sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Karvalasten sairaskertomuksia osa 2


Voi voi. Tämäkin vielä. Nyt on pieniä epäilyksiä ilmassa, että Uolevilla on se sama hammassyöpymä, joka Kaleviltakin ihan virallisesti löydettiin. Veikkaan, etten voi olla kovinkaan pahasti väärässä kun merkit on melkolailla selkeät.

Pari päivää sitten ruokin kissat ihan normaalisti aamupäivällä. Annoin kuivanappuloita, niitä samoja tuttuja joita ne ovat aina saaneet. Hetken päästä aloin kuunnella, että nyt kolisee kissan suussa jotain muutakin kuin kuivanappulaa. Heti kuulosti kuin irtonainen hammas osuisi muuhun purukalustoon. Luonnollisesti syöminen jäi tauolle, vielä hetki sitä samaa kolinaa ja perään muutama sylkeminen. Ja ateriointi jatkui kuin ei mitään.

Ei muuta kuin syönnin päätteeksi kissa syliin ja suuta ronkkimaan. Ja kyllähän se taas puri, kukapa nyt erityisesti nauttiikaan sormien tunkemisesta kitaan. Ylhäällä etuhammasrivistä huomasin, että siellä on vähän turhan suuri hammasväli, eli toisin sanoen hammas on pudonnut pois kyydistä. Mitään yksityiskohtaista tutkimusta en saanut tehtyä, koska herra tosiaan puri - eikä järin hellin ottein - aina kun siirryin syvemmälle takahampaisiin. Joka tapauksessa jotain häikkää siellä on, siitä olen varma.

Irtohammasta en löytänyt ruokakupista tai muualta ympäristöstä, mihin lie joutunut. Syöminen on edelleen yksi molempien niitä parhaimpia hetkiä päivittäin, joten pahaksi tuo ei ole vielä onneksi päässyt kehittymään. Mut lääkäriin ne on molemmat vietävä, se on selvää. Siellä sitten ammattilaiset katsoo ja kertoo mitä tehdään ja kuinka noiden suita tästä eteenpäin hoidetaan.

Aika surkea tuuri meillä nyt matkassa, kun molemmat sairastelee yhtäaikaa ja tarvii tehdä kaikki hoitojutut kahden edestä. Mutta toisaalta jos kerran toisenkin täytyy tämä sama ruljanssi läpikäydä niin hyvä että osui tähän hetkeen, niin saadaan molemmat hoidettua samalla reissulla eikä tarvii heti perään matkustaa lääkäriin uudestaan. Olin jo aiemmin päättänytkin, et samalla reissulla tarkastetaan myös Ullen hampaat, että jos jotain löytyy niin voidaan heti reagoida. Toki ihan satavarmaahan se hammassyöpymä ei vielä ole, voihan olla että tekemäni diagnoosi on pelkkä hysteerinen ylilyönti joka on mennyt ihan metsään. Vaikea vaan kuvitella sen olevan muutakaan, kun ei kissalta kai kuulu hampaat suusta putoilla ihan noin vaan.

Hammassyöpymä on todella yleinen sairaus kissoilla. Netistä poimimieni tietojen mukaan noin kolmasosa kissoista sairastuu siihen jossakin vaiheessa elämäänsä. Syitä siihen ei tunneta, eikä sitä oikein voi mitenkään ehkäistä. Voisi luulla, että oikeanlaisilla ravintovalinnoilla on tekemistä asian kanssa, mutta kuulema siitäkään ei ole kyse. Meillä molemmat kissat syövät Musti ja mirristä saatavaa Pure natural -merkkistä ravintoa, joka on laadukasta ja näille se kaikista paras vaihtoehto. Ravintomuutoksellakaan ei siis saada ongelmaan apua, vaan ainoa keino on vain poistattaa vahingoittuneet hampaat ja toivoa ettei tauti etenisi nopeasti. Hampaita voi toki myös harjata, mikä vaatii kovasti totuttelua niin kissalta kuin omistajaltakin - ainakaan nämä katit tuskin suostuvat toimenpiteeseen helpoimman kautta :)

Odotan jo lokakuuta, kun kirjoitukset ovat ohi ja pääsen viettämään pidennettyä syyslomaa. Ja saan kissatkin lääkäriin, loppuu tämä jännittely noista hammasasioista ja Kaltsun silmäpahkurasta. Eläimistä on välillä paljon huolta, mutta enemmän ne tuovat kuitenkin iloa ja onnea elämään, arkeen ja juhlaan :)

2 kommenttia:

  1. Eikö raksujen syönnin pitäisi puhdistaa hampaita? Meillä ongelmat hampaiden kanssa alkoi, kun toinen kissa lihosi ja piti alkaa rajoittaa raksujensyöntiä. Niissä kuitenkin on aika paljon rasvaa. Ainakin niissä meidän kissojen suosikkiraksuissa. Vain Hill's Rabbit kelpasi. Jos toi jotain muita, nii ilme kertoi että et sitten tuonut Rabbitia. :D Meillä käytiin useamman kerran putsaamassa hammaskiveä, mutta hyvin nopeasti tuli takaisin.

    VastaaPoista
  2. Kyllä kai raksujenkin pitäisi auttaa, ja kissoillekin on käsittääkseni olemassa hampaiden puhdistukseen ihan erikseen tarkoitettuja herkkupaloja, muistaakseni jossain törmäsin johonkin uuteen dentabite-pussukkaan. En kuitenkaan usko, että vetää vertoja perusteelliselle hampaiden harjaukselle ja sitä kautta puhdistumiselle. Näillä ei hammaskiveä ole aiemmin ollut juuri ollenkaan, nyt viime aikoina on alkanut vasta tulemaan ongelmia. Kissat osaa kyllä nirsoilla. Näille yleensä kelpaa uudet raksut aika hyvin, mut joku laji joskus oli, johon ei koskettu lainkaan - mielummin oltiin vaikka sitten kokonaan syömättä. En muista mitä se oli, mut ihan marketeista saatavaa ruokaa paperisessa pussissa. Nyt oon hyväksi havainnut Pure naturalin leikatuille kissoille tarkoitetun ravinnon, maistuu hyvin ja on laadukasta. :)

    VastaaPoista