Edellisestä postauksesta onkin taas vierähtänyt aikaa. Olin juhannuksenvietossa Itä-Suomessa, jonne aion vielä loppukesästä palata uudestaan mustikkametsään keräilemään vitamiinivarastoa talveksi. Tällä välin ei vauvaprojektin osalta ole tapahtunut oikeastaan mitään uutta. Ainoa konkreettinen asia jonka olen tehnyt, on maksun suorittaminen klinikalle kahdesta oljesta sekä siittiöiden oikeusmaksusta. Summa oli melko suuri, mutta sen maksaminen tuntui äärettömän hyvältä ja helpottavalta. Ikään kuin varmistin hoitojen alkamisen ja tiedän nyt, että kaikki on selvää :)
Ainoa mikä nyt vähän painaa mieltä on tämä kierto, joka luultavasti nyt taas temppuilee ja pitkittyy. Vuoden alusta tähän asti se on ollut hyvinkin säännöllinen, mutta jokin tässä takkuaa. En mielestäni stressaa nyt mistään, tai sitten en vain tiedosta sitä. Ehkä kirjan valmistuminen tai sitten ensi keväänä koittavat kirjoitukset jo tässä vaiheessa mylläävät alitajuntaa sekaisin, ja se vaikuttaa inhottavalla tavalla kiertoon. Tuttuja alavatsavihlaisuja ei ole, jotain pienenpientä nipistelyä mutta se ei takaa sunnuntaina alkavaa uutta kiertoa. Jännityksellä odotan, kuinka pitkäksi tämä taas venyy.
Vauva-asia on viime aikoina tullut myös todella voimakkaasti uniin. Näen yleensä useamman kerran viikossa öisin unia, joissa joko olen raskaana, synnyttämässä tai minulla on pieni vauva käsivarsillani. Muutaman kerran olen ollut jopa inseminaatiossa, joka on mennyt kuten pitääkin ja kaikki on näyttänyt hyvältä. Useinmiten tilanne on kuitenkin se, että olen viimeisilläni raskaana ja lopulta synnytän kylpyammeessa. Viime yönä minulla oli pieni vastasyntynyt vauva sekä hänen kolmivuotias isosiskonsa, joka kyseli koko ajan jotakin vauvasta. Miksi se on niin pieni, miksi se tekee milloin mitäkin ja miksi teen jotakin vauvanhoitoon liittyviä asioita. Hetki tuntui niin ihanalta, täydelliseltä. Kumpa se kävisikin toteen. Että niitä lapsia vielä joskus pyörisi täällä useampikin.
Tuntuu kummalliselta nähdä unia, jotka ovat niin todellisia. Yhdessäkään niistä ei ole tapahtunut mitään ns. yliluonnollista tai epänormaalia, mikä on usein unissa tavallista. Nyt kaikki on mennyt juuri kuten asiat elämässä yleensä kulkevat. Ja olen noissa unissa ollut joka kerta niin valtavan onnellinen. Toivon niin, että ne ovat enneunia. Tai ainakin jonkinlaista johdatusta siitä, mitä on tulossa. Biologin soittoa edeltävänä yönä näin unen, jossa miespuolinen postinkantaja toi kotiovelleni postipaketin. Suuren pahvilaatikon, joka sisälsi valtavan määrän siittiöolkia ja välineitä inseminaation tekoa varten. Hän vannotti, ettei niitä saisi ominpäin avata, vaan toimenpide suoritetaan aina ehdottomasti klinikalla. Aloin pelätä, että olkien suuri määrä unessa merkitsisi monta epäonnistunutta yritystä, mutta myöhemmin hämärinä muistikuvina näkemistäni unista olen ollut havaitsevinani, että niissä raskaus on alkanut heti ensimmäisestä inseminaatiosta. En ole kuitenkaan varma, onko se ollut todellista unta vai vain pelkkää toiveajattelua.
Täytyy myöntää, että tarkkailen uniani melko paljon. Mietin usein, mitä ne meinaavat ja miksi näen juuri sellaisia unia ja asioita joita milloinkin öisin kohtaan. Jollain tasolla uskon myös enneuniin, koska olen niitä itsekin muutamia kertoja nähnyt. Se on toisaalta pelottavaa, mutta väliin myös helpottavaa, jos jotakin hyvää on unessa tapahtunut kuten nyt on käynyt.
Jään nyt siis odottamaan uutta kiertoa ja toivon, että se alkaisi viimeistään ensi viikolla, ettei liiaksi pitkittyisi. Pian on jo elokuu, ja päästään hommiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti