Toinen leikkauskertomus

Siitä on vierähtänyt pian vuosi (ja taas on pakko vähän kauhistella ajan kulua... Miten se voi liitää ohi niin ettei meinaa huomata, kun tuntuu että tämäkin tapahtui viikko sitten...), kun löysin pienen nuppineulanpään kokoisen pahkuran Kalevin kuonosta läheltä vasenta silmää. Sitä ihmeteltiin kesän yli, kunnes käytin sen varmuuden vuoksi lääkärissä täällä Helsingissä. Tuolloin lääkäri ei osannut tarkkaan sanoa mistä kuhmussa oli kyse, mutta uskoi sen hyvänlaatuiseksi. Mutta koska se oli pelkkä veikkaus, en saanut mielenrauhaa. Hän ohjasi meidät toiselle lääkärille. Hyvä kuitenkin että lääkärin pakeilla kävimme, koska jo siellä huomattiin hyvissä ajoin herran hampaistossa kehittyvä syöpymä. Myös sen tiimoilta tarvittiin toisen lääkärin konsultaatiota sekä eläinklinikkaaa, jossa olisi mahdollista poistaa jo vahingoittunut purukalusto.

Hetken pähkäilin ja päätin kiikuttaa kissan Joensuuhun tutulle eläinlääkärille, jossa kävimme aina tarpeen tullen Joensuussa asuessani. Joka tapauksessa olin syksyn korvalla sinne menossa, niin miksi ei hoidettaisi kaikki ja kerralla sekä mulle että kissalle tutussa paikassa.

Ensimmäisellä reissulla lopulta vain nappastiin irti kolme hammasta. Uoleviahan kiusaa sama hammassyöpymä, mut hän selvisi tällä kertaa yhden hampaan poistolla. Tuolloin eläinlääkäri oli sitä mieltä, että patti leikataan vasta jos / kun se alkaa kasvamaan, koska se todella oli hyvälaatuinen kasvain, turvonnutta sidekudosta - ei sen kummempaa.

Hissuksiin viime lokakuun ja juuri vietetyn pääsiäisen välillä patti alkoi saada kokoa. Maaliskuun alkupuolella otin uudelleen yhteyttä tuttuun ja turvalliseen Joensuun eläinklinikkaan ja varasin leikkuuajan. Pelkohan oli - siis ainakin itselläni - se että pian kasvain levittää itsensä silmään ja sit käy huonosti. Matkusteltiin koko poppoo hieman ennen pääsiäistä kotikonnuille ja vihdoin ja viimein päästiin eroon tuosta kuhmusta, joka tosiaan osoittautui hyvälaatuiseksi eikä sinänsä ollut vaarallinen, joskin toki se omaa mieltäni usein painoi, Kallehan ei siitä missään kohtaa kasvaimen elinkaarta ollut moksiskaan.

Kotona vielä onnellisen tietämättömänä tulevasta.

Tikeissä oli sulateltavaa, kaulurista puhumattakaan...

Onhan se nyt ihan reppana.

Olin aivan varma ettei kauluri pysy päässä tikkien poistoon asti. Ensimmäiset pari tuntia heräämisestä olivat pelkkää repimistä, sähinää ja murinaa sen minkä pystyi. Askel oli vielä melko kömpelö nukutuksen jäljiltä. Siinä ei paljon muuta jaksanut kuin makoilla, kaikki olemassa olevan energian rippeet kuluivat protestin ylläpitämiseen.

Vatsanseutu ei oikeesti ole noin iso miltä se ehkä kuvassa näyttää...

Kaikki sujui hyvin ja lääkäri tsekkasi samalla käynnillä, että hammastilannekin näyttää tällä hetkellä hyvältä. Kaulurin oli käytössä 10 päivän ajan jonka jälkeen siitä alkoi koitua ongelmia: Syöminen ja juominen loppui ja vakava nestehukka oli lähellä. Ruiskujuottaminen ja apteekin ravintotahna pelastivat pahimmalta, mutta poika alkoi olla kovasti apaattinen ja masentunut. Sitä yhdessä kohtaa kyyhöttämistä ja vaisua olemusta oli vaikea seurata vierestä. Lääkäri oli jostain syystä ajellut karvat kaulan alta, ja kauluri pääsi hankaamaan kaulanahan auki mikä aiheutti kipua, pienen märkimisreaktion ja surkean naukaisun aina kun kaulaan kosketti. Joten luovutin ja riisuin kaulurin muutamaa päivää ennen tikkien poistoa. Ja kissa virkosi niiltä sijoiltaan: Ruoka ja juoma alkoi upota ja mikä tärkeintä, pääsi taas peseytymään ja kyllä sitä sitten nuoltiinkin itseään koko loppuilta. Tikit saivat olla rauhassa loppuajan, niistä kissa ei ollut missään vaiheessa kiinnostunut.

Luna kävi tekemässä tuttavuutta kissojen kanssa. Harmi ettei saatu kuvia noista hetkistä. Kohtaaminen sujui yllättävän hyvin. Kalevi pysytteli hieman kauempana, Uolevi rohkeasti uskaltautui kuonot vastakkain kuin eivät koskaan olisi erossa olleetkaan mistä me kaikki oltiin positiivisesti ihmeissämme ja ihan ymmyrkäisinä :) Olisko se tuo Lunan ihana lelukoiramainen olemus, eihän sille voi mitenkään päin pörhistellä :)

Kaikki ennallaan.