Loman loppu lähestyy

Ollaan siinä vaiheessa kesää, että loma alkaa olemaan jo loppusuoralla tämän kesän osalta. Mun on pakko nyt tässä kohtaa tunnustaa, etten edes tarkkaan tiedä, koska pitäisi olla koululla, milloin alkavat ensimmäiset lähikurssit. Olen ollut niin lomatunnelmissa, etten ole asiaa sen kummemmin muka ehtinyt miettiä. Viimeistään elokuun alussa on asia selvitettävä, että pääsen aloittamaan viimeiset rutistukset ennen kirjoituksia. Käytännössä mulla on enää yksi kurssi koululla, loput teen sitten verkkokursseina. Hyvä näin, koska tällä suunnitelmalla tulevat työasiatkin sujuvat helpommin joustavien aikataulujen ansiosta. Tuntuu niin hyvältä, että juuri tämä opiskelu-urakka on kohta saatu suoritetuksi :)

Ja sitten se jännittävin osuus. Yleensä loman päättyminen on tuntunut hieman haikealtakin, mutta nyt odotan sitä jo aivan erilaisella innolla. Elokuun puolivälin paikkeilla pääsen varailemaan ultra-aikaa klinikalle, jos ultra ennen inseminaatiota täytyy tehdä. Itse hoito tapahtuu sitten elokuun lopussa, eli vain vähän reilun kuukauden päästä. Huhhuh että alkaa jännittämään ihan tosissaan. Hiljalleen on alettava raapustella kasaan jonkinlaista lukujärjestystä piinapäiville, etten jatkuvasti kuulostele, mitä kehossa tapahtuu tai hoe itselleni sitä yhtä ja samaa lausetta: Entä jos se ei onnistu? Mitä sitten tapahtuu ja miten sen kestän? Jos ei ollenkaan milloinkaan tärppää. Stressi on saatava minimiin, että pysyn rauhallisena ja järjissäni.

Onko mikään parempaa kesäherkkua? Pussitin viikko sitten pakkaseen 20 litraa mansikoita. Tai ehkä 15, kun mansikkahimoissani söin illan aikana lähemmäs viiden litran satsin. Kun ne eivät kerrankin loppuneet kesken :) Tiedän jo nyt, ettei se määrä riitä koko talveksi, mutta pakastin on niin pieni ettei sinne saa mitenkään mahtumaan enempää. Onpahan kaikkein parhaat ja maukkaimmat aamusmoothiet nyt taattu ainakin jouluun asti, hyvällä tuurilla tammikuullekin saakka.

Sain myös apua urakkaan.

Saatiin mansikkalaatikoille myös uutta käyttöä. Meidän herroille on hankala löytää mieleistä petiä. Lemmikkiliikkeestä ostettu pesä on lähes täysin koskematon - tai ehkä se on niille vain liian pieni, tällaiset vaatimattomat halppisversiot ovat selvästi suosiossa.

Ja nämä ihanat, ihanat kesän ja lapsuudenkodin tuoksuiset raparperit. Mieleen tulvi yht'äkkiä monta lämmintä lapsuuden kesämuistoa, kun hengittelin näiden tuoksua. Oon niin haaveillut omasta raparperipenkistä mökille, ehkä sen vielä joskus sinne saan. Ehdin jo tuskastua siitä, että tämän kesän annos taisi jäädä saamatta. Mutta sainkin nipun avustajaltani, joka on ollut viime syksyn ja tämän kevään auttelemassa minua pääosin opintoihini liittyen, mutta välillä myös muissa asioissa, joissa olen apua tarvinnut. Raparperi-mansikkamehu olisi ihanaa, mutta näistä täytyi tehdä joka kesäinen perinneherkku piirakka. Jos saan vielä tänä kesänä lisää raparperia, mehustan ne talveksi, sokerittomana tietenkin tai korkeintaan hyvin pienellä ripauksella, kuten viinimarjamehutkin.

Ollaan menossa perjantaina kuvaamaan pientä videopätkää Oonan työstä. Minulta kysellään usein, mitä opaskoira tekee, mitä se osaa ja kuinka sen kanssa työskennellään. Koska päätettiin että lähdetään tuolloin Lauttasaareen rannalle viettämään päivää, on matka sinne oikein sopiva ympäristö tällaisen videon kuvaamiselle. Reitillä on paljon erilaisia työtehtäviä, joita koiran on suoritettava, siitä saa oikein hyvän käsityksen asioista, joita koiran tulee liikenteessä osata. Palataan viimeistään silloin siis asiaan.