Rakkulasaldo

Se oli tämän päiväisessä follikkeliultrassa pyöreä nolla. Eli ei mennyt tämä homma kuten siinä kuuluisassa strömsössä.

Olin klinikalla jo hyvissä ajoin, ja pääsin reilusti etuajassa tutkittavaksi. Lääkäri ultrasi molemmin puolin, ei mitään. Ei yhtä ainutta rakkulaa. Tämä ei ehkä kaikkien korvaan kuulosta pahalta, mutta minuun uutinen osui kipeästi ja lujaa. En osannut ollenkaan odottaa tällaista ja kuvittelin automaattisesti, että tottakai siellä kasvaa edes jonkinmoinen johtofolli.

Juuri kun kaiken piti olla hyvin, alkaa kehoni laittaa vastaan. Lääkärin mukaan on ihan normaalia, että muutama kierto vuodessa saattaa olla sellainen, jossa ovulaatiota ei tapahdu. Mutta miksi nyt? Miksi helvetissä juuri nyt, miksei tämä voinut käydä aiemmin, kun vielä odottelin hoitoihin pääsyä? Vai onko minussa jotain vialla, jos en ovuloi enää ollenkaan? Jos kaikki onkin merkkiä jostakin vakavammasta? Maaliskuussa kyllä ovulaatio tuli testin mukaan ajallaan, ja tuolloin lääkäri löysikin kp10 johtofollin, joka oli 12 mm kokoinen, eli hyvin pieni mutta kasvoi kuitenkin. Nyt kp12 ei mitään. Ei pienintäkään johtorakkulaa.

Pähkäiltiin, mennäkö muutaman päivän päästä uudelleen ultraan, vaiko testailen kotona ovulaatiotesteillä, jos hymynaama sattuisi kuitenkin johonkin niistä ilmestymään. Lopulta päädyin jälkimmäiseen. Hoitajalle sopi hyvin järjestely, jossa teen testin, otan siitä kuvan ja lähetän sen hänelle sähköpostilla, näin voidaan varmistua siitä, että saan tiedon tuloksesta ajoissa aamulla. Testailen keskiviikosta alkaen neljän päivän ajan, ja jos mitään ei tapahdu, siirretään toivo seuraavaan kiertoon. Kotimatkalla päätin, että jatkan testailua vielä ensi viikollakin, jos kierto on sattunut venymään ja ovulaatio vielä löytyisi. Lähetän kuvia joko klinikalle tai jollekin kavereistani, kyllä ne aina joku mulle tulkitsee. Mutta en voi luovuttaa, vaikka pahalta tämä tuntuu. On niin hedelmätön ja tyhjä olo.

Mikään lyhin mahdollinen tie tämä ei ole ollut. Toki ymmärrän, ettei ole fiksua valittaa. Toiset ovat joutuneet käymään vuosien hoidot läpi, itselläni ei ole vielä edes vuotta ensimmäisestä klinikkakäynnistä. Yritän aina muistaa tämän, kun toivo meinaa pettää. Olisin halunnut kysyä lääkäriltä, että onko tämä vakavaa, ja tarkoittaako ovuloimattomuus, etten ehkä koskaan saakaan lasta. Kysymyksiä olisi ollut useita, mutta nielin vain itkua enkä saanut sanaakaan sanotuksi niihin liittyen. Keho päätti laittaa suunnitelmilleni hanttiin enkä voi kuin odottaa ja seurata tilannetta. Jos tilanne pysyy yhtä surkeana seuraavassakin kierrossa, lääkäri väläytti jo mahdollisuutta rakkuloita kypsyttäviin lääkkeisiin. Toivoisin niin, ettei sellaisia tarvittaisi. Mutta jos on pakko niin on pakko, sillä mennään mitä eteen annetaan.

Eli nyt kassi olalle ja hipsimään kohti apteekkia. Olisinpa tilannut testit aiemmin Raskauskeijusta, nyt en ehdi sitä tehdä koska tilaus ei mitenkään ehdi keskiviikoksi perille. Olen kyllä jo luopunut toivosta tämän kierron osalta. Jos tässäkään vaiheessa yksikään folli ei ole kasvanut, niin kuinka se ehtisi kasvaa ennen uutta kiertoa? Ja vaikka kasvaisi, siitä tuskin olisi hedelmöityskelpoiseksi jos se jää kuitenkin hyvin pieneksi (onko koolla sitten merkitystä hedelmöittymistodennäköisyyden kanssa? Sitä en tiedä). Kysyin mahdollisuutta johtofolliin vielä muutaman päivän päästä. Saattaa olla että se vielä kasvaa, voi olla että ei. Kaikki on mahdollista. Teen testit kuitenkin lääkärin suosituksesta ja katsotaan sitten, mihin tilanne vie. Joka tapauksessa ei hyvältä näytä.