. Neliöt voisin jakaa lisäksi Helsingin matkapalvelun monille taksikuskeille. He jaksavat urheasti kantaa mulle kotiin milloin mitäkin. 15 kilon koiranruokasäkkejä, 20 kiloa kissanhiekkaa - ja näitä kaikkia yhtäaikaa. Ja välillä muita suuria ostoskasseja silloin, kun en itse kuljeta niitä metrossa, bussissa tai muissa julkisissa kulkuvälineissä. He saattavat tuntemattomissa paikoissa sinne minne pyydän, eivätkä koskaan vaikuta tympääntyneiltä tai turhautuneilta työssään. Ja kysyvät vielä, tarvitsenko muuta apua. Näin sen pitää ollakin.
No millaista se erittäin hyvä palvelu sitten on mainitsemissani kaupoissa ja kioskeilla? Se on sitä, että mennessään kassalle pyytämään, saa apua heti tai pienen hetkisen odoteltuaan silloin kun sitä tarvitsee. Kukaan ei emmi isoon ääneen, että ehtiiköhän kukaan, ja onkohan avun saanti lainkaan tällä kertaa mahdollista. Itselleni tulee erityisen hyvä mieli siitä, kun myyjä oma-aloitteisesti kertoo jostakin tietystä tuotteesta, ja osaa ehkä suositellakin jotakin. On palvelutilanteessa mielellään ja se, että auttamisen halu näkyy myös ulospäin. Sen ei tarvitse olla mitään kummallisempaa. Toki hyvää palvelua olen saanut monissa muissakin paikoissa. Nämä kuitenkin erityisesti nostaisin kärkeen. Näihin on helppoa mennä, kun tietää että tarvitessaan ei ihan 100 prosenttisella varmuudella jää ilman auttavia käsiä. Mainittakoon vielä pari Alkon myymälääkin joissa asioin, vaikkakin hyvin harvoin nykyään ;) Tuntuu hyvältä, kun myyjä tahtoo tehdä parhaansa, että löytäisin tarkoitukseeni parhaiten sopivan viinin. Mieluusti ojentaisin vastalahjana suklaata myyjille myös siellä.
Tämä ei luultavasti tavoita ketään kyseisten paikkojen asiakaspalvelijoista, mutta joka tapauksessa. Suuret kiitokset, ja ainakin nyt ne virtuaaliset suklaaruudut jokaiseen paikkaan ja jokaiselle työntekijälle niissä! Jatkattehan samaan tapaan myös tästä eteenkinpäin.
Löysin NKL:n sivuilta videon näkövammaisten auttamiseen liittyen. Kuten videossa sanotaan, olemme me kaikki omia yksilöitämme ja avun tarve eri tilanteissa vaihtelee, mutta noin yleisesti tämä on mielestäni erittäin hyvä pieni tietoisku siitä, kuinka juuri sinä voit apuasi vaikkapa kaupungilla kulkiessasi tarjota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti