Tähän alkuun haluan sanoa aiheen ulkopuolelta pari juttua. Sain edellisen postauksen kommentteihin ehdotusta blogin teksteihin liittyen, tai lähinnä niiden ulkoasuun. Kiitos siitä, yritän suurentaa tekstiä ja saada blogista helposti luettavamman. Minusta on oikeasti hyvä, että te lukijat kerrotte, jos on jotain mitä voisin muuttaa / parantaa juuri tähän ulkoasuun liittyen. Mun on itse hankala huomata jotain juuri tuon tapaisia juttuja, koska luen tätä kaikkea puheohjelmalla / pistenäytöllä, joten en kiinnitä huomiota esimerkiksi tekstin ulkonäköön juuri lainkaan. Toivonkin, että myös jatkossa annatte reilusti palautetta, jotta voin muokata blogista mahdollisimman mukavaa ja helppolukuista sen tulevaisuutta ajatellen. Ja jos teillä on muita ajatuksia tai ideoita esimerkiksi kysymyksiä tai toiveita mistä tahtoisitte että kerron, joko lapsiaiheesta tai sen ulkopuolelta, niitä saa myös laittaa tulemaan, ja toteuttelen juttuja sitä mukaa kun vain ehdin :)
Lääkäri soitti tänään aamupäivällä. Pakko myöntää, että aika reilusti hetken jännitin, mitä nyt tapahtuu, mihin tulokseen hän on hoitojeni suhteen tullut. Kun hän aloitti lauseensa kertomalla, että on lukenut klinikalle saapuneen sairaskertomukseni, ehdin jo ajatella, että olikohan tämä nyt tässä, että ehkä odotellaan vielä lopullista geenitulosta. Mutta mitään sellaista en kuullut. Hän kertoi, että nyt hoidot voidaan vihdoin aloittaa, eikä enää esteitä sille ole. Kaikki se on selvitetty, mitä tarvitsee ja nyt päästään tositoimiin. Hän haluaa vielä varmistaa sen, että meille on saatavilla tarvittaessa apua, eli toisin sanoen että saan avustajatunteja tarpeeksi jos niitä tarvitsen, mutta sen tiedon tiimoilta ei enää ole syytä jäädä odottamaan, vaan voidaan suunnitella huoletta raskauden alkamista. Olen niin helpottunut ja onnellinen. Mieli on rauhallinen ja tuntuu, kuin kaikki olisi vain silmänräpäyksessä loksahtanut kohdalleen. Voiko tämä todella tapahtua nyt minulle?
Varattiin neljän viikon päähän munatorvien aukiolotutkimus. Siitä keskustelua aloittaessamme pieni paniikki valtasi koko kropan. Mutta kuten eräs kaverini jälkeenpäin totesi, se on yksi askel matkallani äidiksi, että siitä selviää. Ja uskon kyllä selviäväni, vaikka se valtavasti pelottaakin. Nyt päivämäärä on tiedossa ja osaan odottaa sitä hetkeä, kun se tapahtuu. Olen lukenut tutkimuksesta juttuja laidasta laitaan. Lääkäri kertoi tänäänkin sen, ettei tutkimus satu. Jos munatorvet ovat auki, se on nopea ja kivuton toimenpide. Jos torvissa sattuisi olemaan jotain vikaa, voi tuntua "venyttävää kipua". Kehotukseksi sain ottaa pari 400 mg buranaa tuntia ennen toimenpidettä. Sillä pitäisi pärjäillä.
Nyt haluaisin kuulla teiltä muilta, millaisia kokemuksia teillä tästä tutkimuksesta on, jos joku lukijoista on kyseisessä tutkimuksessa käynyt. Valmistautumisvinkkejä, kipukokemuksia, mitä tahansa. Lisäksi minua kiinnostaisi tietää, miten se käytännössä tapahtuu. Puhelun loputtua tajusin, etten muistanut kysyä kaikkea mitä olisin halunnut tietää, kuten tätä. Näin käy aina välillä. En viitsinyt soitella uudelleen heti perään, joten siksi heitän kysymyksen nyt tänne :) Sen verran sain tietoa, että kohtuun viedään ohut letku josta ruiskutellaan keittosuolaliuosta ja ilmaa vuoroin ja seuraillaan, liikkuuko se normaalisti. Tämä kai vaatii myös samanaikaisen alakautta ultrauksen, kuinka muuten liuoksen kulkemista voidaan seurata? Yritän ajatella, että kaikki on nopeasti ohi ja olen jopa kuullut, että se saattaa helpottaa raskautumista, kun paikat on puhdistettu ja saatu mahdolliset mutkat suoriksi :) Voihan tämä olla myös hyvää harjoitusta synnytystä varten. Tutkimuksen tuoma mahdollinen kipu on vasta alkusoittoa sille, mitä on vielä tulossa, joten tämä olisi kai syytä vain kestää. Kovasti koetan rauhoitella itseäni, mutta kaikesta huolimatta tuo päivä pelottaa. Sitä, ovatko torvet auki, en jaksa miettiä nyt. Sen murheen aika on vasta sitten, jos niissä sattuisi olemaan jotain häikkää. Kunhan vain selviäisin tutkimuksesta pahemmitta tuskitta...
Sitä, koska tapahtuu ensimmäinen varsinainen yritys, en vielä tiedä. Seuraavassa kierrossa on aukiolotutkimus, mutta en tiedä päästäänkö samaan kiertoon yrittämään, vai meneekö sinne huhtikuulle. Kävi niin tai näin, jaksan kyllä odottaa. Kuukausi tai pari ei tunnu enää missään. Nyt voin olla varma siitä, että asiat nyt etenee eikä minun tarvitse elää epävarmuudessa siitä, tuleeko tässä ylipäätään tapahtumaan mitään. Nyt tiedän, että minulla on hyvät mahdollisuudet päästä loppuun saakka.
Mulla tutkimus sattui niin paljon, että olin menettää tajuntani. Se kipu oli vaan niin valtava, että huoneeseen piti hälyttää kaksi hoitajaa avuksi, kun meinasin hypätä tutkimuspöydältä kattoon. Lääkäri keskyetti tutkimuksen, jota ei siis kunnolla saatu edes aluilleen.
VastaaPoistaToisella yrityksellä sain kunnon rauhoittavat, kipulääkkeet ja supon, eikä tutkimus tuntunut oikeastaan miltään. Se kesti ehkä 5 min ja molemmat johtimet olivat auki ja kunnossa.
Sitä ei kukaan tiedä, miksi ensimmäinen yritys oli niin julmetun kivulias, mutta onneksi se on nyt ohi ja kaikki oli kunnossa.
Lääkäri sanoi, että se on täysin tapauskohtaista, kuinka paljon kipua tuntee tai tunteeko ollenkaan. Vaikka johtimet olisivat auki (kuten minun tapauksessa) voi kipu olla hirveä. Ja tosiaan toisilla se ei tunnu miltään.
Tsemppiä! On varmasti aika harvinaista, että kävisi niin huono tuuri kun minulla. Eli ei ollut tarkoitettu pelotteluna, vaan kerroin vaan oman kokemukseni :)
Minulla aukiolotutkimus oli todella helppo :) En ollut lainkaan valmistautunut, koska en tiennyt, että se tehtäisiin tuosta noin vain ensikäynnillä. Mutta ei siis tuntunut juuri miltään, mitä nyt katetrin laitto aiheutti lievää jomotusta.
VastaaPoista