Ihan ensiksi: Kiitos paljon kaikille edellisessä postauksessa minua tsempanneille! :) Päivät menevät eteenpäin ihan normaaliin tahtiin, oikeastaan aika ei ole tuntunut juuri matelevan, joskaan ei kiirehdikään. Mennään siis nyt suoraan asiaan, josta on pakko vähän kirjoittaa ja sitä mietiskellä...
En yleensä kerro täällä mitään yksityiskohtaisia lima- ja verijuttuja. Jotenkin se on niin henkilökohtaista ja intiimiä etten koe niistä avautumista omalla kohdallani luontevana. Mutta nyt on pakko ihan vähän kuitenkin raottaa myös tuota puolta ja tehdä pieni poikkeus. Sunnuntaina dpo 4 alkoi kipu alavatsalla, ihan sellainen samanlainen juilinta kuin aina ennen kuukautisten alkua - ei mitään eroa. Illalla havaitsin, että mustahan tulee verta. Ei mitään ihan kirkasta puhdasta, mutta sellaista hyvin hailakkaa, joka oli omalla silmälläni kuitenkin erotettavissa. Sitä tuli ihan pieni tippa, ei todellakaan mitenkään vesiputouksen lailla vuotamalla. Kuittasin sen vain oviksen jälkeisenä vuotona ja muistelin, ettei mulla sellaista kyllä koskaan ole ollut.
Eilen sama juttu. Kohtu kramppasi koko päivän, ei sellaista kipukipua, vaan enemmänkin ehkä veitsimäistä vihlontaa. Ja illalla täysin samanlainen vuoto, eli mentiin dpo 5. Tänään dpo 6 sattuu edelleen aina sillointällöin, kuin joku tökkäisi ja mutistelisi terävästi kohtua.
Kiinnittymiskipua- ja vuotoahan se ei voi olla. Alkiohan kiinnittyy vasta viikko hedelmöittymisestä jos on kiinnittyäkseen. Olen kyllä jo näiden selkeiden menkkaoireiden perusteella alkanut laskea kirvestä lähemmäs kaivonpohjia, koska nyt todellakaan ei hyvältä näytä plussan kannalta. Tuo vuoto on kummallista myös. Tänään sitä ei ole enää tullut, mutta äskenkin tuntui kuin joku olisi veitsen kanssa kohtuni kimpussa. Mitähän tämä oikein meinaa?
Mitään muita oireita ei tunnu olevan. Vähän huimaa ja parina aamuna on tuntunut hieman flunssaiselta. Tänään oli jollain tavalla oudon hölmö olo ja samoin eilen, mutta syömällä sekin hävisi. Siinä ne, olo on muuten täysin normaali. Nuo krampit alavatsassa kyllä saavat toivoa latistumaan, koska ne niin vahvasti enteilevät alkavia kuukautisia noin viikon päähän. Nyt olen vain kuin en olisikaan, odotan dpo 14 jos kuukautiset eivät ennen sitä ala ja teen testin. Varaudun kyllä negaan, sillä se on nyt se todennäköisin vaihtoehto. Ehkä se verenvuotokin on seurausta Letrozolista. Kyllähän sieltä aika suuri folli puhkesi silloin viime keskiviikkona...
tiistai 31. tammikuuta 2017
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Se kuuluisa kolmas kerta
Todenko sanoo? Ja jos niin mikä on se totuus?
No se selviää parin viikon kuluttua. Tänään tehtiin kolmas inseminaatio. Saavuin klinikalle ajoissa, mutta ajat olivat myöhässä ja odottelinkin reilut puoli tuntia ylimääräistä ennen kuin pääsin toimenpiteeseen. Ehdin jo miettiä, että olinkohan muistanut ajan tai päivän väärin, mutta lopulta olin onneksi oikealla hetkellä paikanpäällä.
Lääkäri oli taas uusi, jota en ollut aiemmin tavannut. Kaikki sujui jälleen kuitenkin hienosti alusta loppuun, ja käynnistä jäi kaikin puolin hyvä mieli. Ensin ultrattiin. Kohdun limakalvo oli 9,5 milliä ja lääkärin mukaan hyvän paksuinen. Yksi johtofollikin sieltä löytyi, jolla oli kokoa mahtavat 23-24 milliä. Sitä kummastelin ihan ääneen, koska varmaan ikinä en ole saanut kasvatetuksi niin isoa follikkelia. Letrozolilla on epäilemättä osuutta asiaan ja hyvä että se on toiminut toivotusti.
Tein aamulla ovulaatiotestin. Tällä kertaa kaapista löytyi vain liuskatestejä ja niihin oli luottaminen. Nyt, kun opin käyttämään kamerasta sopivia asetuksia, onnistuu myös testien kuvaaminen helpommin sillä edellytyksellä, että valaistus on kunnossa ja kissat mahdollisimman kaukana kuvauspaikalta. Parvekkeelta sain hyvät ja tarkat kuvat aikaan. Testiliuska näytti hyvin haaleaa viivaa josta päättelin ovulaation tapahtuvan vasta huomenna. Arvoin että ehtisinkö vielä apteekkiin ennen klinikalle menoa mutta päädyin ratkaisuun, että menen sinne sitten kotiuduttuani inseminaatiosta ja haen Pregnylin, kun se nyt kerta tarviikin sitten kuitenkin pistää, ja hoidetaan asia samantien pois alta heti kotona. Ennen ultraa lääkäri arveli, että klinikan jääkaapista luultavasti löytyy tuo lääke, että homma voidaan hoitaa jo siellä. Mutta ultrassa selvisikin sen verran, että tuo rakkula oli ihan juuri puhkeamassa. Jos ei jo toimenpiteen aikana niin heti pian sen jälkeen se tapahtuu. Näin ollen Pregnyliä ei tarvittu ja hyvä etten lähtenyt sitä enää erikseen aiemmin ostamaan. Säästyinpähän ylimääräiseltä kiireeltä ja sohlaamiselta :)
Mietittiin syytä ovulaatioliuskan haalealle viivalle. Lääkäri epäili, että hormonipiikki on yön aikana käynyt korkealla ja testi näytti tuota haaleaa hormonipitoisuuden laskuvaiheessa. Joskus lh-pitoisuus on erittäin nopea liikkeissään, eikä sitä aina välttämättä vain bongaa oikealla hetkellä. Jokatapauksessa se on ultran mukaan varmaa, ettei rakkula enää montaa tuntia paikallaan pullistele :) Seuraavalla kerralla, milloin se sitten ikinä tapahtuukin, tilaan Raskauskeijusta digitestejä Ja ajoitan testaamisen hyvin aikaiseen aamuun. Siten varmistan ettei ovulaatio mene ohi. Jos olisin mennyt inseminaatioon huomenna, olisin ollut jo myöhässä ja hyvin kasvanut folli olisi mennyt hukkaan.
Kysyin vielä taas varmistukseksi lääkäriltä, ettei mitään (lähinnä nyt vauhdikkaampaa liikuntaa) normaaliin elämään liittyvää tarvitse varoa piinapäivien aikana, ja ihan tavallisesti tässä voi päiviänsä viettää. Juttu kääntyi vitamiineihin joista lääkäri kysyi, olenko käyttänyt raskaana oleville suunnattua monivitamiinivalmistetta. En ole käyttänyt, ja kerroin syöväni tällä hetkellä vain foolihappoa 400 mg / päivä. Monivitamiineihin hän kehotti siirtymään kunhan foolihappokuuri on syöty "Sitten alkuraskausaikana". Totesin, että katsotaan nyt, jos tässä joskus siihen asti pääsee niin täytyy siirtyä. Vielähän ei tiedetä kuinka tässä käy, olkoonkin lähtötilanne kuinka hyvä tahansa - hyvät olosuhteetkin voivat pettää pahemman kerran. Ei mennä vielä asioiden edelle, päivä kerrallaan ja ilman liian suuria odotuksia. Mitä tahansa voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Mennään nyt läpi ensin nämä piinapäivät, olkoon se ensimmäinen tavoite, sitten sen näkee millainen tie on edessäpäin.
No se selviää parin viikon kuluttua. Tänään tehtiin kolmas inseminaatio. Saavuin klinikalle ajoissa, mutta ajat olivat myöhässä ja odottelinkin reilut puoli tuntia ylimääräistä ennen kuin pääsin toimenpiteeseen. Ehdin jo miettiä, että olinkohan muistanut ajan tai päivän väärin, mutta lopulta olin onneksi oikealla hetkellä paikanpäällä.
Lääkäri oli taas uusi, jota en ollut aiemmin tavannut. Kaikki sujui jälleen kuitenkin hienosti alusta loppuun, ja käynnistä jäi kaikin puolin hyvä mieli. Ensin ultrattiin. Kohdun limakalvo oli 9,5 milliä ja lääkärin mukaan hyvän paksuinen. Yksi johtofollikin sieltä löytyi, jolla oli kokoa mahtavat 23-24 milliä. Sitä kummastelin ihan ääneen, koska varmaan ikinä en ole saanut kasvatetuksi niin isoa follikkelia. Letrozolilla on epäilemättä osuutta asiaan ja hyvä että se on toiminut toivotusti.
Tein aamulla ovulaatiotestin. Tällä kertaa kaapista löytyi vain liuskatestejä ja niihin oli luottaminen. Nyt, kun opin käyttämään kamerasta sopivia asetuksia, onnistuu myös testien kuvaaminen helpommin sillä edellytyksellä, että valaistus on kunnossa ja kissat mahdollisimman kaukana kuvauspaikalta. Parvekkeelta sain hyvät ja tarkat kuvat aikaan. Testiliuska näytti hyvin haaleaa viivaa josta päättelin ovulaation tapahtuvan vasta huomenna. Arvoin että ehtisinkö vielä apteekkiin ennen klinikalle menoa mutta päädyin ratkaisuun, että menen sinne sitten kotiuduttuani inseminaatiosta ja haen Pregnylin, kun se nyt kerta tarviikin sitten kuitenkin pistää, ja hoidetaan asia samantien pois alta heti kotona. Ennen ultraa lääkäri arveli, että klinikan jääkaapista luultavasti löytyy tuo lääke, että homma voidaan hoitaa jo siellä. Mutta ultrassa selvisikin sen verran, että tuo rakkula oli ihan juuri puhkeamassa. Jos ei jo toimenpiteen aikana niin heti pian sen jälkeen se tapahtuu. Näin ollen Pregnyliä ei tarvittu ja hyvä etten lähtenyt sitä enää erikseen aiemmin ostamaan. Säästyinpähän ylimääräiseltä kiireeltä ja sohlaamiselta :)
Mietittiin syytä ovulaatioliuskan haalealle viivalle. Lääkäri epäili, että hormonipiikki on yön aikana käynyt korkealla ja testi näytti tuota haaleaa hormonipitoisuuden laskuvaiheessa. Joskus lh-pitoisuus on erittäin nopea liikkeissään, eikä sitä aina välttämättä vain bongaa oikealla hetkellä. Jokatapauksessa se on ultran mukaan varmaa, ettei rakkula enää montaa tuntia paikallaan pullistele :) Seuraavalla kerralla, milloin se sitten ikinä tapahtuukin, tilaan Raskauskeijusta digitestejä Ja ajoitan testaamisen hyvin aikaiseen aamuun. Siten varmistan ettei ovulaatio mene ohi. Jos olisin mennyt inseminaatioon huomenna, olisin ollut jo myöhässä ja hyvin kasvanut folli olisi mennyt hukkaan.
Kysyin vielä taas varmistukseksi lääkäriltä, ettei mitään (lähinnä nyt vauhdikkaampaa liikuntaa) normaaliin elämään liittyvää tarvitse varoa piinapäivien aikana, ja ihan tavallisesti tässä voi päiviänsä viettää. Juttu kääntyi vitamiineihin joista lääkäri kysyi, olenko käyttänyt raskaana oleville suunnattua monivitamiinivalmistetta. En ole käyttänyt, ja kerroin syöväni tällä hetkellä vain foolihappoa 400 mg / päivä. Monivitamiineihin hän kehotti siirtymään kunhan foolihappokuuri on syöty "Sitten alkuraskausaikana". Totesin, että katsotaan nyt, jos tässä joskus siihen asti pääsee niin täytyy siirtyä. Vielähän ei tiedetä kuinka tässä käy, olkoonkin lähtötilanne kuinka hyvä tahansa - hyvät olosuhteetkin voivat pettää pahemman kerran. Ei mennä vielä asioiden edelle, päivä kerrallaan ja ilman liian suuria odotuksia. Mitä tahansa voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Mennään nyt läpi ensin nämä piinapäivät, olkoon se ensimmäinen tavoite, sitten sen näkee millainen tie on edessäpäin.
maanantai 23. tammikuuta 2017
Neljäs folliultra
Se oli tänään aamulla. Olin viime päivät jännitellyt noita Letrozolin vaikutuksia, mutta nytpä nekin ovat siis selvillä.
Lääke on toiminut odotetulla tavalla. Nyt, kun mennään kiertopäivää 11, löytyi yksi johtofolli, jonka koko oli 17 mm. Ja onhan se mahtavan kokoinen. Yleensä tässä vaiheessa kiertoa luomuna rakkulan koko on pyörinyt 11-12 paikkeilla. Hyvin todennäköisesti ovuloin tässä kierrossa tavallista aikaisemmin. Veikkaan tuon hetken saapuvan melko pikaisestikin - ainakin naaman kukinto on sen suuntaista nyt että kohta alkaa tapahtua. Tulin kotiin klinikalta ja tein varmuuden vuoksi testin, vaikka lääkäri epäili että tuskin on tänään vielä positiivinen. Ei ollut ja hyvä niin. Antaa vaan rakkulan kerätä kokoa vielä parin päivän ajan.
Sovittiin että kolmas inseminaatio tehdään keskiviikkona alkuiltapäivästä. Siihen mennessä ovulaatio luultavasti tapahtuu. Jos testi on huomenna plussan puolella, on keskiviikko otollinen aika, samoin jos samana aamuna tulee hymynaama. Mutta jos jostakin syystä vielä keskiviikkonakaan ei tapahdu muutosta, pistetään Pregnyl. Silloin rakkula on kuitenkin jo hyvän kokoinen ja se voidaan huoletta irrottaa.
Niin ne vaan alkavat kolmannet piinapäivät kolkutella ovella. Kuten aiemmin kerroin mulla on onneksi sovittuna kaikenlaista menoa ja puuhaa, joten ihan kamalasti en ehdi nyt asiaa mielessäni pyörittää. Ylihuomenna tulee myös Kotikadun ensimmäinen kausi Areenaan. Hyvä keino saada ajatukset muualle oireista ja muista piinaan liittyvistä mietinnöistä sekin. Läppäri vaan kainaloon ja sohvan nurkkaan aikaa kuluttamaan :)
Torstaina 9. helmikuuta koittaa sitten se tuomiopäivä. Tai viimeistään lauantaina 11. päivä. Ehkä jo tiistaina 7. päivänä, jos pregnyl pääsee taas sotkemaan luteaalivaihetta. Niitä kohti siis...
Lääke on toiminut odotetulla tavalla. Nyt, kun mennään kiertopäivää 11, löytyi yksi johtofolli, jonka koko oli 17 mm. Ja onhan se mahtavan kokoinen. Yleensä tässä vaiheessa kiertoa luomuna rakkulan koko on pyörinyt 11-12 paikkeilla. Hyvin todennäköisesti ovuloin tässä kierrossa tavallista aikaisemmin. Veikkaan tuon hetken saapuvan melko pikaisestikin - ainakin naaman kukinto on sen suuntaista nyt että kohta alkaa tapahtua. Tulin kotiin klinikalta ja tein varmuuden vuoksi testin, vaikka lääkäri epäili että tuskin on tänään vielä positiivinen. Ei ollut ja hyvä niin. Antaa vaan rakkulan kerätä kokoa vielä parin päivän ajan.
Sovittiin että kolmas inseminaatio tehdään keskiviikkona alkuiltapäivästä. Siihen mennessä ovulaatio luultavasti tapahtuu. Jos testi on huomenna plussan puolella, on keskiviikko otollinen aika, samoin jos samana aamuna tulee hymynaama. Mutta jos jostakin syystä vielä keskiviikkonakaan ei tapahdu muutosta, pistetään Pregnyl. Silloin rakkula on kuitenkin jo hyvän kokoinen ja se voidaan huoletta irrottaa.
Niin ne vaan alkavat kolmannet piinapäivät kolkutella ovella. Kuten aiemmin kerroin mulla on onneksi sovittuna kaikenlaista menoa ja puuhaa, joten ihan kamalasti en ehdi nyt asiaa mielessäni pyörittää. Ylihuomenna tulee myös Kotikadun ensimmäinen kausi Areenaan. Hyvä keino saada ajatukset muualle oireista ja muista piinaan liittyvistä mietinnöistä sekin. Läppäri vaan kainaloon ja sohvan nurkkaan aikaa kuluttamaan :)
Torstaina 9. helmikuuta koittaa sitten se tuomiopäivä. Tai viimeistään lauantaina 11. päivä. Ehkä jo tiistaina 7. päivänä, jos pregnyl pääsee taas sotkemaan luteaalivaihetta. Niitä kohti siis...
torstai 19. tammikuuta 2017
Lääketuntoja
Viiden päivän kuuri Letrozolilla on nyt takana. Kahta asiaa pohdin ennen kuurin alkua, ja toiseen niistä olen nyt saanut vastauksen.
Söin siis viiden päivän ajan, aamuin illoin 2,5 mg tabletin. Kuulostelin kroppaa ja mielialoja ja odotin, mitä tässä alkaa tapahtua. Tänään totesin, ettei yhtään mitään. Oireita lääke ei tuonut lainkaan, kroppa oli ja toimi normaalisti ja mielikin pysyi rauhallisena, mikään ei heitellyt suuntaan tai toiseen. Pidän tätä hyvänä asiana, voinpahan tarvittaessa myöhemmin syödä Letrozolia hyvillä mielin, eikä sivuvaikutuksia tarvitse tämän enempää mietiskellä.
Todellinen vaikutus saadaan tietää maanantaina. Se kyllä kieltämättä jännittää. Miten lääke on tehonnut, mikä mahtaa olla rakkulatilanne. Toivottavasti muistan saapua ultraan. Tänään havahduin siihen, että se tosiaan on pian. Mulla on tällä hetkellä pää niin täynnä kaikenlaisia muistettavia asioita muun muassa opiskeluun liittyen, että en ihmettelis vaikka koko homma menisi ohi muistin :) Toisaalta tämä on niin iso asia elämässäni juuri nyt, etten lopulta usko unohtavani tätä tärkeää tapahtumaa. En ole koskaan käyttänyt minkäänlaista kalenteria, tai ylipäätään laittanut tapaamisia tai muita muistettavia juttuja mihinkään ylös. Olen aina jemmannut kaiken päähäni ja yllättävänkin hyvin ne ovat siellä pysyneet, ja olen muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta onnistunut hoitamaan asiat ajallaan. Eiköhän tämäkin säily siis hyvässä tallessa.
Ensi viikolla tehdään myös jälleen inseminaatio, jos asiat ovat kuten kuuluu. Piinapäivät siis kolkuttelee jo ihan ovella. Näihin päiviin mulle onkin kertynyt jo paljon kaikenlaista menoa ja puuhaa, joten luulen niiden sujuvan nyt ripeämmin ja vähemmällä miettimisellä että ollako vai eikö olla kuin aiemmin. Ajattelin käydä ostamassa lämmitettävän kaurapussin, jolla voin päivittäin hautoa alavatsaa. Luin joskus jonkun tehneen tuota alkionsiirron jälkeen ja raskautuneen. Sen todellisesta vaikutuksesta ei ole tietoa, mut eipä siinä mitään menetäkään. Jos se tuo mulle jotakin uudenlaista toivoa niin sitähän voi kokeilla. Helmikuun 5. päivänä mulle tulee taas yksi uusi ikävuosikin täyteen, joten katsellaan millaisen lahjan tämä hoitokerta heittää eteen.
Söin siis viiden päivän ajan, aamuin illoin 2,5 mg tabletin. Kuulostelin kroppaa ja mielialoja ja odotin, mitä tässä alkaa tapahtua. Tänään totesin, ettei yhtään mitään. Oireita lääke ei tuonut lainkaan, kroppa oli ja toimi normaalisti ja mielikin pysyi rauhallisena, mikään ei heitellyt suuntaan tai toiseen. Pidän tätä hyvänä asiana, voinpahan tarvittaessa myöhemmin syödä Letrozolia hyvillä mielin, eikä sivuvaikutuksia tarvitse tämän enempää mietiskellä.
Todellinen vaikutus saadaan tietää maanantaina. Se kyllä kieltämättä jännittää. Miten lääke on tehonnut, mikä mahtaa olla rakkulatilanne. Toivottavasti muistan saapua ultraan. Tänään havahduin siihen, että se tosiaan on pian. Mulla on tällä hetkellä pää niin täynnä kaikenlaisia muistettavia asioita muun muassa opiskeluun liittyen, että en ihmettelis vaikka koko homma menisi ohi muistin :) Toisaalta tämä on niin iso asia elämässäni juuri nyt, etten lopulta usko unohtavani tätä tärkeää tapahtumaa. En ole koskaan käyttänyt minkäänlaista kalenteria, tai ylipäätään laittanut tapaamisia tai muita muistettavia juttuja mihinkään ylös. Olen aina jemmannut kaiken päähäni ja yllättävänkin hyvin ne ovat siellä pysyneet, ja olen muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta onnistunut hoitamaan asiat ajallaan. Eiköhän tämäkin säily siis hyvässä tallessa.
Ensi viikolla tehdään myös jälleen inseminaatio, jos asiat ovat kuten kuuluu. Piinapäivät siis kolkuttelee jo ihan ovella. Näihin päiviin mulle onkin kertynyt jo paljon kaikenlaista menoa ja puuhaa, joten luulen niiden sujuvan nyt ripeämmin ja vähemmällä miettimisellä että ollako vai eikö olla kuin aiemmin. Ajattelin käydä ostamassa lämmitettävän kaurapussin, jolla voin päivittäin hautoa alavatsaa. Luin joskus jonkun tehneen tuota alkionsiirron jälkeen ja raskautuneen. Sen todellisesta vaikutuksesta ei ole tietoa, mut eipä siinä mitään menetäkään. Jos se tuo mulle jotakin uudenlaista toivoa niin sitähän voi kokeilla. Helmikuun 5. päivänä mulle tulee taas yksi uusi ikävuosikin täyteen, joten katsellaan millaisen lahjan tämä hoitokerta heittää eteen.
perjantai 13. tammikuuta 2017
Ensimmäinen lääkkeellinen
Se pyörähti tänään kolmas yrityskierto käyntiin. Ensimmäinen lääkkeellinen, jos nyt ei viime yrityksen Pregnyliä lasketa mukaan. Kivut palasivat kuvioihin, kun Gelee royale jäi pois jo noin kuukausi sitten. Buranan voimin tästä selviää hyvin - vaikkakin aloin miettiä, että oliskohan Panadolilla ollut fiksumpaa sittenkin koittaa lievittää tätä vatsasärkyä. No huomisen päivän kärvistelen vaikka kuumassa suihkussa, sit on taas tämän kierron osalta se vaiva läpikäyty :)
Varasin tänään klinikalta ultra-ajan, joka on viikon päästä maanantaina eli kp11. Lopetettuamme puhelun hoitaja soitti vielä perään hetken päästä. Hän halusi vielä kerrata Letrozolen käyttöohjeen ja määrän. Siitä meillä jo lääkärin kanssa olikin puhetta viime ultrareissulla ja kaikki oli mulle selvää, mut hyvähän se toki oli että varmisti kaiken olevan tiedossa ja kunnossa :) Hain iltapäivällä apteekista 30 tabletin pakkauksen ja siitä sitten aloitan huomenna niitä napsia. Aamuin illoin menee 2,5 mg viiden päivän ajan. Sitten 23. päivä jännätään jo heti aamusta mikä on tilanne rakkuloiden osalta.
Koska lääke on täysin vieras, sen ottaminen hieman jännittää. Ensiksikin se, millaisia sivuvaikutuksia se tuo mukanaan - jos tuo. Heitteleekö mielialat, tuleeko kylmiä ja kuumia aaltoja, ilmeneekö pahoinvointia, väsymystä tai muuta vastaavanlaista pientä sivuoiretta. Toinen juttu mikä mietityttää on, että jos lääke ampuukin yli ja kasvattaa useamman kuin kaksi rakkulaa. Mulle on jäänyt käsitys, että kahdella kasvaneella rakkulalla hoito voidaan vielä tehdä, mutta jos niitä on enemmän ei monisikiöraskausriskiä hedelmöityshoidoissa oteta. Jos follit nyt kovastikin innostuvat paisumaan, menee tämäkin kierto ohi. Mutta en mieti sitä nyt sen enempää koska turha vatvominenhan ei niitä hillitse. Viikon päästä totuus valkenee ja tehdään lisäsuunnitelmia vasta sitten jos on tarvetta. Siihen asti mennään rauhassa eteenpäin.
Sain marraskuussa klinikalta reseptit sekä Letrozoleen että myös Pregnyliin. Jälkimmäisen jätin vielä apteekkiin sillä ajatuksella, että jos en sitä tarvitsisikaan. Jotenkin tuntuu, etten sitä halua. Viime yrityksessä se lyhensi 14-päiväisen luteaalivaiheeni 12-päiväiseksi (mikä on vielä ihan toimiva väli, mutta en silti haluaisi sen lyhenevän turhaan). Tämän lisäksi sain kokea sen samanlaisen oudon olon, mikä tuli ekassa luomuyrityksessäkin. Koen, että tuo Pregnylin sisältämän raskaushormonin tuoma olo vain hämäsi mieltä viimeksi, enkä siksikään mieluusti sitä pistäisi. Toki otan jos on pakko, mutta toivon bongaavani ovulaation ilmankin. Luteaalivaiheen lyhyyden, sekä oloja lukuunottamatta oireettomien piinapäivien jälkeen alkoi tuntua, että jos koko piikki pienentääkin mahdollisuuksiani raskautua, jos vaikutukset ovat jotenkin niin yksilöllisiä. Jos luomukierrossa kemiallinen raskaus onnistui, niin sellaisia kohtaan jäi luotto nyt suuremmaksi kuin Pregnylillä avustettuja kiertoja. Katsotaan kuinka tämä lopulta menee. Hoitaja kehotti aloittamaan ovulaatiotestaamisen jo viikon päästä sunnuntaina. Letrozol voi aikaistaa ovulaatiota, ja nyt pyritään siihen ettei se menisi ohi. Voi siis olla, että pääsen yrittämään jo aiemmin mitä kuvittelin, kun laskin inseminaation olevan 27. päivä kuluvaa kuuta.
Alan nyt viettämään rauhallista viikonloppua ja valmistautumaan tulevaan. Tein intialaista kanaa, laitoin reilusti valkosipulia ja tupla-annoksen chiliä. Käyn lenkkeilemässä ja rentoudun saunassa. Käydään pyörähtämässä keskustassa ja ehkä jossain lasillisella tai syömässä. Kerään kaikkea sellaista kivaa ajanvietettä, mikä rentouttaa sekä mieltä että kroppaa, tuo positiivista energiaa ja valmistaa hyvällä tavalla tulevaan ultraan, itse inseminaatioon ja piinapäiviin. Pian sitten jo selviää, mitä sanoo kolmas kertani.
Varasin tänään klinikalta ultra-ajan, joka on viikon päästä maanantaina eli kp11. Lopetettuamme puhelun hoitaja soitti vielä perään hetken päästä. Hän halusi vielä kerrata Letrozolen käyttöohjeen ja määrän. Siitä meillä jo lääkärin kanssa olikin puhetta viime ultrareissulla ja kaikki oli mulle selvää, mut hyvähän se toki oli että varmisti kaiken olevan tiedossa ja kunnossa :) Hain iltapäivällä apteekista 30 tabletin pakkauksen ja siitä sitten aloitan huomenna niitä napsia. Aamuin illoin menee 2,5 mg viiden päivän ajan. Sitten 23. päivä jännätään jo heti aamusta mikä on tilanne rakkuloiden osalta.
Koska lääke on täysin vieras, sen ottaminen hieman jännittää. Ensiksikin se, millaisia sivuvaikutuksia se tuo mukanaan - jos tuo. Heitteleekö mielialat, tuleeko kylmiä ja kuumia aaltoja, ilmeneekö pahoinvointia, väsymystä tai muuta vastaavanlaista pientä sivuoiretta. Toinen juttu mikä mietityttää on, että jos lääke ampuukin yli ja kasvattaa useamman kuin kaksi rakkulaa. Mulle on jäänyt käsitys, että kahdella kasvaneella rakkulalla hoito voidaan vielä tehdä, mutta jos niitä on enemmän ei monisikiöraskausriskiä hedelmöityshoidoissa oteta. Jos follit nyt kovastikin innostuvat paisumaan, menee tämäkin kierto ohi. Mutta en mieti sitä nyt sen enempää koska turha vatvominenhan ei niitä hillitse. Viikon päästä totuus valkenee ja tehdään lisäsuunnitelmia vasta sitten jos on tarvetta. Siihen asti mennään rauhassa eteenpäin.
Sain marraskuussa klinikalta reseptit sekä Letrozoleen että myös Pregnyliin. Jälkimmäisen jätin vielä apteekkiin sillä ajatuksella, että jos en sitä tarvitsisikaan. Jotenkin tuntuu, etten sitä halua. Viime yrityksessä se lyhensi 14-päiväisen luteaalivaiheeni 12-päiväiseksi (mikä on vielä ihan toimiva väli, mutta en silti haluaisi sen lyhenevän turhaan). Tämän lisäksi sain kokea sen samanlaisen oudon olon, mikä tuli ekassa luomuyrityksessäkin. Koen, että tuo Pregnylin sisältämän raskaushormonin tuoma olo vain hämäsi mieltä viimeksi, enkä siksikään mieluusti sitä pistäisi. Toki otan jos on pakko, mutta toivon bongaavani ovulaation ilmankin. Luteaalivaiheen lyhyyden, sekä oloja lukuunottamatta oireettomien piinapäivien jälkeen alkoi tuntua, että jos koko piikki pienentääkin mahdollisuuksiani raskautua, jos vaikutukset ovat jotenkin niin yksilöllisiä. Jos luomukierrossa kemiallinen raskaus onnistui, niin sellaisia kohtaan jäi luotto nyt suuremmaksi kuin Pregnylillä avustettuja kiertoja. Katsotaan kuinka tämä lopulta menee. Hoitaja kehotti aloittamaan ovulaatiotestaamisen jo viikon päästä sunnuntaina. Letrozol voi aikaistaa ovulaatiota, ja nyt pyritään siihen ettei se menisi ohi. Voi siis olla, että pääsen yrittämään jo aiemmin mitä kuvittelin, kun laskin inseminaation olevan 27. päivä kuluvaa kuuta.
Alan nyt viettämään rauhallista viikonloppua ja valmistautumaan tulevaan. Tein intialaista kanaa, laitoin reilusti valkosipulia ja tupla-annoksen chiliä. Käyn lenkkeilemässä ja rentoudun saunassa. Käydään pyörähtämässä keskustassa ja ehkä jossain lasillisella tai syömässä. Kerään kaikkea sellaista kivaa ajanvietettä, mikä rentouttaa sekä mieltä että kroppaa, tuo positiivista energiaa ja valmistaa hyvällä tavalla tulevaan ultraan, itse inseminaatioon ja piinapäiviin. Pian sitten jo selviää, mitä sanoo kolmas kertani.
maanantai 2. tammikuuta 2017
Pieni kooste vuodelta 2016
Ihanaa, ja ennenkaikkea onnentäyteistä vuotta 2017 kaikille lukijoilleni!
Palasin torstaina kotiin, juuri parahiksi uudenvuoden viettoon. Nämä lumiset lenkkimaisemat jätin taakseni. Kyllä se vaan piristää mieltä kun maa on valkoinen, vaikutuksen huomaa samantien. Täälläkin näyttää nyt tosi lupaavalta, ehkä saadaan kunnon talvi :)
Vuosi 2016 on takana päin, ja uusi saa mun puolestani alkaa. Raapustanpa nyt pienen muistokoosteen ylös siitä, mitä kulunut vuosi toi elämääni.
Tammikuu alkoi Hyksin genetiikanpuolen perinnöllisyysneuvontaan aikaa odotellen. Elin uskossa, että sinne kestää päästä se puoli vuotta, olinhan juuri lähettänyt sinne tarvittavat paperit. Ilmoitin kyllä, että voin tulla myös peruutusajalle jos se joltakin toiselta irtoaisi. En uskonut sellaista tilaisuutta saavani, kunnes sitten tammikuun lopulla mulle kyseisestä paikasta soitettiin ja tarjottiin peruutusaikaa 3. päivä helmikuulle. Ilomielin otin sen vastaan. Kivan synttärilahjan siitä sain. Neuvonnassa varmistui helpotuksekseni, että silmäsairauteni periytyvyysmahdollisuus tuleville lapsilleni on noin 0,5 %, eli todella pieni. Oikea geeni varmistui vielä verikokeella, josta sain vastauksen muutaman kuukauden kuluttua. Sitä ei klinikalla enää odoteltu, vaan paperi pelkästä neuvonnasta riitti.
Maaliskuussa alkoi sitten tapahtua. Minulle varattiin 22.3. aika klinikalle aukiolotutkimukseen. Pelkäsin kyseistä toimenpidettä aivan valtavasti. Ajattelin kaikenlaisia kauhutarinoita lukeneena, ettei siitä voinut selvitä tuskitta. Samana aamuna sain kuulla mummoni kuolemasta, ja olin aivan pihalla siitä ja jännityksestä tutkimusta kohtaan. Vieläkin vähän nolottaa, kuinka paniikissa olin lääkärin luokse päästyäni. Jalat tärisivät niin, että hyvä kun pääsin kipuamaan tutkimuspöydälle. Kaikki oli hyvin, johtimet auki ja kohtu näytti siltä miltä sen kuuluukin. Klinikalta luvattiin, että pääsiäisen jälkeen heti tilataan siittiöt ja aloitetaan hommat.
Pääsiäisen jälkeen odottelin, ja sainkin yhteydenoton hieman ennen vappua. Vielä tarvittaisi selvitys vammaispalvelusta, että apua vauvan kanssa on sitten tarvittaessa saatavilla. Usko alkoi olla koetuksella, että eikö me koskaan päästä itse asiaan... Hommasin paperin, jossa kyllä apua luvattiin, mutta tarkkaa määrää avusta ei osattu sanoa kun tilannetta ei tiedetty etukäteen. Lähetin kirjeen klinikalle ja ajattelin, että tällainen vastaus tuskin riittää, lääkäri luultavasti tahtoo tarkemman selvityksen aiheesta. Mutta kirje olikin riittävä ja kaikki taas ok, olin hyvin helpottunut.
Odottelin ja odottelin, mutta yhteydenottoa ei kuulunut. Kunnes otin kesäkuun alkupuolella itse yhteyttä klinikalle ja kyselin missä mennään. Sitten alkoikin tosissaan tapahtua. Biologi soitti seuraavana päivänä ja sain valita siittiöt. Koska juhannus oli tulossa, ja ovulaatio osuisi juhannuksen tienoolle ja klinikka olisi heinäkuun kiinni, päätin suoraan että elokuussa aletaan sitten tositoimiin. Ja niin alettiin.
Elokuussa kävin folliultrassa. Pettymyksekseni kummaltakaan puolelta ei löytynyt johtorakkulaa. Mitä tämä nyt on, ovuloinko lainkaan? Olin keväällä kyllä ovuloinut, se toi toivoa. Sain ohjeeksi varmuuden vuoksi tehdä ovulaatiotestejä, vaikka lääkäri epäili että tämä kierto menisi ilman ovulaatiota, ja vielä samassa kierrossa se sitten löytyikin, ja päästiin tekemään ensimmäinen inseminaatio. Ilman lääkkeitä, edes Pregnyliä.
Syyskuun puolivälin paikkeilla piinapäivät päättyivät uuteen kiertoon. Ensimmäinen kerta siis epäonnistui. Olin pettynyt ja surullinen, vaikka se oli vasta ensimmäinen kerta, ja harvahan silloin vielä onnistuu. Lohtuna oli se, että olen melko varma tästä inseminaatiosta tulleen kemiallisen raskauden, eli munasoluni todellakin hedelmöittyvät, mutta tällä kertaa kiinnittymistä ei vain tapahtunut. Kemiallisen perustelen oudolla ololla, jota en ole aiemmin kokenut, joka tuli myöhemmin myös Pregnylistä hetkellisesti. Myös tekemässäni liuskatestissä saattoi näkyä haalea viiva. Täyttä varmuutta ei siis ole, mutta vahva epäilys, mikä on mielestäni positiivinen juttu kuitenkin.
Lokakuu ja toinen inseminaatio. Tällä kertaa pistettiin myös Pregnyl kyytipojaksi, muita lääkkeitä ei käytetty. Piinapäivät olivat oireettomat, eikä lopputuloskaan ollut lainkaan toivottu. Taas petyttiin, mutta luovuttaa en aikonut :) Nyt olenkin sitten pitänyt kolme taukokiertoa, pari viimeisintä vähän vahingossa. Ensimmäisen tauon pidin tarkoituksellisesti, mutta kaksi seuraavaa tulivat edellinen missatun ovulaation, ja tämä nyt meneillään oleva joulureissulle osuneen ovulaation vuoksi. Neljättä taukokiertoa en ole ajatellut pitää, vaan nyt tammikuussa jatketaan, tällä kertaa Letrozolen ja Pregnylin voimin :)
Vuodessa on ollut paljon hyvää, mutta myös epätietoisuutta, surua ja pettymystä. Olen loppusyksyn ajan viimeistellyt käsikirjoitustani, joka alkaa hiljalleen tulla valmiiksi. Elämääni olen saanut muutaman mahtavan uuden ihmisen. Eläimet sekä myös minä ollaan pysytty terveenä, mikä on aina positiivista :)
Joululoma alkaa olla ihan viittä vaille lopussa. Viimeistään keskiviikkona on alettava keskittyä verkko-opintoihin ja järjesteltävä uusia työjuttuja myös. Levätty tosiaan on, ihan kirjaimellisesti :) Muutaman viimeisimmän päivän oon maannut sängyssä läppäri kainalossa - lukuunottamatta uudenvuoden juhlintaa, nauttinut kun ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin hoitaa eläimiä. Oon katsonut Yle Areenasta kaikki jaksot Sorjosesta, ja eilisestä lähtien Sykkeen uusia jaksoja. Niistä on enää kolme jäljellä. Ajattelin säästellä niitä pidemmälle tammikuuhun, mutta vähiin ne nyt tässä kuitenkin käy ennen kuin ihan pian jo loppuvat :) Onneksi kuun lopussa saadaan Kotikadun uusinnat nettiin, niin ei tarvii miettiä mitä sitä niinä hetkinä tekisi, kun ei ole mitään menoja tai opintoihin ja töihin liittyviä juttuja työn alla :)
Otan alkaneen vuoden luottavaisin mielin vastaan. Toivon sen olevan hyvällä tavalla uudenlainen ja erityinen, sellainen jota ei vielä ole aiemmin ollutkaan. Toivon myös kaikille teille lukijoilleni juuri niitä asioita elämäänne, mitä ikinä tahdottekin toteutuvan. Olkoon se lapsi tai ihan mitä tahansa. Olkoon vuosi meille jokaiselle onnekas, täynnä lämpöä ja paljon ihania hetkiä :)
Palasin torstaina kotiin, juuri parahiksi uudenvuoden viettoon. Nämä lumiset lenkkimaisemat jätin taakseni. Kyllä se vaan piristää mieltä kun maa on valkoinen, vaikutuksen huomaa samantien. Täälläkin näyttää nyt tosi lupaavalta, ehkä saadaan kunnon talvi :)
Vuosi 2016 on takana päin, ja uusi saa mun puolestani alkaa. Raapustanpa nyt pienen muistokoosteen ylös siitä, mitä kulunut vuosi toi elämääni.
Tammikuu alkoi Hyksin genetiikanpuolen perinnöllisyysneuvontaan aikaa odotellen. Elin uskossa, että sinne kestää päästä se puoli vuotta, olinhan juuri lähettänyt sinne tarvittavat paperit. Ilmoitin kyllä, että voin tulla myös peruutusajalle jos se joltakin toiselta irtoaisi. En uskonut sellaista tilaisuutta saavani, kunnes sitten tammikuun lopulla mulle kyseisestä paikasta soitettiin ja tarjottiin peruutusaikaa 3. päivä helmikuulle. Ilomielin otin sen vastaan. Kivan synttärilahjan siitä sain. Neuvonnassa varmistui helpotuksekseni, että silmäsairauteni periytyvyysmahdollisuus tuleville lapsilleni on noin 0,5 %, eli todella pieni. Oikea geeni varmistui vielä verikokeella, josta sain vastauksen muutaman kuukauden kuluttua. Sitä ei klinikalla enää odoteltu, vaan paperi pelkästä neuvonnasta riitti.
Maaliskuussa alkoi sitten tapahtua. Minulle varattiin 22.3. aika klinikalle aukiolotutkimukseen. Pelkäsin kyseistä toimenpidettä aivan valtavasti. Ajattelin kaikenlaisia kauhutarinoita lukeneena, ettei siitä voinut selvitä tuskitta. Samana aamuna sain kuulla mummoni kuolemasta, ja olin aivan pihalla siitä ja jännityksestä tutkimusta kohtaan. Vieläkin vähän nolottaa, kuinka paniikissa olin lääkärin luokse päästyäni. Jalat tärisivät niin, että hyvä kun pääsin kipuamaan tutkimuspöydälle. Kaikki oli hyvin, johtimet auki ja kohtu näytti siltä miltä sen kuuluukin. Klinikalta luvattiin, että pääsiäisen jälkeen heti tilataan siittiöt ja aloitetaan hommat.
Pääsiäisen jälkeen odottelin, ja sainkin yhteydenoton hieman ennen vappua. Vielä tarvittaisi selvitys vammaispalvelusta, että apua vauvan kanssa on sitten tarvittaessa saatavilla. Usko alkoi olla koetuksella, että eikö me koskaan päästä itse asiaan... Hommasin paperin, jossa kyllä apua luvattiin, mutta tarkkaa määrää avusta ei osattu sanoa kun tilannetta ei tiedetty etukäteen. Lähetin kirjeen klinikalle ja ajattelin, että tällainen vastaus tuskin riittää, lääkäri luultavasti tahtoo tarkemman selvityksen aiheesta. Mutta kirje olikin riittävä ja kaikki taas ok, olin hyvin helpottunut.
Odottelin ja odottelin, mutta yhteydenottoa ei kuulunut. Kunnes otin kesäkuun alkupuolella itse yhteyttä klinikalle ja kyselin missä mennään. Sitten alkoikin tosissaan tapahtua. Biologi soitti seuraavana päivänä ja sain valita siittiöt. Koska juhannus oli tulossa, ja ovulaatio osuisi juhannuksen tienoolle ja klinikka olisi heinäkuun kiinni, päätin suoraan että elokuussa aletaan sitten tositoimiin. Ja niin alettiin.
Elokuussa kävin folliultrassa. Pettymyksekseni kummaltakaan puolelta ei löytynyt johtorakkulaa. Mitä tämä nyt on, ovuloinko lainkaan? Olin keväällä kyllä ovuloinut, se toi toivoa. Sain ohjeeksi varmuuden vuoksi tehdä ovulaatiotestejä, vaikka lääkäri epäili että tämä kierto menisi ilman ovulaatiota, ja vielä samassa kierrossa se sitten löytyikin, ja päästiin tekemään ensimmäinen inseminaatio. Ilman lääkkeitä, edes Pregnyliä.
Syyskuun puolivälin paikkeilla piinapäivät päättyivät uuteen kiertoon. Ensimmäinen kerta siis epäonnistui. Olin pettynyt ja surullinen, vaikka se oli vasta ensimmäinen kerta, ja harvahan silloin vielä onnistuu. Lohtuna oli se, että olen melko varma tästä inseminaatiosta tulleen kemiallisen raskauden, eli munasoluni todellakin hedelmöittyvät, mutta tällä kertaa kiinnittymistä ei vain tapahtunut. Kemiallisen perustelen oudolla ololla, jota en ole aiemmin kokenut, joka tuli myöhemmin myös Pregnylistä hetkellisesti. Myös tekemässäni liuskatestissä saattoi näkyä haalea viiva. Täyttä varmuutta ei siis ole, mutta vahva epäilys, mikä on mielestäni positiivinen juttu kuitenkin.
Lokakuu ja toinen inseminaatio. Tällä kertaa pistettiin myös Pregnyl kyytipojaksi, muita lääkkeitä ei käytetty. Piinapäivät olivat oireettomat, eikä lopputuloskaan ollut lainkaan toivottu. Taas petyttiin, mutta luovuttaa en aikonut :) Nyt olenkin sitten pitänyt kolme taukokiertoa, pari viimeisintä vähän vahingossa. Ensimmäisen tauon pidin tarkoituksellisesti, mutta kaksi seuraavaa tulivat edellinen missatun ovulaation, ja tämä nyt meneillään oleva joulureissulle osuneen ovulaation vuoksi. Neljättä taukokiertoa en ole ajatellut pitää, vaan nyt tammikuussa jatketaan, tällä kertaa Letrozolen ja Pregnylin voimin :)
Vuodessa on ollut paljon hyvää, mutta myös epätietoisuutta, surua ja pettymystä. Olen loppusyksyn ajan viimeistellyt käsikirjoitustani, joka alkaa hiljalleen tulla valmiiksi. Elämääni olen saanut muutaman mahtavan uuden ihmisen. Eläimet sekä myös minä ollaan pysytty terveenä, mikä on aina positiivista :)
Joululoma alkaa olla ihan viittä vaille lopussa. Viimeistään keskiviikkona on alettava keskittyä verkko-opintoihin ja järjesteltävä uusia työjuttuja myös. Levätty tosiaan on, ihan kirjaimellisesti :) Muutaman viimeisimmän päivän oon maannut sängyssä läppäri kainalossa - lukuunottamatta uudenvuoden juhlintaa, nauttinut kun ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin hoitaa eläimiä. Oon katsonut Yle Areenasta kaikki jaksot Sorjosesta, ja eilisestä lähtien Sykkeen uusia jaksoja. Niistä on enää kolme jäljellä. Ajattelin säästellä niitä pidemmälle tammikuuhun, mutta vähiin ne nyt tässä kuitenkin käy ennen kuin ihan pian jo loppuvat :) Onneksi kuun lopussa saadaan Kotikadun uusinnat nettiin, niin ei tarvii miettiä mitä sitä niinä hetkinä tekisi, kun ei ole mitään menoja tai opintoihin ja töihin liittyviä juttuja työn alla :)
Otan alkaneen vuoden luottavaisin mielin vastaan. Toivon sen olevan hyvällä tavalla uudenlainen ja erityinen, sellainen jota ei vielä ole aiemmin ollutkaan. Toivon myös kaikille teille lukijoilleni juuri niitä asioita elämäänne, mitä ikinä tahdottekin toteutuvan. Olkoon se lapsi tai ihan mitä tahansa. Olkoon vuosi meille jokaiselle onnekas, täynnä lämpöä ja paljon ihania hetkiä :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)