Viimeisimmästä kirjoituksestani on taas kulunut aikaa sen verran paljon, etten voi mitenkään mieltää sitä enää kohtuullisen pituisena postausvälinä, mikäli aion ylläpitää edes jollain tapaa säännöllisesti päivittyvää blogia. Olen kirjoittanut tekstin, tallentanut sen luonnoksiin ja avannut muutaman kerran uudelleen. Yrittänyt saada luotua siihen järkeviä lauseita, raapustaa pientä koostetta äskettäin päättyneestä vuodesta, mutta sanasuoni takkuaa ja lopulta olen aina vain sulkenut koko tekstin odottamaan niitä tuottoisampia päiviä. Sellaisia ei kuitenkaan ole vieläkään tullut.
Viime vuodesta on vaikea kirjoittaa. Tajusin, etten muista siitä kuin joitakin pieniä pätkiä sieltä ja täältä, ellei niitä suurimpia pettymyksiä, kyyneleitä ja ikäviä tunteita lasketa mukaan, mutta ne solmut on täällä jo kertaalleen avattu ja käsitelty. On joukossa hyviäkin hetkiä - aivan varmasti, mutta ne ovat osittain hukkuneet niiden kuormittavimpien alle. Muistan kuitenkin jotakin; kuinka sain suurimman osan opinnoistani päätökseen, kirjoitin syksyn ylioppilaskirjoituksissa omat odotukseni ylittäneet, ei huippu- mutta kuitenkin perus keskivertoa paremmat arvosanat, ja rentouduin mökillä luonnon helmassa lämpöisten kesäpäivien syleilyssä. Muistan ihania sateisia päiviä, joista nautin, ja kuinka virkistävältä kesäsade tuntui kasvoilla kävellessäni lähikaupasta kotiin mukanani iso kasa ihania tuoreita, suuria, makeita mansikoita. On ollut pakko tarttua ihan pieniinkin hetkiin, nauttia niistä - muuten tätä ei jaksaisi.
Olen pohtinut paljon blogini suuntaa. Sitä, mihin päin haluaisin blogiani viedä ja mistä minulla olisi jotakin kerrottavaa. Vauva-asioissa ei tällä hetkellä ole juurikaan sellaista, mistä voisin ammentaa julkaisukelpoista päivitettävää. Toisaalta on parempikin, että annan asian nyt hetken aikaa vain olla. En tietenkään pääse ajatuksistani kokonaan eroon sillä se kaikki on niin suuri osa elämääni, mutta keskityn mielummin tämän kevään ajan kaikkeen muuhun, jottei se repisi minua kokonaan pirstaleiksi. Siksi olen pyrkinyt välttämään aihealueeseen liittyviä asioita - myös ollut tarkoituksella pois blogimaailmasta, etten tiedostaisi omaa lapsettomuuttani aivan niin voimakkaasti. Olo tuntuu helpommalta, kun päälimmäisenä arjessa on jotain aivan muuta.
Vertaistukea toki kaipaisin, mutten oikein tiedä mistä sitä ainakin näin alkuun vain netin välityksellä saisin, ja mistä osaisin edes lähteä sellaista etsimään. Googlasin eräänä päivänä pikaisesti lapsettomuusblogeja. Yritin etsiä nimenomaan niitä blogeja, joissa ollaan vielä yritysvaiheessa, mutta löysin vain yhden. Ovatkohan sellaiset jo todella reippaasti vähentyneet, vai eivätkö ne vain osuneet kohdalle?
Onneksi tämä kevät meneekin vielä tiukasti koulukirjojen äärellä. Kun pysähdyn ihan totaalisesti ja kokonaan, valahdan liian usein surun verhoon - mitä jos se ei vain onnistu. Ei auta ajatella, että mitä tymäkämmät keinot, sitä parempi mahdollisuus - lasta ei kukaan voi minulle luvata. Aika vain sitten lopulta näyttää miten tämä taisto päättyy. Olen odotellut vuoroani jo sen verran kauan, etten uskalla luottaa olevani loppusuoralla tässä tämänhetkisessä tilassa. Siksi on hyvä, ettei luppoaikaa arjen tohinassa juuri jää, vaan touhua riittää niin paljon kuin vain jaksaa tehdä.
Tahtoisin kirjoittaa, koska nautin siitä. Tahtoisin ideoida ja toteuttaa blogipostauksia, mutta elämässäni on tällä hetkellä meneillään aikakausi, josta ei oikein mitään kummoista ikuistettavaa irtoa. Olen lueskellut paljon lemmikkiblogeja ja pyöritellyt sellaisen perustamista itsekin. Näiden karvakorvien kanssa nimittäin sattuu ja tapahtuu usein, ja niitä kommelluksia voisi hyvinkin jakaa muidenkin iloksi. Jotta voisin jatkaa säännöllistä bloggausharrastustani, voisi blogin uudistus olla tarpeen. Esittelytekstiä ja ehkä jopa ulkoasua myöten. Vlogi on myös ollut tapetilla tosin vain lähinnä ajatuksen tasolla sitten joskus. Kaikki tämä saa kuitenkin vielä hautua ja odottaa otollisempaa hetkeä. Nyt ideat tuntuvat sen verran raakileilta, etten lähde niiden pohjalta työstämään vielä minkäänlaisia uudistuksia. Antaa ajan kulua, mennään fiilispohjalta ja kirjoitan silloin kun siihen syttyy inspiraatio.