Tänään on ollut erittäin onnistunut päivä. Täällä alkaa vihdoin tapahtua jotakin.
Sain aamulla soiton tuntemattomasta numerosta. En vastannut heti ensimmäiseen soittoon. Olen hieman varovainen vastaamaan tuntemattomille numeroille. En osaa edes selittää mikä siinä on, ehkä se, kun ei yhtään tiedä millaista puhelua odottaa ja kuka siellä mahtaa olla asialla. Aloin myöhemmin miettiä, että entä jos tuo soitto tuli Hyksistä? Entä jos heillä olisikin minulle peruutusaika tarjolla. Olinhan ilmoittanut pääseväni paikalle koska tahansa, että soittavat vain heti jos tulee sellainen mahdollisuus. Toivoin, että puhelin soisi vielä uudelleen. Minulla oli verkko-opiskelupäivä, joten aikaa oli kotona kytätä puhelinta. Ja iltapäivällä se soi.
En ollut uskoa korviani. Olin koko ajan kuvitellut, ettei sieltä peruutusaikoja tule vaikka kuinka toivoisi ja odottaisi. Varauduin jo siihen, ettei ainakaan ennen kesää tapahdu mitään, ja että jono perinnöllisyyslääkärille on niin pitkä, ettei kukaan taatusti peruuta aikaansa. Olin kyllä koko tammikuun vahtinut niin puhelinta kuin myös postiluukkua ajanvaraussoiton tai kirjeen toivossa, mutta mitään ei kuulunut. Tänään se tapahtui. Minulle tarjottiin vapaata aikaa jo ensi viikon keskiviikolle. Otin hetkeäkään empimättä ajan vastaan. Vastaanotto kestää noin tunnin, ja siellä keskustellaan tähän perinnöllisyyteen liittyvistä asioista, sen tarkemmin en keskustelun kulusta tiedä. Pyydettiin varautumaan mahdolliseen verinäytteen ottoon, jos tulee tarvetta geenitesteille. En usko niiden olevan enää tarpeellisia, koska olen elänyt aina siinä käsityksessä, että ne on jo vauva-aikana otettu. Toki jännittää, millainen keskustelu tulee olemaan ja kuinka paljon lääkäri tahtoo tietää lapsiasioistani perinnöllisyyden ulkopuolelta, vaikkei ne varsinaisesti kuulu hänen käsiteltäviin asioihinsa. Menen paikalle ja otan vastaan sen mitä kohdalle tulee. Uskon, että kaikki sujuu ihan mukavasti. Olen onnellinen, ja myös kiitollinen sille tuntemattomalle henkilölle, joka luopui omasta ajastaan. Minun ei enää tarvitse jonottaa.
Nyt jäädään odottamaan, mitä ja minä ajankohtana perinnöllisyysvastaanoton jälkeen tapahtuu. Milloin päästään niin sanotusti tositoimiin. En kuitenkaan vielä uskalla intoilla liikaa. Jos eteen tuleekin jostakin vielä jokin mutka. Nyt mennään päivä kerrallaan eteenpäin, eikä stressata tai kanneta huolta tulevasta. Juuri nyt olen rauhallisin ja erittäin toiveikkain mielin ottamassa seuraavan askeleen kohti omaa perhettä. Nautin jokapäiväisistä arkisista asioista. Juuri nyt on luja usko siihen, että tämä on juuri se vuosi. Se, kun voidaan ainakin koettaa kasvattaa perheenjäsenten lukumäärää. Se tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti