keskiviikko 9. marraskuuta 2016

Talvisia toiveita






Tuoreen ja paksun lumikerroksen myötä Oonan työtahti hieman tökkii. Hirveästi on lumen alla kaikkia mielenkiintoisia tuoksuja eikä millään malttaisi keskittyä muuhun...

Helsinki ja koko pääkaupunkiseutu on ihanasti lunta tulvillaan. Kerrankin me saatiin valkoinen maa näin runsaana tänne ennen muita, edes Lappi ei ole ehtinyt sataa ohi :) Lumen myötä mun joulutunnelmakin on taas herännyt. Marraskuu ei olekaan niin pimeä ja loskainen (ainakaan vielä...) ja tähän talven tuloon kun lisätään vielä oma jouluvalojen loisteella valaistu koti, niin joulutunnelmia ei vain voi sivuuttaa.

Alavatsaa nipistelee lupaavasti. Uuden kierron pitäisi alkaa ihan näinä päivinä, ehkä jo huomenna tai viimeistään sunnuntaina, riippuen kuinka monipäiväiseksi tämä meneillään oleva nyt on päättänyt venyä. Siitä se sitten taas pyörähtää käyntiin - kolmas yritys. Toivoisin siltä niin paljon, mutta jos nyt ihan rehellisesti sanon, en ihan hirveen kovasti usko että lopputulos on toivottu. Vaistoni vakuuttelee, etten pääse niinkään helpolla, että kyllä tässä vielä odotellaan. Liekö sitten aitoa vaistoa vai pelkoa siitä, että homma pitkittyy vielä vuosien päähän. Kuitenkin täytyy muistaa, että niin kauan kuin on yritystä, on myös mahdollisuudet tulla raskaaksi ja niin kauan on myös toivoa olemassa - sitä ei saa koskaan heittää pois. Olen todennut, että kaikkein paras keino on mennä eteenpäin päivä kerrallaan, katsoa aina yksi yritys kerrallaan ja keskittyä vain siihen mitä on meneillään. Myös piinaviikoilla vain yksi päivä askeltaen miettimättä, mitä jos ei tunnu missään vielä ensi viikollakaan. Liian pitkälle hätäily ja kauhukuvien maalailu pahentavat asioita ihan kaikilla osa-alueilla. Nyt odotetaan uutta kiertoa, se on ensimmäinen askel.

Ylipäätään ihan arkisten päivien varrella pienistä asioista nauttiminen on tärkeä osa myös tätä projektia. Liikunnan lisäksi olen nauttinut nyt muun muassa tästä lumesta ja metsälenkeistä lumisessa ihanassa kotimetsässämme, jossa saa kulkea rauhassa ja hiljaisuudessa, mutta välillä tapaa myös ns. metsätuttuja koirineen. Nämä tapaamiset ovat tuoneet hyvää mieltä ja iloa päiviin myös silloin kun tuntuu etteivät asiat suju. Tällainen metsätuttavuuskulttuuri oli aiemmin mulle täysin vierasta. Joensuussa asuessani jokailtaiset ulkoiluhetket ennen yöpuulle painumista olivat lähestulkoon aina yksinäisiä, muutamaa poikkeuskertaa lukuunottamatta kun saattoi vaihtaa tienvarrella sanan tai pari jonkun toisen koiranomistajan kanssa. Muutettuani tänne yllätyin siitä, kuinka usein tuolla metsässä tuttuja tapaakaan ja kuinka helposti heihin tutustuu. Kai se on vähän sama kuin leikkipuistossa äidit tapaavat toisiaan ja lapset leikkivät keskenään siinä samalla. Niin me koiranomistajatkin saatamme höpötellä pitkiäkin aikoja ja Oona tapaa omia koirakavereitaan ja remuaa niiden kanssa metsätanner tömisten. Viimeksi tänään alunperin vartin pituiseksi suunniteltu ulkoilureissu venähtikin tunniksi, mikä oli kivaa, kun ei ollut kiirettä minnekään.

Kaikenlaisiin pieniin asioihin tuntuu hyvältä tarttua. Se helpottaa tulevaan valmistautumista, stressinhallintaa ja jouduttaa joskus pitkäveteiseltäkin tuntuvan odottamisen etenemistä. Jos mahdollisuutta hoitojen epäonnistumiseen sekä siihen liittyvää epätietoisuutta ei lasketa, minulla on kaikki nyt hyvin. Näin ei saisi sanoa, koska monesti silloin jokin elämän osa-alue tai sellaiseen sisältyvä yksittäinen asia kaatuu päälle jostain suunnalta hyvin ripeästi. Kuitenkin varoen puuta koputtaen voin sanoa, että jos nyt tulisin raskaaksi, en tarvitsisi mitään muuta. Toiveeni on, että asiat soljuisivat tulevaisuudessakin samalla lailla. Ainoastaan se yksi voisi muuttua. Ettemme olisi enää vain minä ja eläimet. Vaan että olisimme me, minä, eläimet ja se lapsi, karvalasten ihmissisko- tai veli (ja myöhemmin sitten useampikin, mutta ei mennä nyt siihen vielä tässä vaiheessa...). Aikahan sen kaiken näyttää.

2 kommenttia:

  1. Jos saan blogistasi oikean käsityksen, niin sulla on vasta kaksi yrityskiertoa takana. Se on tosi vähän ja vuorosi tulee vielä. Siitä plussasta se stressi ja odottaminen vasta alkaakin! Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Ja kyllä tosiaan, raskauteen liittyy myös monenlaista huolta, puhumattakaan sitten siitä ajasta kun synnytys on ohitse. On vielä monia asioita, joita tulee mietittyä ja jopa stressattua sitten aikanaan, mutta yksi juttu kerrallaan. Ei oikein voi muuta kuin vain toivoa, että kaikki sujuisi parhain päin :)

    VastaaPoista