Meillä on tehty nyt pieniä varasuunnitelmia vauva-asian osalta jatkoa ajatellen. Se tuntuu hyvältä ja jollain tavalla lohduttavalta, kun homma junnaa yhä paikallaan.
Jutusteltiin luovuttajan kanssa jatkosta, ja häneltä itseltään tuli ajatus josko hän kävisi siemennesteanalyysissa tarkistuttamassa, että kaikki on siittiöiden puolesta kunnossa. Tämä sopi toki minullekin ja ajatus tuntuu itseasiassa hyvältäkin. Vaikken ole missään vaiheessa epäillyt raskautumattomuuteni johtuvan siittiöiden heikosta laadusta (vaan jostain syystä uskon että mussa on jotakin häikkää), on sekin vaihtoehto kuitenkin hyvä sulkea pois ettei se jäisi meitä kumpaakaan missään vaiheessa mietityttämään. Yhteistuumin me siis päätettiin, että yritetään vielä pari kiertoa ja jos tärppi ei käy, niin hän menee elokuussa antamaan siemennestenäytteen ja minä puolestani käyn tutkituttamassa ne aiemmin blogissakin esille ottamani veriarvot. Annetaan nyt vielä keskikesälle mahdollisuus tuoda hyviä uutisia tullessaan. Jos elokuun alkupuolella joudun nokakkain kahdeksannen pettymyksen kanssa, aletaan selvitellä mikä mättää. Elellään siis siihen asti ihan rauhassa ja katsellaan mitä on luvassa...
Oon kyllä henkisesti jo täysin varautunut klinikalle paluuseen ja varma siitä, että availen niitä ovia vielä monta kertaa. Ne on ne vaistot mitkä puhuvat ja niitä on vaikea hiljentää. Mutta jos asiat todella kääntyvät siihen suuntaan, niin sitten se vain menee siten. Eipä kai siinä itkut tai maamme-laulut auta, mun on vain kuljettava se polku mikä kuljettavakseni on annettu. Mitään muutakaan en voi. Ehkä se vielä joskus palkitsee ja lopulta huomaan kaiken läpi käyneenä olevani entistäkin vahvempi ihminen, ymmärtäväni taas yhtä asiaa enemmän ja tilaisuuden tullen on helpompaa olla jonkun toisen vastaavanlaisia asioita ja tunteita läpikäyvän tukena, mikä on itselleni tärkeää, koska tiedän kuinka paljon sellainen merkitsee silloin kun arki tuntuu ylitsepääsemättömän rankalta. Ja kuinka olo edes hetkeksi kevenee kun voi purkaa sydäntään sellaiselle ihmiselle, joka todella ymmärtää jo pienestäkin sananalusta mitä tarkoitan. Jotkut vaikeistakin asioista elämässä voivat lopulta olla tietynlainen rikkaus, kunhan ne on ensin hyväksynyt ja oppinut elämään niiden kanssa. Kuten aiemmin elämässäni kokemat vastoinkäymisetkin yhtä lukuunottamatta ovat minua niistä selvittyäni vahvistaneet, uskon ja tiedän että niin tulee tapahtumaan tämänkin asian kanssa sitten myöhemmin. Mutta jos en koskaan tulisi saamaan edes sitä yhtä lasta, en tiedä kuinka helposti nämä sanat tulisivat ulos minun kirjoittaminani tai tulisivatko aivan täysin tällaisina koskaan. Toivottavasti se jää ikuiseksi ratkaisemattomaksi arvoitukseksi.
Juhannus tulee tänä vuonna olemaan mulle vähän erilainen kuin yleensä. Vietän nimittäin sitä tällä kertaa täällä Helsingissä yksin. Näitä itsekseen vietettyjä juhannuksia taitaa tähänastisen elämäni aikana olla takana kaksi, muuten ollaan menty aina mökille tai vietetty muutamia kaupunkijuhannuksia aina jossakin seurueessa. Mökille olisi tänäkin vuonna ollut kiva lähteä, mutta tuntuu vähän hölmöltä matkustaa Joensuuhun saakka parin päivän takia, kun kuitenkin on viimeistään maanantaina tultava takaisin siltä varalta, että ovulaatio sattuu tulemaan juuri silloin. No onneksi tänäkin kesänä ehtii mökkeillä myöhemminkin. Kaikki kaverit tuntuu pakkailevan matkalaukkujaan ja lähtevän maalle, mutta itse joudun nyt pakosta jäämään kotiin. Tämä yksin vietetty juhannus tulee varmasti silti olemaan ihan kivakin. Olen sosiaalinen luonne ja kaipaan yleensä seuraa ja ihmisiä ympärilleni, mutta joskus on oikeasti ihanaa rentoutua ja vain olla pelkästään omassa seurassaan, kuunnella itseään ja ajatuksiaan ja tehdä ihan mitä huvittaa. Nyt aionkin viettää juhannusviikonlopun ihan täysin omilla ehdoillani ja nauttia tästä täysin siemauksin. Ostaa tuoretta ananasta ja mansikoita, ehkä vähän jäätelöäkin. Saunon pitkän kaavan mukaan ja teen ehkä kasvonaamioita. Saatan käväistä ottamassa lasin kuoharia lähiterassilla - tai sitten vietän pelkkää kotiaikaa, sen näkee sitten. Kaikki saa tapahtua, tulla ja mennä spontaanisti ja miten päin milloinkin tekee mieli olla ja tehdä. Ja koskaanhan en ole kokonaan yksin kotona kun seurana ovat aina eläimet :) Toivotankin hyvää juhannusta kaikille lukijoilleni, missä ja kuinka kukakin sitä tykkää viettää! Mä en tällä kertaa ole ihan niiden perinteisten juhannusmaisemien äärellä - mökillä järvimaisemissa, mut nautin siitä, kun Helsinki luultavasti on hiljaisempi ja luulenpa että moni naapureistakin on reissuillaan, joten talokin saattaa olla melko ääneti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti