Uusi kierto alkoi ajallaan. Laskeskelin jo alustavasti, että joulukuun 2. päivä olisi seuraava ovulaatio jos kropan toiminta pysyy säännöllisenä.
Mutta nyt täytyy vähän hämmästellä ja kummastella että missä ovat kaikki kivut? Yleensä tässä vaiheessa kiertoa mun kuuluisi maata kylppärin lattialla kuuman suihkun alla, jos särkylääkkeet ovat jääneet ottamatta. En ole syönyt ensimmäistäkään buranaa, mutta kipujakaan ei ole. Jotain pientä tuntemusta kyllä alavatsalla kuten oli kaikki tavalliset tuntemukset ennen kierron alkua, mutta ei sitä voi kivuksi sanoa. Vuoto ja kaikki muu on täysin normaalia, mitään muita poikkeavuuksia ei ole. Olen syönyt Gelee Royalea sieltä lokakuulta saakka, enkä keksi tähän muuta selitystä kuin sen vaikutuksen. Tuon kapselin kaverina menee foolihappoa ja biotiinia, tätä jälkimmäistä aloin syödä noin viikko takaperin hiustenkasvun toivossa. En ole saanut viettää kivutonta alkukiertoa ehkä koskaan, ellei lukuun oteta ihan muutamia ensimmäisiä kuukautisia. Kyllä kipu on ollut mukana alkuvaiheilta saakka. Vaan ei tässä kierrossa. Jos näinkin helpolla ja yksinkertaisella kikkakolmosella pääsee eroon kuukautiskivuista, niin eihän siitä voi muuta kuin olla iloinen. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikka tässäkin kohtaa toki täytyy peräänkuuluttaa yksilöllistä vaikutusta. Voin omalla kohdallani kuitenkin nyt todeta, että ei mennyt tuo purkki hukkaan. Ei ainakaan tässä kierrossa. En osannut ihan tällaista vaikutusta odottaa, oli kyllä erittäin positiivinen yllätys.
Isänpäivä on tämän vuoden osalta taas vietetty. Meillähän sitä ei juhlittu mitenkään, eikä olla juhlittu enää muutamaan vuoteen. Molemmat ukkini ovat kuolleet jo reilut 10 vuotta sitten, isäni kolmisen vuotta taaksepäin. Muistan edelleen isänpäivät muutaman vuoden takaa ja aiemmin. Minä hänen ainoana lapsenaan (minulla ja siskollani on siis eri isä) leivoin usein jotain hyvää ja laitoin ruokaa. Yleensä syötiin possun uunifileetä tai leivitettyjä possunpihvejä aurajuustovalkosipulikermaperunoiden kanssa. Tänä perjantaina päätin paistaa pihvit yksin, ja tämä on ensimmäinen kerta kun laitan tällaista ruokaa itselleni isänpäivän kunniaksi. Ajattelin sen olevan isänpäivänä vielä liian haikeaa ja vaikeaa, joten siksi päädyin perjantai-iltaan ja otin koko illan aikaa vain itselleni omassa rauhassani. Ateria oli muuten sama, mutta kermaperunat korvasin ranskalaisilla. Pikkuhiljaa myös isänpäivät käyvät aina edellistä hieman helpommiksi. Ehkä sitten joskus jos lapsia siunaantuu, löydämme heidän kanssaan isänpäiville jonkinlaisen pienen muisteluperinteen, kynttilän sytyttämisen tai muuta vastaavaa, rauhallisen hetken vaikkeivät he koskaan saaneet ukkiaan tuntea. Voin vain kertoa hänestä hyviä asioita ja muistoja heille ja näyttää vaikka valokuvia. Kertoa, että lapsenlapset olisivat olleet hänelle toivottuja.
Olen pohtinut joulukuun ajalle blogiin jotain uutta. Monista blogeista tuttua joulukalenteria, 24 luukkua, joista jokaisesta avautuisi päivittäin jotakin pientä. Homma on vasta ajatuksen asteella (ja oli itseasiassa jo viime vuonna, mutta ajatustasolle se myös jäikin...), mutta jos vain ehdin suunnitella kaiken hyvin ennen joulukuuta, toteutan tämän. Jos teillä lukijoilla on mielessä jokin aihe, jokin asia josta haluaisitte kuulla ja minun kertovan vaikka lisää, niin kommentteihin voi jättää ajatuksia ja toiveita. Katsotaan sitten mitä saisin sisällytettyä luukkuihin asti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti