tiistai 15. elokuuta 2017

Metkuileva mieli - ja keho

Nyt eletään vähän kummallisia aikoja. Kiertoni on sekaisin kuin seinäkello ja se tuottaa ylimääräistä päänvaivaa kaiken muun mietittävän ja hoidettavan keskelle. Tänään mennään kiertopäivää 34, mikä on sikäli omituista ettei näin ole käynyt sitten loppuvuoden 2015. En enää edes muista kuinka pitkä kierto silloin oli, mutta stressillä oli kropan temppuiluun aivan varmasti vaikutuksensa, mikä näkyi selvästi sen venymisenä. Nyt ei ole minkäänlaisia merkkejäkään ilmassa alkavista kuukautisista. Se alkaa olla jo vähän pelottavaakin, tai ainakin sellaista ikävästi juilivaa jännitystä.

Koska stressiä on nyt sekä töistä että kirjoituksista ja tunnen sen niin mielessä kuin kehossakin, voin hyvin kuvitella kuinka se sekoittaa tätä kiertopakkaakin nyt rankalla kädellä. Silti ihmismieli on kummallinen. Ja aivan äärimmäisen hölmö. Kaikenlaisia kysymyksiä ja kuvitelmia nousee väkisinkin pintaan vaikka tässä kuinka koettaisi pitää jalkansa tukevasti maanpinnalla. Entä jos olenkin raskaana, jos uuden kierron ei olekaan määrä alkaa vielä pitkään aikaan. Just joo. Otetaanpa nyt järki käteen ja tarkastellaan hieman faktoja:

Kuukautisten puuttumiselle on olemassa miljoona muutakin syytä kuin raskaanaolo. Se, että kierto on nyt ihan vähän venähtänyt, tai kun reilu viikko sitten parin päivän ajan tunsin kammottavaa kuvotusta lähes kaikkea kohtaan ja yhä jatkuva väsymys eivät todellakaan tarkoita mitään. Olen viime aikoina ollut tavallista janoisempi - ja se vessassa ravaaminen on kyllä huomattavasti veden latkimisen myötä lisääntynyt, mutta sekin johtuu taatusti vain siitä, että olen tarkoituksella totuttanut kehoani runsaampaan nesteytykseen ja nyt se on alkanut pyytämään tankkausta itse. Tuolloin reilu viikko sitten torstaina tein etomisesta heränneiden sinisilmäisten toivomusteni vuoksi raskaustestinkin. Tai siis ovulaatiotestin, koska raskaustestiä ei ollut mutta sen kai pitäisi ajaa suurinpiirtein sama asia. Täyspuhdas negatiivinen. Laskin tänään ajankuluksi Vau.fi:n raskauslaskurilla, että hedelmöitysajankohdasta lukien olisin nyt 8 ja 5 (plussamerkki ei jostain syystä toimi näppäimistöllä, mikä on todella ärsyttävää, siksi merkinnät noin...) Eli testin kyllä olisi kuulunut jo näyttää plussaa, jos sellaisesta olisi ollut kyse. Taisin vain sairastaa jonkinlaisen vatsapöpön ilman varsinaisia vatsaoireita pieniä satunnaisia lieviä kramppeja lukuunottamatta.

Kun viime yritys hoidettiin siis ei niin hyvälaatuisilla siittiöillä ja kuukautisetkin tuon jälkeen tulivat normaalisti - vaikkakin melko niukahkoina - ei tässä ole minkäänlaista epäilystä. Se on nyt uskottava ja lakattava turhaan herättelemästä mielessään ihan hulluja toiveita. Mitään mahdollisuutta ei raskautumiselle kertakaikkiaan voi nyt olla. Syksyllä katsotaan uudelleen.

Mutta miksi, oi miksi tuo stressi takertui nyt kroppaani tuottaen mulle lisää pohdiskeltavaa ja odotettavaa. Että milloin ne sieltä alkaa ja entä jos eivät alakaan, ja jos eivät ala niin miksi ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ikään kuin nyt ei olisi jo muutakin selviteltävää. Mitä enemmän mietin asiaa, sitä suurempi kierre tästä mahdollisesti on tulossa. Pitäisi antaa vain olla ja asioiden tapahtua omalla painollaan. Pitkään aikaan en ole kuukautisia toivonut ja silti ne ovat aina vain tulleet, mutta nyt niitä todella toivon. En halua yhtään enempää jarruja vauva-asiani etenemiselle...

Tilasin perjantaina kaksi olkea siittiöitä. Sovittiin, että biologi soittaa jos aiemmin valitsemaltanini luovuttajalta ei ole enää niitä saatavilla. Biologista ei ole kuulunut, joten oletan siis että saman luovuttajan kanssa mennään. Se asia sentään kunnossa, yksi mietittävä juttu vähemmän :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti