maanantai 7. joulukuuta 2015

Tulihan se maanantai

Tämä viikko kulunee ainakin jonkintasoisen flunssan kourissa. Heräsin eilen pieniltä päiväunilta ja tajusin, että kurkku tuntuu kummalliselta. Kipeältä. Olo huononi iltaa kohden ja viime yönä nousi kuume. Nyt aamulla on olo ollut jo siedettävämpi ja tuntuu, ettei mitään niin pahaa olisi yöllä ollutkaan. Iltaa kohti yleensä pahenee, joten huomisen menot ovat vielä auki. Parempi kuitenkin sairastaa nyt, eikä sitten jouluna. Kuluu kai aika näinkin, olis vaan jokin hyvä kirja jota lukea...

Ja se odotettu maanantai todellakin saapui, pääsin soittamaan Hyksiin vihdoin.

Kyselin siis apua lappusten täyttämiseksi. Kerroin, ettei suvussamme kukaan kanna samaa silmäsairautta kuin minä, tai edes oireile sellaista. Ohjeeksi sain kirjoittaa sukutietokaavakkeeseen tässä tapauksessa vain sukulaisteni etunimet sekä heidän lapsilukumääränsä. Eli säästyin kuin säästyinkin paperinpyörittelyltä ja niiden lähettämiseltä jokaiselle sukulaiselle erikseen. Tätä vähän ajattelinkin, koska kirjeessä pyydettiin vain sairastuneiden tietoja. En uskaltanut kuitenkaan helpottua ennen kuin sain asiaan varmistuksen, koska näistä ei aina tiedä mitä lupia tällaisiin tutkimuksiin vaaditaan. Terveiden sukulaisten henkilötiedoilla he eivät sukupuun piirtämiseksi tee mitään. Riittää kun täytän omani ja annan luvan tilata oman sairaskertomukseni.

Onhan tämä jo helpotus ja yksi stressattava aihe vähemmän. Ei tarvitse miettiä sukulaisten reaktioita ja sitä, millaisia ajatuksia heissä perheenperustamiseni herättää. Myöskään ylimääräistä aikaa ei tarvitse kuluttaa enää siihen, että lähettäisin papereita ympäri Suomen ja odottaisin, että milloin kukakin ne mahdollisesti ehtisi allekirjoittaa ja lähettää takaisin. Mutta vielä on monta mutkaa matkassa. Ensimmäisenä tulee se aika. Kysyin, kuinka kauan minun tarvitsee odottaa. Saattaa olla, että puoli vuotta, saattaa olla että selviää muutamalla kuukaudella. Kerroin olevani valmis tulemaan myös peruutusajalle, jos sellainen mahdollisuus tarjoutuu. Ja hyvä että mainitsin asiasta. Yleensä peruutusaikoja ei ymmärtääkseni tarjota erikseen, ellei asiasta ole itse ilmoittanut, mutta nyt sairaanhoitaja, jonka kanssa puhuin, otti tiedon ylös ja vielä varmisti, että olen valmis tulemaan lyhyelläkin varoitusajalla. Ja tottakai minä olen. Tämä on niin tärkeä asia, etten laita mitään tämän edelle. Nyt vain toivon, että joko aika kuluisi hirvittävää vauhtia, tai että joku peruisi oman aikansa, että pääsisin vastaanotolle ja jonosta pois. Hoitaja pahoitteli, että jonot ovat niin pitkät, mutta minut oli laitettu jonkinlaiseen nopeampaan jonoon. En tiedä, oliko tämä oman lääkärini toive klinikalta vai kenen aloitteesta minut siihen loppujen lopuksi oltiin siirretty, mutta olen todella tyytyväinen ja iloinen siitä. En edes halua kuvitella, kuinka kauan joutuisin odottamaan, jos olisin siinä hitaammin kulkevassa jonossa. Mielessäni mietin hetken, kysyisinkö mahdollisuutta yksityiselle, jos pääsisin etenemään asiassa nopeammin. Annoin kuitenkin olla, koska en usko että yksityinen terveydenhuolto tätä tarjoaa, olisin varmasti löytänyt tiedon jo itsekin. Nyt ei auta muu kuin yrittää saada aika kulumaan ja keksiä jotain mukavaa tekemistä, joka veisi ajantajun kokonaan :) Muutakin kuin opiskelu ja työjutut.

