perjantai 29. huhtikuuta 2016

Hei me selvitellään!

Taas pientä viivästystä tiedossa.

Tänä aamuna heräsin tekstiviestin piippaukseen. Sieltä tuli taas yksi vauvauutinen lisää. Sitä tarvitsi hieman sulatella. Tiesin, että kaveripiiriin syntyy kohta vauva, mutta en osannut ajatella että se tapahtuisi näin pian. Täytyi vähän sulatella. Sain ajateltua asian niin, että kohta mullakin voi olla jo jotain pientä ja ihanaa vatsassani kasvamassa. Että onnellisia asioitahan nämä tällaiset loppujen lopuksi ovat, ja myös tällä mun pitkä(hkö?)llä taipaleella alkaa jo maaliviiva häämöttää näköpiirissä. Olin juuri nukahtamassa uudelleen, kissakin oli ihanasti käpertynyt peiton alle kehräämään, kun puhelin soi ja havahduin. Huomasin heti, että se soitto on muuten nyt klinikalta. Hyppäsin ylös ja tuntui kuin aurinko olisi salamana valaissut läpikotaisin koko mun odottelurisukasani. Vihdoin! Nyt se biologi soittaa, siittiöt ovat kohta täällä ja vauva saa tulla myös meidän perheeseen.

Mutta se ei ollut biologi, vaan oma lääkärini klinikalta. Hän pyysi minua selvittämään vielä yhden asian. Hän tahtoo tietää, millaista apua Helsingin kaupungin vammaispalvelu on mulle näkövammani perusteella myöntänyt, ja millaista apua sieltä on mahdollista saada sitten kun lapsi syntyy. Jos hän soittaa sinne itse, sieltä tuskin luovutettaisi tietojani ilman lupaani eli allekirjoitusta johonkin paperiin vielä erikseen. Tällä hetkellähän mulla on apua opintoihin (lähinnä opiskelumateriaalin muokkaamista sähköiseen muotoon) sekä kuljetuspalvelumatkoja eli taksimatkoja. Lisäksi on myös avustajatunteja vapaa-ajalle olemassa, mutta en ole niitä käyttänyt sitten viime syksyn, koska en ole sitä juurikaan tarvinnut. Otin alunperin noita vapaa-ajan avustajatunteja avukseni lähinnä harrastustoimintaan, eli tässä tapauksessa blogiin panostamiseen kuvien muodossa koska sen koen bloggaamisessa hankalana ja niitä kuvia tahtoisin olevan enemmän, ja välillä vähän jotain muuta pientä apua joissakin muissa asioissa, mutta nyt ei ole ollut näitäkään hetkeen.

Tästä kaikesta lääkäri tahtoo kirjallista tietoa. Eli mitä apua on nyt ja mitä tarvittaessa on saatavilla. Päädyttiin siihen, että otan asian hoitaakseni mahdollisimman pian. Lähetinkin jo aamupäivällä heti puhelun jälkeen sähköpostilla pyyntöä asioitani hoitavalle henkilölle, joka toivottavasti vastailee niin pian kuin vain suinkin ehtii. Pyysin lapun kotiin, josta itse lähetän sen klinikalle tiedoksi. Näin se on yksinkertaisinta ja ehkä myös nopeinta.

Ymmärrän sen täysin, että asia on hoidettava ja perinpohjin selvitettävä. Hedelmöityshoitolaki vaatii tekemään kaiken tämän taustatyön, jotta voidaan olla varmoja kaiken sujuvan myös lapsen kannalta kuten kuuluukin. Mutta on myönnettävä, että aamulla tuntui olo kovin epätoivoiselta. Aina vain tulee jotakin uutta. Juuri kun saimme perinnöllisyyteen liittyvät asiat selviksi, tuli taas yksi uusi seikka joka on ruodittava halki. Tuntuu, ettei mikään etene. Tai etenee, mutta missä on maaliviiva? Kävin siinä yksin mielessäni kaikenlaista läpi, mitä tämä matka on jo pitänyt sisällään ja mitä kenties vielä on tulossa. Aloin miettiä, koskakohan se vauva todella mahtaa olla vatsassa asti kasvamassa, sylistä nyt puhumattakaan. Tämän kaiken alun selontekojen jälkeen voi hoitokertojakin olla edessä vielä vaikka ja kuinka monta. Voi olla vain yksi, voi olla vaikka kymmenen tai enemmän. Eikä kukaan meistä vielä tiedä, miten tämä kaikki päättyy. Monilla muilla kaikki käy niin helposti. Ei tarvita kuin psykologin lahjasoluneuvonta ja lääkärin ensikäynti, yritys saadaan rullaamaan jo ekasta käynnistä katsottuna seuraavaan tai viimeistään sitä seuraavaan kiertoon. Mitä kaikkea mun on selviteltävä siinä välissä.

Tiedän ettei pitäisi ajatella niin. On ihmisiä, joilla asiat ovat menneet vieläkin pidemmän kaavan mukaan. Mutta kun luulin jo, että nyt, nyt alkaa tapahtua. Ja sitten tuleekin vielä uusi yllättävä lukko joka mun täytyy avata. Pohjimmiltani olen kuitenkin ihan positiivisin mielin edelleen. Olisin toki mielelläni hoitanut tämänkin asian jo aiemmin, jos olisin tiennyt että yhteydenotto apuasioista kaupungille tarvitaan. Aamulla oli vain vaikea hetki ja tuntui, etten enää jaksa odottaa.

Kysyin puhelun lopussa kuinka asiat nyt tästä jatkuvat. Lääkäri totesi, että kun vielä tämä tieto tulee, niin sitten tilataan siittiöt ja tehdään inseminaatio. Se toi lohtua tähän, mutta entä jos tulee jotain uutta, mitä nyt ei vielä tiedetä tai osata ennakoida... Mutta kuten edellisessä postauksessani itseäni kannustin, jaksaa, jaksaa. Jotenkin musta tässä kohtaa tuntuu, että tuon kirjallisen paperin saaminen kestää. Varsinkin kun se ei ole mikään "virallinen" asiakirja, eikä välttämättä vammaispalvelun kiireellisyysmittarissa siellä ensimmäisten joukossa, vaikka kerroin tarvitsevani sitä mahdollisimman pikaisesti. Olisikohan pitänyt tehdä jokin oma ovulaatiokalenteri mukaan, että tähän päivämäärään mennessä :D Jännäksi menee, ehditäänkö inseminaatioon ennen vai jälkeen klinikan kesätauon. Muuta vaihtoehtoa ei ole kuin odottaa. Mitään muuta en voi nyt tehdä vaikka kuinka haluaisin.

Ja ettei nyt tästä vapusta jännitystä puuttuisi... Tällä viikolla tuli postitse kirje, jossa oli Hyksiltä lääkärin puhelinaika varattuna heti vapun jälkeiselle tiistaille. Asia koskee perinnöllisyystutkimuksiin liittyvää geenitestiä, josta täällä aiemmin kerroin. Tulokset ovat kaikesta päätellen tulleet ja kuten sovimme, lääkäri soittaa ja käymme niitä nyt läpi yhdessä puhelimitse. Toivottavasti sieltä ei sentään tulisi huonoja uutisia. Vallitsevan periytymisen aiheuttavan geenin riski oli niin pienenpieni, etten jaksa murehtia sitä nyt ainakaan liikaa, vaikkakin tuleva lopullinen tieto asiasta vähän jännittelee. Pian se selviää ja mietitään asiaa enemmän sitten, jos sieltä sattuisi löytymään jotakin huolestuttavaa.

Siirryn nyt kaikesta huolimatta viettämään rentoa vappua kera kuoharin sekä niiden juustojen, joista puhuin, koska se nyt on mahdollista. Palataan asiaan taas pian :)

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Lahjasukusoluvalintoja

Meillä edelleen odotellaan. Odotellaan yritystä saada uutta, toisenlaista odotusta käyntiin. Elämä on yhtä jatkuvaa odottamista, siltä on viime aikoina tuntunut hyvinkin vahvasti. Klinikalta ei ole kuulunut vielä mitään. Viime käynnillä sanottiin, että pääsiäisen jälkeen biologi soittaa siittiöiden tilaamiseen liittyen, mutta puhelin on pysynyt aivan hiljaa tämän osalta. Toki käsite "pääsiäisen jälkeen" on aika laaja, kun mitään viimeistään tiettyyn aikaan mennessä-päivää tai viikkoa ei luvattu, enkä sitä tajunnut kysyäkään.

En tiedä, milloin pääsen yrittämään. Siitä ei ole tällä hetkellä minkäänlaista hajua. Ainoa mitä tiedän on se, että tämä juuri meneillään oleva kierto meni hukkaan. Kun aukiolotutkimus tehtiin ajattelin, että mullahan voisi olla hyvätkin mahdollisuudet raskautua, kun inseminaatio tehtäisi seuraavaan kiertoon. Olen jostain lukenut, että tutkimus niin sanotusti puhdistaa munatorvia ja sillä voi olla positiivinen vaikutus, en sitten tiedä kuinka paljon asia lopulta vaikuttaa onnistumismahdollisuuteen. Mutta ehkäpä yhden tai parin kierron viivästys ei hirveästi rööreille hallaa tee. Täytyy vain yrittää ajatella positiivisesti ja pysyä toiveikkaana. Nyt ollaan jo hyvin lähellä, olen jo koko tänä alkuvuonna saanut harpattua niin monta askelta lähemmäksi sitä konkreettista yritystä, etten kyllä valita.

Toiveenani olisi, että seuraava kierto voisi olla se ensimmäinen yrityskierto. Jospa biologi olisi yhteydessä vielä ennen vappua. Voinpa siis tilanteen ollessa tämä nauttia vappuna aivan huoletta juustoja ja kuoharia. Mieluusti olisin jättänyt ne kyllä pois vappupöydästä, jos piinapäivät olisivat sattuneet jo tälle ajankohdalle. Mutta jospa juhannuksen menu olisi sitten jo hieman erilainen. Joko piinapäivien tai onnistumisen myötä :)

Yksi asia jota olen kovasti ihmetellyt on se, ettei multa olla klinikalla missään vaiheessa kysytty minkäänlaisia toiveita luovuttajan suhteen. Kukaan ei ole kertonut esimerkiksi mahdollisuudesta vaikuttaa siihen, minkä näköiseltä luovuttajalta voisi siittiöitä saada (silmien ja hiusten väri, pituus). Ei sillä, että ulkonäöllä olisi niin väliä, kyllä jo tässä vaiheessa se lapsi on kaikista tärkein riippumatta siitä, saako hän siniset vai ruskeat silmät tai kuinka paljon hänelle pituutta mahtaa siunaantua. Tie tähän pisteeseen jossa nyt olen, ei ole ollut aivan lyhyimmästä ja helpoimmasta päästä. Ensin sähläys oman luovuttajan kanssa. Sitten päätös klinikalle siirtymisestä, yhteydenotto, psykologikäynti ja tiedon odottelua siitä, antavatko he minulle hoitoja lainkaan. Lisänä vielä perinnöllisyydenselvittelyrumba. Jotenkin kaiken tämän jälkeen on alkanut yhä enemmän ajattelemaan ja pitämään vielä entistäkin tärkeämpänä, suurempana asiana vain sitä lopputulosta. Häntä, joka odottaa kunhan lopulta pääsen maaliin. Hän, joka on niin valtavan rakas, odotettu ja toivottu. Ne hetket, kun olen odottanut seuraavaa askelta ja elänyt epätietoisuudessa siitä, eteneekö koko projekti enää seuraavalle tasolle, ovat olleet välillä hyvinkin raskaita. Mikään ei ole ollut itsestäänselvää. Mikään muu kuin se, kuinka paljon haluankaan todella olla äiti. Silmien värit ovat pieni asia tällaisen rinnalla.

Mutta oudolta tuon asian huomiotta jättäminen tuntuu siitä syystä, että olen lukenut esimerkiksi monen naisparin blogeista mahdollisuuksista lahjasiittiöiden luovuttajan valintaan. Osalta näitä toiveita on tiedusteltu klinikan henkilökunnan toimesta jo ensikäynnillä, ja niitä on voinut kirjata ylös niin halutessaan. Itse en ole kuullut mistään tällaisesta edes puolikasta sanaa mainittavan. Tai sitten tämä on asia, jota ei itsellisten naisten kohdalla samalla tavoin jostain syystä korosteta. Klinikkakohtaisia eroja kai tässäkin saattaa olla, mutta on mielenkiintoista nähdä, missä kohtaa minulta asiasta kysellään. Jos kysellään. Vai soittaako biologi vain kertoakseen, että siittiöt ovat nyt saapuneet ja voit nyt tulla hakemaan satsin kyytiin, enkä saakaan tietää muuta. Tottakai otan vastaan sen mitä annetaan - kuten sanoin, en ole ajatellut mitään ulkonäkövaatimuksia tai kriteerejä. Olisi vain mukava saada samat tiedot mitkä muutkin saavat, että tietäisin noin suurinpiirtein millaiset ulkonäköpiirteet lapselleni / lapsilleni on odotettavissa.

Tähän kiertoon siittiöt eivät nyt joka tapauksessa ehdi, sillä ovulaatiota pitäisi alkaa metsästämään jo vajaan viikon kuluttua. Elän siinä käsityksessä, että niiden saapuminen kestäisi noin parin viikon ajan. Jatketaan siis odottelua. Kohta asiat selvinnevät mitä tuleman pitää. Jaksaa jaksaa vielä vähän :)