Karvalapsen sairaskertomus, osa 1

Luvassa tällä kertaa vähän erilaista aihetta. Juttuja eläimistä on tulossa blogiin lisää, joten niistä kiinnostuneiden kannattaa pysyä kuulolla jatkossakin :)

Olen aina pitänyt lemmikkieni terveyttä ja hyvinvointia ensisijaisen tärkeänä asiana. Kyttään ehkä joidenkin mielestä välillä vähän liikaakin jokaista poikkeavaa eläimen liikettä ja teen niistä sitten kaikenlaisia googlesta itseoppineen eläinten erikoisylilääkärin varmoja diagnooseja :) Oon kuitenkin itse sitä mieltä, että koskaan ei voi huolehtia liikaa. Joskus huomatessani jotakin muka kummaa, joudun kieltämättä joissakin tilanteissa istumaan alas, vetämään vähän henkeä ja miettimään kahdesti ennen kuin soitan eläinlääkäriin, että ehkä jokin ylimääräinen aivastus tai karvapallon oksentaminen voi olla ihan normaaliakin. Tämä johtuu varmasti 10 vuoden takaisesta tapahtumasta, jolloin pieni Oiva-kissani ei saanut hoitoa tarpeeksi ajoissa. Sen kunto huononi todella nopeasti ja kissa kuoli kotiin hyvin yllättäen. Ehkäpä siitä syystä jotenkin on takaraivoon jäänyt pelko, että jos ei samantien kiikuta näytille niin sama toistuu, vaikka järjellä tietää, että tuo oli poikkeustapaus joita harvoin tapahtuu.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo ylihysteerisyys oli kerran vähän ylimitoitettua. Kalevi tuli meille syksyllä 2007, noin kuukauden kuluttua Oivan kuolemasta, koska halusin Uoleville ehdottomasti kissaystävän, ettei sen tarvitse viettää aikaansa ainoastaan mun seurassa. Kalle oli noin puolen vuoden ikäinen kun löysin siltä rintakehästä, etutassujen välin ja vatsan välimaastosta lähes puolikkaan kananmunan kokoisen patin. Sitä sitten panikoimaan ja miettimään, että kuoleeko tääkin kissa nyt käsiin. Kello oli puoli neljä iltapäivällä ja eläinklinikka oli menossa kiinni klo 16. Soitin hätäpäissäni ja kerroin, että kissallani on hyvin todennäköisesti syöpä rintakehässä. Pyysin päästä näytille heti, vaikka lääkärit oli jo melkein lopettelemassa töitänsä siltä päivältä. Tämä ei samana päivänä onnistunut, vaan kehotettiin tulemaan seuraavana päivänä vastaanotolle. Kysyin, että mitäs sitten tehdään jos se sinä aikana leviää ja pahenee. En muista puhuinko jopa kuolemasta, toivottavasti sentään en ihan kaikkia pelkojani sanoiksi pukenut. Eläintenhoitaja taisi olla ehkä vähän huvittunut ja kertoi, että jos se on syöpä, niin ei se yhdessä yössä pahene, huomenna ehditään se hyvin tutkia. Eipä siinä auttanut kuin odottaa. Oli pitkä ilta ja yö miettiä tilannetta.

Lopulta kun päästiin eläinklinikalle, lääkäri tutki käsin patin ja totesi, ettei siinä ole mitään syöpään viittaavaa. Sen tunsi selvästi, että kissa oli vain kolauttanut sen johonkin, ja se kyllä häviää muutaman viikon sisällä. Vähän epävarmoin mielin lähdin kotiin ja muistin, että olihan pojat jouluna kaataneet kuusen monta kertaa, rampanneet rappuja ylös parvelle ja takaisin, riehuneet muutaman päivän putkeen ties missä kaikkialla kotona. Patti alkoikin jo muutaman päivän sisällä pienentyä ja lopulta hävisi kokonaan. Oivan kohtalo oli niin tuoreessa muistissa, mikä paljolti tähän silloin vaikutti.

Nyt kuitenkin toukokuun lopulla löysin patin Kalevin silmäkulmasta rähmänpoiston yhteydessä. Kiinteän ja ihan pienen, noin puolikkaan herneen kokoisen. Koska se ei kissaa ole millään tapaa vaivannut, olen sitä nyt kesän yli vain seuraillut, kun kasvuakaan ei ole pahkurassa tapahtunut.

Tällä viikolla päätin, että nyt saa asian arpominen riittää ja soitin eläinlääkärille. Käytiin sitten eilen Itäkeskuksen Evidensiassa näytillä. Samalla lääkäri teki myös perusterveystarkastuksen: Kuunteli keuhkot ja sydämen, mittasi painon, tutki hampaat ja kissan läpikotaisin. No sieltähän niitä pommeja alkoi sitten putoilla. Ensin tuli tuomio hampaiden kunnosta, Kalevin purukalustossa jyllää hammassyöpymä. Muutama hammas on jo ihan poistettavissa, jotain on jo pahemmin syöpynytkin. Jännä kyllä, ettei sen syömis-, juomis- tai peseytymistoimissa ole ollut havaittavissa mitään muutosta. Kivut eivät siis luultavasti ole vielä niin kovat, että haittaisi normaalia elämää, ehkei kipuja ole tässä vaiheessa lainkaan. Sitten tuli silmän vuoro. Kaikenlaiset pahkurat ovat siitä hankalia juttuja, ettei niistä päällepäin voi sanoa mistä on kyse. Patti tässä tapauksessa on niin pienoinen että ohutneulanäytteestä ei ole kuulema apua, vaan se pitäisi kokonaan poistaa. Hyvin todennäköisesti se on hyvänlaatuinen kasvain, mutta sitten tuli kuitenkin se epäilys. Voi olla pahakin, ei voida tietää. Olin ihan sanaton ja tuntui että kohta joko pettää jalat tai ilma häviää keuhkoista. Vielä tämäkin.

Itäkeskuksessa pattia ei voida poistaa, vaan tarvii käydä silmäkirurgiaan erikoistuneella eläinlääkärillä. Vaurioituneet hampaatkin tulisi irroitella ennen kuin niistä alkaa tulla kipuja. Itäkeskuksesta sanottiin, ettei kumpikaan ole varsinaisesti mikään kiireellinen toimenpide, mut syksyn aikana olisi hyvä hoidattaa. Kyselin hinta-arviota vaikka tiesin, että lasku tulee perässä ja iso sellainen. Sanotaan nyt vaikka, että sillä summalla tehdään ainakin yksi inseminaatio ihan helposti toki vähän klinikasta riippuen. Mutta lemmikit on hoidettava kun sellaisia on ottanut. Se on ollut käytäntö meillä aina ja on nytkin. Sitten vaikka siirretään omia hoitoja jos tarvetta tulee, mutta lemmikin hyvinvointi ja terveys menevät tässä tilanteessa luonnollisesti etusijalle. Olisi itsekästä minulta tuottaa kärsimystä ja kipua laittamalla omat tarpeeni lemmikkien edelle. Mitään lasta ei vielä ole olemassa.

Kampin Evidensia Felina on kissaklinikka, jota on mulle suositeltu ja itsekin tiedän, että siellä kyllä varmasti hoituu homma kuin homma ammattitaitoisten lääkäreiden ja hoitajien hoivissa. Aiemmin en ole täällä asuessani käynyt vielä kissojen kanssa lääkärissä kertaakaan, joten täällä kaikki paikat ja käytännöt on mulle vähän hukassa eikä tuttuja ns. luottolääkäreitä vielä ole. Oonaa käytän opaskoirakoulun omalla klinikalla Vantaalla. Aloin haikailla Joensuun kaupungin eläinklinikan perään, tuttua ympäristöä ja lääkäreitä, jotka ovat hoitaneet jokaisen vaivan ja perusjutut rokotuksista ja kastroinneista lähtien jo pitkältä ajalta ennen kuin sieltä muutettiin pois. Järkeilin, että hintakin saattaa olla vähän edullisempi. Pähkäilin eilisen illan, tänään otin puhelimen käteen ja soitin vähän kyselläkseni onko järkeä lähteä kuljettamaan kissaa sinne saakka.

Koska kyseessä on kaupungin eläinlääkäri, oman paikkakunnan potilaat ovat yleensä etusijalla mut välillä ottavat hoidettavia myös muualta. En kiellä, etteikö hinta-asiakin olisi melko suurelta osin tähän päätökseen vaikuttanut. On sanomattakin selvää, että jos hoito olisi täällä pääkaupunkiseudulla ollut ainoa vaihtoehto, olisin sen tietenkin kustantanut, mutta saadessani myöntävän vastauksen Joensuun puolelta hoidolle oli asia selvä. Saatan säästää tällä jopa arviolta viittä vaille 1000 euroa eläinlääkärikuluissa, ja kyllä se opiskelijan kukkarolle on hellävaraisempi vaihtoehto ja houkuttelevampi tarttua. Täällä eläinlääkärikulut ovat ihan ymmärrettävistä syistä korkeammat. Palkat ovat pääkaupunkiseudulla luonnollisesti suuremmat, eivätkä toimitilat, joissa näitä(kin) klinikoita pyöritetään ole nekään ilmaisia, joten on selvää että hintataso nousee verraten pienempiin paikkakuntiin.

Joensuun eläinklinikalla on jokainen lemmikkini saanut aina parasta mahdollista hoitoa mitä voi olla, joten siksikin tuntuu hyvältä ja turvalliselta tehdä reissu sinne vaikka välimatkaa onkin jonkin verran (itseasiassa kun tuota reittiä on junalla jo ainakin miljoonaan kertaan eestaas suhattu niin ei se reilun neljän tunnin matka tunnu enää edes pitkältä). Nyt on tärkeintä, että asia saadaan hoidettua pois päiväjärjestyksestä, eikä tarvitse elää jatkuvassa epätietoisuudessa siitä, mikä kuhmu kissassa mahdollisesti kasvaa. Nämä epämääräiset patit on aina vähän pelottavia, ja niihin mielellään reagoi ennemmin kuin myöhemmin...

Kaapin päällä on kiva ottaa nokoset

Välillä sieltä näkyy vain korvat

Tutustutaan uuteen leikkimökkiin :)

Molemmat pojat lepuuttelee sängyllä, jaksaakseen yön yhdessä riekkua.
Toivottavasti saisin pitää nämä kaikki eläimet vielä kauan...

Ps. Kp 36. Ei vieläkään uutta kiertoa. Kunpa tietäiskin mitä tuolla sisuksissa mahtaa tällä hetkellä tapahtua...