Koska yritän lähes joka tilanteessa olla edes ihan himpun verran positiivinen, löysin tästä mahdollisesta puolen vuoden odottamisestakin jotain hyvää. Ensimmäisenä sen, että pystyn säästämään nyt rahaa jo valmiiksi, ettei tarvitsisi ottaa aivan niin suurta lainaa. Aina sitä jotain pystyy laittamaan sivuun kuukausittain, voin kuvitella lyhentäväni lainaa jo nyt, vaikka tosiasiassa maksan sitä vain itselleni. Ja toisena eikä yhtään vähäisempänä voisi olla se, että saisin pudotettua painostani muutaman kilon pois. Siitä tuskin on haittaa raskautumisen kannalta, ja se olisi ihan aiheellistakin. Koko sydämestäni toivon, että hoitoni kuitenkin ehdittäisi aloittaa jo ennen klinikan kesätaukoa. Jos tämä elokuulle menee, niin joudun taas käsittelemään asiaa uudelleen mielessäni. Vaikkei minulla pitäisi olla mikään kiire ylipäätään tämän asian kanssa, tuntuu kuitenkin hankalalta jos aikaa vain kuluu ja kuluu, eikä raskautumiseni eteen päästä tekemään mitään hoitoja. Nyt vain kärsivällisyyttä hieman enemmän, ehkä tämä on minulle ihan hyvä oppitunti sen osalta. Niitä muiden vauvauutisia en kyllä toivoisi tälle ajalle enää yhtään kappaletta lisää. Odottelu olisi niin paljon helpompaa. Ihmettelen nyt myös kiertoani, ja onnistuin kyhäämään päähäni kaikenlaisia kauhuskenaarioita siitä, kuinka olen lapseton eikä raskaus vain tapahdu vaikka tehtäisi mitä tahansa. Entä jos sieltä löytyy jotakin vikaa? Kohdusta, munasarjoista tai mistä tahansa? Yleensähän kiertoni on säännöllinen, muutaman päivän heittoja on ollut aina, muttei sen vakavempaa. Olen kuitenkin nyt viime viikosta alkaen tuntenut juilintaa alavatsalla, vaikka kierron ei pitäisi loppua vielä yli kahteen viikkoon. Tutkin ja kuulostelen kroppaani jatkuvasti. Miksi jo nyt tuntuu juuri sitä samaa pientä kipua, jota tunnen yleensä vasta kierron lopulla? Onko kaikki tämä stressi laittanut kiertoni aivan sekaisin? Kunpa kyse olisikin vain siitä, eikä mistään vakavemmasta. Olen jo kuvitellut ties mitkä alkavat endometrioosit, vioittuneet munasarjat, vahingoittuneen kohdun... On ihan mielenkiintoista nähdä, minkä mittainen tämä kierto tulee olemaan. Olen jostain syystä alkanut pelätä hullunkiilto silmissä sitä, että jotakin lapsettomuutta aiheuttavaa ultratessa löytyisi, enkä tulisikaan koskaan raskaaksi. Ehkä tämä on vain sitä, kun toiveet ovat niin korkealla, odotan sitä lasta niin paljon, että tukahdun. Voisin tehdä itselleni vaikka uudenlaisen treeniaikataulun salilla sekä ulkona luonnossa, että saisin itselleni nyt vähän muuta ajateltavaa. Tai vaikka alkaa seinäkiipeillä useammin. Ihan mitä tahansa, jossa en ajattelisi yhtään mitään.

Ps. Muokkasin blogissa olevaa esittelyäni, tein myös oman sivunsa asioista ja tapahtumista blogin taustalla. Tämä ehkäpä helpottaa hieman kärryille pääsemistä siinä, mistä tilanteessani on kyse ja mitkä ovat taustani ilman, että jokaisen blogini löytäneen tarvitsisi selata postaukset alusta alkaen läpi tietääkseen mistä kaikki on alkanut. Jotain ulkoasuun liittyvääkin muutosta voisin yrittää saada aikaiseksi. Se on vaan hieman hankalaa, koska pitäisi vähän nähdä värejä ja kuvia, että saisin sen näyttämään sopivalta. Enköhän saa apua siihen jossakin vaiheessa, kunhan itsekin ehdin syventyä asiaan paremmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti