perjantai 29. huhtikuuta 2016

Hei me selvitellään!

Taas pientä viivästystä tiedossa.

Tänä aamuna heräsin tekstiviestin piippaukseen. Sieltä tuli taas yksi vauvauutinen lisää. Sitä tarvitsi hieman sulatella. Tiesin, että kaveripiiriin syntyy kohta vauva, mutta en osannut ajatella että se tapahtuisi näin pian. Täytyi vähän sulatella. Sain ajateltua asian niin, että kohta mullakin voi olla jo jotain pientä ja ihanaa vatsassani kasvamassa. Että onnellisia asioitahan nämä tällaiset loppujen lopuksi ovat, ja myös tällä mun pitkä(hkö?)llä taipaleella alkaa jo maaliviiva häämöttää näköpiirissä. Olin juuri nukahtamassa uudelleen, kissakin oli ihanasti käpertynyt peiton alle kehräämään, kun puhelin soi ja havahduin. Huomasin heti, että se soitto on muuten nyt klinikalta. Hyppäsin ylös ja tuntui kuin aurinko olisi salamana valaissut läpikotaisin koko mun odottelurisukasani. Vihdoin! Nyt se biologi soittaa, siittiöt ovat kohta täällä ja vauva saa tulla myös meidän perheeseen.

Mutta se ei ollut biologi, vaan oma lääkärini klinikalta. Hän pyysi minua selvittämään vielä yhden asian. Hän tahtoo tietää, millaista apua Helsingin kaupungin vammaispalvelu on mulle näkövammani perusteella myöntänyt, ja millaista apua sieltä on mahdollista saada sitten kun lapsi syntyy. Jos hän soittaa sinne itse, sieltä tuskin luovutettaisi tietojani ilman lupaani eli allekirjoitusta johonkin paperiin vielä erikseen. Tällä hetkellähän mulla on apua opintoihin (lähinnä opiskelumateriaalin muokkaamista sähköiseen muotoon) sekä kuljetuspalvelumatkoja eli taksimatkoja. Lisäksi on myös avustajatunteja vapaa-ajalle olemassa, mutta en ole niitä käyttänyt sitten viime syksyn, koska en ole sitä juurikaan tarvinnut. Otin alunperin noita vapaa-ajan avustajatunteja avukseni lähinnä harrastustoimintaan, eli tässä tapauksessa blogiin panostamiseen kuvien muodossa koska sen koen bloggaamisessa hankalana ja niitä kuvia tahtoisin olevan enemmän, ja välillä vähän jotain muuta pientä apua joissakin muissa asioissa, mutta nyt ei ole ollut näitäkään hetkeen.

Tästä kaikesta lääkäri tahtoo kirjallista tietoa. Eli mitä apua on nyt ja mitä tarvittaessa on saatavilla. Päädyttiin siihen, että otan asian hoitaakseni mahdollisimman pian. Lähetinkin jo aamupäivällä heti puhelun jälkeen sähköpostilla pyyntöä asioitani hoitavalle henkilölle, joka toivottavasti vastailee niin pian kuin vain suinkin ehtii. Pyysin lapun kotiin, josta itse lähetän sen klinikalle tiedoksi. Näin se on yksinkertaisinta ja ehkä myös nopeinta.

Ymmärrän sen täysin, että asia on hoidettava ja perinpohjin selvitettävä. Hedelmöityshoitolaki vaatii tekemään kaiken tämän taustatyön, jotta voidaan olla varmoja kaiken sujuvan myös lapsen kannalta kuten kuuluukin. Mutta on myönnettävä, että aamulla tuntui olo kovin epätoivoiselta. Aina vain tulee jotakin uutta. Juuri kun saimme perinnöllisyyteen liittyvät asiat selviksi, tuli taas yksi uusi seikka joka on ruodittava halki. Tuntuu, ettei mikään etene. Tai etenee, mutta missä on maaliviiva? Kävin siinä yksin mielessäni kaikenlaista läpi, mitä tämä matka on jo pitänyt sisällään ja mitä kenties vielä on tulossa. Aloin miettiä, koskakohan se vauva todella mahtaa olla vatsassa asti kasvamassa, sylistä nyt puhumattakaan. Tämän kaiken alun selontekojen jälkeen voi hoitokertojakin olla edessä vielä vaikka ja kuinka monta. Voi olla vain yksi, voi olla vaikka kymmenen tai enemmän. Eikä kukaan meistä vielä tiedä, miten tämä kaikki päättyy. Monilla muilla kaikki käy niin helposti. Ei tarvita kuin psykologin lahjasoluneuvonta ja lääkärin ensikäynti, yritys saadaan rullaamaan jo ekasta käynnistä katsottuna seuraavaan tai viimeistään sitä seuraavaan kiertoon. Mitä kaikkea mun on selviteltävä siinä välissä.

Tiedän ettei pitäisi ajatella niin. On ihmisiä, joilla asiat ovat menneet vieläkin pidemmän kaavan mukaan. Mutta kun luulin jo, että nyt, nyt alkaa tapahtua. Ja sitten tuleekin vielä uusi yllättävä lukko joka mun täytyy avata. Pohjimmiltani olen kuitenkin ihan positiivisin mielin edelleen. Olisin toki mielelläni hoitanut tämänkin asian jo aiemmin, jos olisin tiennyt että yhteydenotto apuasioista kaupungille tarvitaan. Aamulla oli vain vaikea hetki ja tuntui, etten enää jaksa odottaa.

Kysyin puhelun lopussa kuinka asiat nyt tästä jatkuvat. Lääkäri totesi, että kun vielä tämä tieto tulee, niin sitten tilataan siittiöt ja tehdään inseminaatio. Se toi lohtua tähän, mutta entä jos tulee jotain uutta, mitä nyt ei vielä tiedetä tai osata ennakoida... Mutta kuten edellisessä postauksessani itseäni kannustin, jaksaa, jaksaa. Jotenkin musta tässä kohtaa tuntuu, että tuon kirjallisen paperin saaminen kestää. Varsinkin kun se ei ole mikään "virallinen" asiakirja, eikä välttämättä vammaispalvelun kiireellisyysmittarissa siellä ensimmäisten joukossa, vaikka kerroin tarvitsevani sitä mahdollisimman pikaisesti. Olisikohan pitänyt tehdä jokin oma ovulaatiokalenteri mukaan, että tähän päivämäärään mennessä :D Jännäksi menee, ehditäänkö inseminaatioon ennen vai jälkeen klinikan kesätauon. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin odottaa. Mitään muuta en voi nyt tehdä vaikka kuinka haluaisin.

Ja ettei nyt tästä vapusta jännitystä puuttuisi... Tällä viikolla tuli postitse kirje, jossa oli Hyksiltä lääkärin puhelinaika varattuna heti vapun jälkeiselle tiistaille. Asia koskee perinnöllisyystutkimuksiin liittyvää geenitestiä, josta täällä aiemmin kerroin. Tulokset ovat kaikesta päätellen tulleet ja kuten sovimme, lääkäri soittaa ja käymme niitä nyt läpi yhdessä puhelimitse. Toivottavasti sieltä ei sentään tulisi huonoja uutisia. Vallitsevan periytymisen aiheuttavan geenin riski oli niin pienenpieni, etten jaksa murehtia sitä nyt ainakaan liikaa, vaikkakin tuleva lopullinen tieto asiasta vähän jännittelee. Pian se selviää ja mietitään asiaa enemmän sitten, jos sieltä sattuisi löytymään jotakin huolestuttavaa.

Siirryn nyt kaikesta huolimatta viettämään rentoa vappua kera kuoharin sekä niiden juustojen, joista puhuin, koska se nyt on mahdollista. Palataan asiaan taas pian :)

2 kommenttia:

  1. Elämänasenteesi sekä valoisuutesi harmitusten ja mutkien keskellä on ihailtavaa. Toivottavasti asiat selviävät pian parhain päin ja hoidoissa päästään alkuun. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Pakko vain yrittää olla positiivisin mielin ja pitää hyvä vire yllä. Kyllä tässä vaiheessa jo uskon, että sieltä on vauva lähitulevaisuudessa tulossa, vaikka jokin aika sitten se tuntui vielä kaukaiselta tapahtumalta elämässä. Täytyy olla onnellinen niistä asioista ja mahdollisuuksista joita olen saanut, asiat voisi olla huonomminkin. Eivätkä ne nyt oikeastaan edes huonosti ole, vähän vaan takkuilee. Kyllä tämä tästä vielä :)

    VastaaPoista