tiistai 4. heinäkuuta 2017

Nämä piinattomat päivät

Kun nyt lasken, menossa on dpo 6. Hädintuskin edes muistan, että yritys hoidettiin viime keskiviikkoiltana oikealla ajoituksella. Välillä havahdun ohikiitäväksi hetkeksi siihen, että nyt taas odotellaan mutta sitten ajatus vain häipyy pois mielestä enkä mieti sitä sen enempää. En usko hetkeäkään, että tämäkään kierto toisi toivotun lopputuloksen. Olo on täysin normaali, mitään poikkeavaa ei ole havaittavissa kehossa tai olotiloissa. Tätä tämä nyt on ja hermoilu näinä odottelun hetkinä tuntuu turhalta - oikeastaan on vain helpottavaa kun pystyy ottamaan kaiken näin rauhallisesti.

Olen pyhittänyt nämä niin sanotut piinapäivät vain levolle, rentoutumiselle ja kaikenlaiselle stressittömälle ja huolettomalle olemiselle. Tämän kesän varsinainen lomailu taitaa olla aikalailla purkissa, koska huomisesta alkaen mun on pakko, siis aivan pakko alkaa kunnolla valmistautumaan syksyn kirjoituksiin jos mielin niistä päästä läpi. Kirjasin eilen ylös lukusuunnitelman, jota aion noudattaa syyskuun puoliväliin saakka. Jotain työjuttujakin pitäisi vähän katsella tulevia hedelmöityshoitojen kustannuksia ajatellen, kun ei voi tietää missä lukemissa ne sitten lopulta huitelee.

Oltiin tänään picnicillä Viikissä Vanhankaupunginkosken rannassa.

Oona rentoutuu sammakkoasennossa. Olispa meille ihmisillekin mahdollista rojahtaa maate ja ummistaa silmät aina työ- tai opiskelutauolla milloin ja missä tahansa... :)

Alunperin oli tarkoitus, että mennään Kuusiluodolle rapsuttelemaan lampaita :) Myönnän suoraan, etten ollut aiemmin edes kuullut paikasta, saati käynyt siellä ennen kuin se osui vahingossa vastaan netistä muutama päivä aiemmin. Kuusiluotoon ja Lammassaareen kuljetaan Viikistä veden yli pitkospuita pitkin noin kilometrin verran. Alkumatkasta reitillä oli myös leveämpi silta. Huomattiin kuitenkin, että Kuusiluotoon päästäkseen täytyy jonkin matkaa mennä pelkkiä kapeita pitkospuita. Ehkä ne olisi olleet opaskoiran kanssa vähän turhan extremeseikkailua, koska koiran pitäisi voida kulkea osittain vierellä ja tila niissä ei taida ihan riittää sellaiseen, eikä varsinkaan jos vastaantulijan pitäisi päästä ohi. En uskaltanut lähteä kokeilemaan onnea, vaan päädyttiin palaamaan takaisin rantaan ja asetuttiin nautiskelemaan eväitä kosken äärelle. Sääkin oli oikein kiva meille. Tuuli melko viileästi, mutta sillä nyt on näin kesäaikaan vain virkistävä vaikutus.
Noita saarireittejä taidettiin olla juuri tänään rakentamassa uudelleen, joten veikkaan että pian myös Kuusiluotoon voi käppäillä leveämpää siltaa pitkin.

Tällä kertaa eväskorissa ei ollut mitään itse tehtyä kuten yleensä, vaan kaikki poimittiin lähtiessä mukaan lähi-Alepasta, mut ei ollut silti huono valinta. Aina ei tarvitse itse nähdä suurta vaivaa picniceväiden kanssa, vaan joskus on ihana napata mukaan jotakin valmista ja helppoa.


Mieluusti lenkkeilen tuolla useamminkin. Oli kiva käydä tutustumassa Viikkiin paremmin ja nähdä taas yksi hieno luontokohde Helsingistä. Muutenkin tällainen pieni retkeily tekee hyvää mielelle ja toimii loistavana stressinpoistajana kuten kävi nytkin. Vaikka tästä läheltä kotoakin löytyy mahtavia ulkoilupaikkoja, voisin haukata raitista happea koskella enemmän. On se kuitenkin vähän erilainen ympäristö.

Lauantaina lopultakin suuntaan sitten kohti Joensuuta. Vietän siellä "lomaa" reilun viikon verran (toivon että saisin edes parin tunnin ajan päivässä mahdollisuuden tankata pääni täyteen ruotsia), ja ajattelin mennä parin päivän ajaksi mökille ihan yksikseni rauhottumaan. Tuntuu, että tarvin sitä nyt näiden isojen asioiden keskellä. Siellä on hiljaisuutta ja rauhaa kuulla itseään ja lyödä lukkoon ne lopulliset päätökset, jotka tulee kyllä ihan itsestään kun antaa ajatusvirran vaan viedä. Luonnonhelmalla on sellainen vaikutus. Kissanhoitojutut on pistetty järjestykseen ja parvekepuutarhakin saa tarvittavan huolenpidon reissuni aikana, joten hyvillä mielin siis nokka kohti Pohjois-Karjalaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti