perjantai 30. syyskuuta 2016

Ja piinaviikot alkakoot

Tänään tein jälleen reissun klinikalle. Oli toisen inseminaation vuoro.

Testasin ovulaatiota alkuviikon, mutta koska torstainakaan ei hymyä irronnut, pistettiin illalla Pregnyl. Ensimmäinen kerta, kun saan minkäänlaista hormonivalmistetta. En tiedä missä vaiheessa siitä pitäisi tulla oireita jos niitä ylipäätään on tullakseen, mutta ainakaan vielä ei tunnu missään. Ei minkäänlaista tuntemusta, edes pistokohta ei ole kipeä tai turvonnut / mustelmilla. Pistämisen jälkeen ehkä parin tai kolmen sekunnin ajan pientä kirvelyä ja siinä se. Eikä sattunut, vaikka tuo toimenpide kyllä kieltämättä jännitti. Pistos sujui hyvin ja oli hetkessä hoidettu.

Tänään klinikalla oli taas kerran aivan eri lääkäri kuin aiemmin. Onneksi en tätä etukäteen tiennyt (en huomannut eilen inseminaatioaikaa varatessani kysyä kenelle olen menossa), niin jäipähän jännittelemättä. Ja kaikki sujui taas todella hyvin. Uusi lääkäri, mutta erittäin positiivinen kokemus. Hän kertoi koko ajan mitä tekee, ja itse toimenpiteen jälkeen juteltiin vielä hetki. Pientä paniikkia meinasi inseminaation aikana syntyä, kun lääkäri ei meinannut saada katetria asetetuksi kohtuun. Kohdunsuu karkaili, ja jouduttiin ottamaan esiin jotain muita härpäkkeitä joilla napata kiinni kohdunsuusta. Siinä kohtaa hammasta purren puristin tutkimuspöydän laitoja kun kirpaisi ja hoin hiljaa mielessäni itselleni että ei hätää, rentoudu, ei ole mitään hätää rentoudu, ja ihan muutamassa sekunnissa kaikki olikin ohi ja homma selvä. Huomasin, että kun rentouttaa itseään siinä pöydällä, ei se härkkiminen tunnu lainkaan niin epämukavalta. Toki helpommin sanottu kuin tehty. Multa meni siihen opetteluun jonkin aikaa koska jalkojen koukkuasento on koko kropan rentouttamisen kannalta mielestäni niin hankala, mutta tänään tunsin siinä onnistuneeni tähän asti parhaiten.

Ennen inseminaatiota ultrattiin tilanne. Limakalvo oli hyvä, en vain muistanut kysyä sen tarkkaa paksuutta. Folli oli 17 mm, eli ihan kunnossa sekin. Eipähän tarvitse lähtötilannetta stressata kun nyt tietää että mahdollisuuksia on onnistua. Lasku tietenkin on nyt tästä hoidosta hieman suurempi kahden ultran jälkeen, mutta mielummin vietän piinapäiviä tämän mielenrauhani kanssa nyt kun tiedän kuinka on asiain laita :) Toki tuo on nyt pois säästökassastani, joka armotta hupenee ja mahdollisen kolmannen hoidon rahoittamisesta ei ole mitään varmaa tietoa, koska siihen tarvitsisin jo sitten uuden oljenkin. Jos saisin lainaa, ei olisi mikään ongelma jatkaa hoitoja. Päätoimisena opiskelijana sitä on vain hankalampaa saada vaikka itse kyllä tiedän pystyväni maksamaan lainani pois takkuilematta ja ajallaan. Mutta ei murehdita sitä nyt. Jos siihen pisteeseen joudutaan, niin katsotaan vasta oikeana ajankohtana - etukäteen vatkaamisella en saa kuin pahaa aikaiseksi mielelle sekä keholleni, joille suon nyt kaiken mahdollisen rauhan ja stressittömyyden minkä ikinä voin varsinkin nyt piinapäivien ajaksi. Toivoisin niin, että nyt olisi kuitenkin jo vuoroni onnistua. Koska oikeasti jatkosta en tiedä, kuinka sen käy enkä tiedä miten kestäisin hoitojen keskeytymisen jos niitä vielä tarvitsen.

Ja joo. Salille ja spinningiin voin huoletta mennä. Ihan lääkärin luvalla. Antaa vaan sykkeen nousta ja hien lentää. Kuitenkin, vaikka saan elää kuten ennenkin enkä voi hedelmöittymiseen tekemisilläni tai tekemättä jättämisilläni vaikuttaa, on mulla jotenkin sellainen vaisto, jokin ennen aikojaan herännyt äidinvaisto tai jotain? Että täytyy ottaa tavallista rauhallisemmin ja muistaa mitä kehossani ehkä juuri tällä hetkellä on tapahtumassa, tai mihin se on valmistautumassa, etten onnistu kuormittamaan sitä liiaksi. Onneksi noilla ryhmäliikuntatunneillakin voi itse vaikuttaa vastuksiin ja siihen, tekeekö joskus hieman kevyempää päivää siellä. Liikunnasta voi nauttia, vaikkei aina vetäisikään itseänsä ja fyysistä jaksamista aivan äärimmilleen. Mutta enää en kiellä sitä itseltäni, enkä myöskään mitenkään suuresti rajoita. Olen tehnyt nyt kaiken voitavani ja tässä vain odotellaan mitä käy. Kahden viikon päästä sunnuntaina on testipäivä, ellei verta ole näköpiirissä ennen sitä.

Lääkärikin totesi, että onhan tämä pari viikkoa aina vähän sellaista rankkaa aikaa. Puhuttiin siitä hetki sekä raskaustestin teon ajankohdasta, ettei kävisi innostumista liian aikaisin, koska se Pregnylin hormoni... Tämän kyllä muistan. :)

Olen kyllä saanut niin loistavasti tukea tässä kaikessa. Testaamisessa ja nyt pistämistouhuissa. Mahtavia ihmisiä on ympärilläni, en voi muuta sanoa. Yksi vastaanottamassa Facebookista testikuviani, toinen pistämässä vielä myöhään illalla meillä kotona mulle piikkiä vatsanahkaan, ja noita testikuvia olisi tulkitsemassa vielä pari muutakin jos joskus tarvitsee. On ihana huomata, että ihmiset todella tarkoittavat kun he kertovat haluavansa auttaa. Ne lupaukset eivät ole olleet vain pelkkiä sanoja, vaan ne ovat kasvaneet myös ihan konkreettisiksi teoiksi. Olen kiitollinen ja onnellinen.

Nyt. Nyt laitetaan sormet ja varpaat, ihan kaikki mahdolliset asiat ristiin mitä saadaan koiran ja kissojen häntiä ja tassuja myöten, että tämä olisi nyt viimeinen piinajakso tämän ensimmäisen lapseni kohdalla. Vielä ei voida tietää kuinka käy, enkä nosta odotuksia liian korkealle. Mutta jos nyt saisin vain yhden toiveen esittää, se olisi tämä. Että keskiviikkoiltana apteekista hakemaani digiraskaustestiin näiden piinapäivien päätteeksi piirtyisivät ne niin hartaasti toivomani sekä odottamani sanat ja numerot.

Voisit tulla jo rakas. Täällä äiti kovasti sinua kaipaa. Ja moni moni muu. Toivomme ja odotamme sinua niin. Karvasisarukset myös. Täällä olisi paljon turvaa ja rakkautta sinua vastaanottamassa. Tapaisimmeko tulevana kesänä, pieni juhannusvauvani?

7 kommenttia:

  1. Hui onpa jännät kaksi viikkoa tulossa! Peukut todellakin pystyyn, että kesävauva olisi jo matkalla! <3

    VastaaPoista
  2. On tosiaan. Jotenkin on ehkä rauhallisemman tuntuinen olo kuin viime kerralla, mutta tosiaan tämähän piinailuosuus on vasta alussa. Mutta toivotaan, että hän sai nyt alkunsa. <3

    VastaaPoista
  3. Tsemppiä piinapäiviin! Toivotaan, että tärppää. :)

    Sun kierto kuulostaa muuten todella samantyyppiseltä kuin omani: suhteellisen pitkä ja ovulaatio melko samoihin aikoihin. Oli todella tuskaista metsästää ovista, kun aloitti tikuttelun aina ajoissa ja sitten hymynaama ilmestyi aina vasta joskus kp 20 paikkeilla.

    VastaaPoista
  4. Kiitos! Toivottavasti nyt olisi mun vuoro.

    Nämä pitkät kierrot on siitä hieman ärsyttäviä välillä, kun toisaalta tietää että ovulaatio on vasta myöhemmin, mutta kuitenkin on pakko alkaa testata jo ajoissa, ettei vain pääse karkaamaan ohi. Välillä mietin, voikohan raskautuminen olla vaikeampaa pitkittyneen kierron vuoksi, vaikka kiertonihan on ainakin tällä hetkellä vielä ns. normaalin mittainen. Toivottavasti on kaikki kuitenkin kuten pitää... :)

    VastaaPoista
  5. Millä klinikalla olet? Meidän klinikalla oli ainakin lääkärikeskuksen tili saatavilla, jossa oli melkoisen kohtuulliset kulut/korot. Otimme sen siis IVF-hoidossa, 3495 e oli lasku siitä. Eli ikäänkuin lainaa. Kuluja maksoimme lopulta yhteensä noin 60 e mikä oli paljon halvempi kuin sama laina olisi ollut pankista. Mielestäni 60 e oli vähän 3500 eurossa kun lääkkeet (612 e) joutui kuitenkin siihen lisäksi vielä maksamaan niin ei meillä ainakaan ollut takataskussa tuollaisia rahoja.

    Se 500 euroa siittiöistä kirpaisee kyllä joka kerta. Muistan kun oli tehty 4 inseminaatiota ja tajusi, että 2000 e mennyt pelkkii siittiöihin niin tuntuihan se aivan järkyltä summalta.

    Onko ollut hyvää spermaa? :) Muistan kun mua järkytti miten saman luovuttajan liikkuvien osuudet ja siittiöiden tiheys vaihteli eri oljissa. Yhdellä kerralla oli 79 miljoonaa ja seuraavalla vain 4 miljoonaa. Vaikka ei sillä ole tutkitusti mitään merkitystä niin kauan kun niitä oli yli 2 miljoonaa niin silti olivat mielestäni mielenkiintoisia faktoja.

    VastaaPoista
  6. Sen verran vielä lisään tuohon tililuotto asiaan klinikalta, että toki kulut riippuvat maksunopeudesta. Me maksoimme tuon 3500 euroa siis 10 kuukaudessa pois ja avausmaksu on 30 e ja tilinhoitokustannukset alle 12 kk:n tililuotossa 3 e/kk. Jos olisimme maksaneet luottoa pois vaikka 3 vuotta niin toki kuluja olisi tullut enemmän.

    VastaaPoista
  7. Mä en itseasiassa ole missään vaiheessa huomannut kysyä noista siittiöiden määristä. Ekan inseminaation jälkeen se kävi mielessä kun osa oli niistä blogeihinsa kirjoittanut tietoja, mutta unohdin nyt tämän toisen yrityksen yhteydessä jo koko asian. Ehkä se on sellainen, jota täytyy itse kysyä, eivät automaattisesti jaa näitä tietoja :) Mutta luulisi, että on ihan hyvää tavaraa kuitenkin, kun ovat luovutettuja ja niissä käsittääkseni on tietty kriteeri, kuinka paljon tulee olla liikkuvia että huolivat lahjoitukseen :)

    Olen ihan tarkoituksella jättänyt kertomatta blogissani klinikkatietoni nyt ainakin toistaiseksi. Tämä siksi, että koska tilanteeni on hieman erilainen kuin muiden, en halua perheenperustamistani vastustavien tietävän missä olen hoidoissa (ja tiedän että heitäkin on). Tämä nyt koskee oikeastaan vain sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat minut blogin ulkopuolella ihan ns. oikeassa elämässä. Ehkä paljastan asian joskus, tai sitten en, aika näyttää :) Mutta siellä on myös tuo joustotili. Sitä täytyy harkita sitten myöhemmin, jos tarvetta vielä tulee.

    VastaaPoista