tiistai 23. elokuuta 2016

Myrkytetään stressi pois

Tämän viimeisimmän vuorokauden olen viettänyt tuo eilinen ultra tiiviisti mielessäni. Olen miettinyt sitä miettimästä päästyäni. Googlea on kulutettu enemmän kuin viimeisimmän kuukauden aikana yhteensä. Oikein mitään selkeää vastausta en ole saanut (ikään kuin sen varman vastauksen omalle kohdalleen netistä saisi, olisipa kätevää sellainen), mutta monia vaihtoehtoja on risteillyt mielessä. En osaa päästää irti kysymyksestä, mikä kehoani vaivaa, tai miksi näin tapahtui juuri nyt. Ja ennenkaikkea se, kasvaako se rakkula vielä tässä kierrossa. Pahalta on tuntunut, todella pahalta.

Haluaisin uskoa, että kaikki johtuu stressistä, mutta eipä näistä voi vielä tietää, vaikka onhan tätä tapahtunut ennenkin (tai jos se ei olekaan stressiä, vaan jotain ihan muuta...). Joka tapauksessa stressi on ainoa asia, johon voisin nyt yrittää vaikuttaa itse ja katsoa, saako sen vähentäminen minkäänlaista muutosta aikaan ovulaation suhteen. Pitäisi kyhäillä nyt jokin stressimyrkky, jonka avuin sen saisi karkoitettua. Mutta kuinka sen teen, ja kuinka estän oravanpyörän syntymisen: Stressaan sitä, stressaanko vai en ja jos, niin onko sen taso liian korkealla ja kuinka se vaikuttaa. Tässä on paljon pohdittavaa. Jos tilanteesta täytyy repimällä repiä jotakin positiivista, niin tällaisesta suunnitelmasta voisi olla apua myös tulevaisuudessa, jos stressikäyrä uhkaa nousta liian korkealle. Ja nyt, kun kyseessä on näinkin suuret asiat, joiden vuoksi tämä on tehtävä, se on pakko vain saada aikaiseksi. Todella miettiä, mikä olisi itselle se kaikkein paras keino rentoutua, millaisella ajatusmallilla voisi saada asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja järjestykseen ja mielen sitä myötä rauhoitetuksi.

Tällä hetkellä painetta aiheuttavat seuraavat asiat:
-Ensi keväänä tulevat ylioppilaskirjoitukset
-Kirjan valmiiksi kirjoittaminen sekä odottelu siitä, onko sitä mitään mahdollisuutta saada julkaistuksi
-Eräs ihmissuhdeasia, jota en halua täällä avata tämän enempää
-Tämä raskautumisasia sekä se, kuinka hommat sen osalta sujuvat loppuun saakka, ja syntyykö vauva terveenä tai edes hengissä

Tuon ihmissuhdeasian käsittelen vain oman pääni sisällä, sitä en jaa tänne tämän syvemmin, koska koen sen liian henkilökohtaiseksi, ja siinä on niin monta haaraa, etten halua avautua koko vyyhdistä lainkaan.

Aloitetaan kirjasta. Parasta olisi, että viimeistelisin tekstin johonkin kohtuulliseen aikaan, vaikkapa syyskuun puoliväliin mennessä niin, että se olisi silloin lähetysvalmis kustantamoihin, ja jäljelle jäisi vain mahdollisen palautteen odottelu. Siinä vaiheessa en voi enää tehdä asialle muuta kuin odottaa, olen kaikkeni antanut ja enemmänkin, tehnyt parhaani ja se sitten joko riittää tai ei, päätös ei ole enää millään lailla omissa käsissäni. Tämä edellyttää, että todella istun tähän tuolille joka päivä kellonaikaan X, ja kirjoitan määrän Y ajan, jotta pysyn aikataulussani. Tästä stressi olisi ihan minimissä, eikä enää läheskään niin korkealla kuin nyt, mikä auttaisi itseäni voimaan paremmin.

Ylioppilaskirjoitukset. Tämä osasto on vaikeampi vääntää itse suunniteltuihin aikatauluihin sopivaksi tai lykätä tuonemmaksi. Ne vain tulevat väistämättä ja jos en kirjoita tiettyinä ennalta muiden suunnittelemina päivinä, jään ilman lakkia. Ja sehän ei sovi laisinkaan. Odotan kirjoitusten tuloksissa itseltäni paljon, ehkä liikaakin. Täytyisi saada parhaat mahdolliset paperit, että täyttäisi omat vaatimuksensa. Tästä tulisi päästä eroon. Totuushan on, ettei täydellinen tarvitse olla - vähempikin riittää. On niitä, jotka suoriutuvat kirjoituksistaan viimeisenpäälle loistavin arvosanoin, mikä toki on hieno asia ja saavutus, sellaisen suorituksen jälkeen sietääkin olla itsestään ylpeä. Mutta sitä voi olla ilman ällien pitkää riviäkin. Kunpa saisinkin isketyksi tämän alitajuntaani. Siitä kaikki lähtisi sujumaan paremmin. Jatko-opintoja suunnitellessa on toki panostettava hyviin tuloksiin, mutta koska en ole menossa lääkikseen, oikikseen tai muihin vastaavanlaisiin korkeakoulututkintoihin - psykologian opinnoistakin luovuin työn henkisen rankkuuden vuoksi, pärjään kyllä vähemmälläkin. Riittää, että olen itse tyytyväinen lopulta omiin papereihini, ja voin olla aidosti ylpeä vaikkei kaikki olisi osunutkaan täysin naulankantaan. Riittää, että pääsen opiskelemaan haluamaani paikkaan jatko-opintojeni parissa, ja kun olen sen tavoitteeni saavuttanut saan olla onnellinen, todella. Päästäkseni tähän, tulisi lukeminen aloittaa jo alkusyksystä. Näin siihen on aikaa riittävästi, ja lukemaansa ehtii rauhassa pyöritellä ja painaa mieleen. Näin ei tulisi viimehetken paniikkia, ja tieto tarttuisi aivoille paremmin. Muulla tavoin en tässä asiassa osaa oikeastaan itseäni neuvoa.

Raskautuminen. Tulenko raskaaksi, entä jos en tule, jos en tule millään ja rahat loppuvat kesken? Koska opiskelen, ja teen töitä sillointällöin sen minkä opinnoiltani ehdin, on talouspuolta mietittävä tavallista enemmän. Juuri nyt ei ole varaa koeputkihedelmöitykseen, joka maksaa useita tuhansia, ja jokainen alkionsiirto toisi yhden tonnin lisämenon kuukausittain niin kauan, kunnes raskaus tärppäisi. Toki toivon muutenkin selviäväni inseminaatioilla. Jonkinlainen tasapaino mielen ja kehon välille on saatava, koska muuten raskaus ei hyvin todennäköisesti ala. Kroppani selvästi reagoi stressiin voimakkaasti eikä mikään ylimääräinen hösääminen tee muuta kuin pelkkää hallaa. Helpommin sanottu kuin tehty. Mielestä täytyisi saada karistettua ne epävarmuuden tomut - "entä jos ei, niin mitä sitten teen?" Tässä en pärjää vähemmällä. Se on joko vauva tai sitten ei mitään, siinä ei ole minkäänlaista keskitietä mitä voisin kulkea. Selkeä aikataulun luominen piinaviikkojen rytmittämiseksi saattaisi olla toimiva, tai ainakin epätietoisuutta ja jännitystä lopputuloksesta lieventävä apu. Tämä aikataulutus olisi hyvä suunnitella jo valmiiksi, jotta siihen olisi sitten helppo solahtaa, kunhan asia on käsillä ja ajankohtainen, eikä tarvitsisi enää inseminaation jälkeen hetkeäkään pähkäillä, että tehdäkö niin vai näin, vai jos ei sittenkään tehdä ollenkaan yhtään mitään. Tähän tulevaan lukujärjestykseeni palaan heti, kun olen sen saanut kirjatuksi itselleni ylös. Muuta keinoa en tämän stressitekijän tyynnyttämiseksi keksi, tämä on ehkä mulle se kaikista toimivin ja paras tapa rentouttaa itseäni kokonaisvaltaisesti.

Nyt kun tarkastelen tekstiäni, jota juuri äsken kirjoitin, huomaan että tämä oikeasti auttoi minua jäsentelemään ajatuksiani ja kunnolla pohtimaan keinoja stressin karkoittamiseksi. Ajatusmallin työstäminen vaatii vielä hieman lisää panosta, mutta tähän kaikkeen tuntuu hyvältä tarttua. Jos tämä ei kokonaan paineita poistakaan, niin ainakin vähentää niitä. Kalenteria on hyvä täytellä kaikenlaisella mukavalla ja mielekkäällä puuhastelulla, ettei mielessä kytevissä epätietoisuuden tai pelon aiheuttamissa ajatuksissa ja kysymysmerkeissä ehdi velloa liiaksi. Ja jos tämä sotasuunnitelma ei nyt ovulaation aikaansaamiseksi toimi, niin sitten mietitään uusia. Ehkä lääkärillä on jokin munasoluja kypsyttävä lääke, jota tarvittaessa voin kokeilla.

Joten nyt tuumasta toimeen. Alan huomenna tikutella vielä ovulaatiota ihan kaiken varalta. Teen huomisen testauksen liuskalla, ja toivottavasti torstaista lähtien pääsen hoitamaan asiaa digitestein. Tilasin 10 kpl pakkauksen Raskauskeijulta maanantaina, joka toivon mukaan saapuu pian. En todellakaan usko huomiseen ovulaatioon, joten liuska toimii hyvin hätävarana. Toivotaan siis ihmettä tapahtuvaksi, vaikken kyllä enää jaksa siihen uskoa, kuten jo aiemmin totesin. Silti tikuttelen viikonlopun yli ja vielä alkuviikostakin, jottei mitään vahingossakaan pääse menemään ohi :)

2 kommenttia:

  1. Mä en ole ennen stressannut ollenkaan tämän vauva-asian suhteen. Ja olenkin raskautunut aina ekalla yrityksellä. Nyt muakin alkaa pelottamaan, että voiko stressi ja pelot vaikuttaa asiaan. Nyt on hieman eri lähtökohdat inssiin, kun taustalla on keskeytys ja keskenmeno. Mutta toivotaan, ettei stressi vaikuttaisi asiaan tai että osattaisiin olla stressaamatta.
    Jos et nyt enää tässä kierrossa ovuloi, niin meillä on varmaankin inssit aika samoihin aikoihin ensi kierrossa sitten :) Päästään jännäilemään yhtäaikaa!

    VastaaPoista
  2. Vähän pahalta näyttää mulla nyt tämä meneillään oleva kierto, joten taitaa siirtyä syyskuun loppupuolelle yritys, tai siis toivo on luja että silloin pääsisin kokeilemaan. Yritetään olla stressaamatta, keskitytään kivoihin asioihin ja rentoudutaan mahdollisimman paljon ja hyvin :) Toivottavasti päästään yhdessä jännittelemään, on ihanaa kun on vertaistukea näin saatavilla :).

    VastaaPoista