maanantai 2. tammikuuta 2017

Pieni kooste vuodelta 2016

Ihanaa, ja ennenkaikkea onnentäyteistä vuotta 2017 kaikille lukijoilleni!


Palasin torstaina kotiin, juuri parahiksi uudenvuoden viettoon. Nämä lumiset lenkkimaisemat jätin taakseni. Kyllä se vaan piristää mieltä kun maa on valkoinen, vaikutuksen huomaa samantien. Täälläkin näyttää nyt tosi lupaavalta, ehkä saadaan kunnon talvi :)

Vuosi 2016 on takana päin, ja uusi saa mun puolestani alkaa. Raapustanpa nyt pienen muistokoosteen ylös siitä, mitä kulunut vuosi toi elämääni.

Tammikuu alkoi Hyksin genetiikanpuolen perinnöllisyysneuvontaan aikaa odotellen. Elin uskossa, että sinne kestää päästä se puoli vuotta, olinhan juuri lähettänyt sinne tarvittavat paperit. Ilmoitin kyllä, että voin tulla myös peruutusajalle jos se joltakin toiselta irtoaisi. En uskonut sellaista tilaisuutta saavani, kunnes sitten tammikuun lopulla mulle kyseisestä paikasta soitettiin ja tarjottiin peruutusaikaa 3. päivä helmikuulle. Ilomielin otin sen vastaan. Kivan synttärilahjan siitä sain. Neuvonnassa varmistui helpotuksekseni, että silmäsairauteni periytyvyysmahdollisuus tuleville lapsilleni on noin 0,5 %, eli todella pieni. Oikea geeni varmistui vielä verikokeella, josta sain vastauksen muutaman kuukauden kuluttua. Sitä ei klinikalla enää odoteltu, vaan paperi pelkästä neuvonnasta riitti.

Maaliskuussa alkoi sitten tapahtua. Minulle varattiin 22.3. aika klinikalle aukiolotutkimukseen. Pelkäsin kyseistä toimenpidettä aivan valtavasti. Ajattelin kaikenlaisia kauhutarinoita lukeneena, ettei siitä voinut selvitä tuskitta. Samana aamuna sain kuulla mummoni kuolemasta, ja olin aivan pihalla siitä ja jännityksestä tutkimusta kohtaan. Vieläkin vähän nolottaa, kuinka paniikissa olin lääkärin luokse päästyäni. Jalat tärisivät niin, että hyvä kun pääsin kipuamaan tutkimuspöydälle. Kaikki oli hyvin, johtimet auki ja kohtu näytti siltä miltä sen kuuluukin. Klinikalta luvattiin, että pääsiäisen jälkeen heti tilataan siittiöt ja aloitetaan hommat.

Pääsiäisen jälkeen odottelin, ja sainkin yhteydenoton hieman ennen vappua. Vielä tarvittaisi selvitys vammaispalvelusta, että apua vauvan kanssa on sitten tarvittaessa saatavilla. Usko alkoi olla koetuksella, että eikö me koskaan päästä itse asiaan... Hommasin paperin, jossa kyllä apua luvattiin, mutta tarkkaa määrää avusta ei osattu sanoa kun tilannetta ei tiedetty etukäteen. Lähetin kirjeen klinikalle ja ajattelin, että tällainen vastaus tuskin riittää, lääkäri luultavasti tahtoo tarkemman selvityksen aiheesta. Mutta kirje olikin riittävä ja kaikki taas ok, olin hyvin helpottunut.

Odottelin ja odottelin, mutta yhteydenottoa ei kuulunut. Kunnes otin kesäkuun alkupuolella itse yhteyttä klinikalle ja kyselin missä mennään. Sitten alkoikin tosissaan tapahtua. Biologi soitti seuraavana päivänä ja sain valita siittiöt. Koska juhannus oli tulossa, ja ovulaatio osuisi juhannuksen tienoolle ja klinikka olisi heinäkuun kiinni, päätin suoraan että elokuussa aletaan sitten tositoimiin. Ja niin alettiin.

Elokuussa kävin folliultrassa. Pettymyksekseni kummaltakaan puolelta ei löytynyt johtorakkulaa. Mitä tämä nyt on, ovuloinko lainkaan? Olin keväällä kyllä ovuloinut, se toi toivoa. Sain ohjeeksi varmuuden vuoksi tehdä ovulaatiotestejä, vaikka lääkäri epäili että tämä kierto menisi ilman ovulaatiota, ja vielä samassa kierrossa se sitten löytyikin, ja päästiin tekemään ensimmäinen inseminaatio. Ilman lääkkeitä, edes Pregnyliä.

Syyskuun puolivälin paikkeilla piinapäivät päättyivät uuteen kiertoon. Ensimmäinen kerta siis epäonnistui. Olin pettynyt ja surullinen, vaikka se oli vasta ensimmäinen kerta, ja harvahan silloin vielä onnistuu. Lohtuna oli se, että olen melko varma tästä inseminaatiosta tulleen kemiallisen raskauden, eli munasoluni todellakin hedelmöittyvät, mutta tällä kertaa kiinnittymistä ei vain tapahtunut. Kemiallisen perustelen oudolla ololla, jota en ole aiemmin kokenut, joka tuli myöhemmin myös Pregnylistä hetkellisesti. Myös tekemässäni liuskatestissä saattoi näkyä haalea viiva. Täyttä varmuutta ei siis ole, mutta vahva epäilys, mikä on mielestäni positiivinen juttu kuitenkin.

Lokakuu ja toinen inseminaatio. Tällä kertaa pistettiin myös Pregnyl kyytipojaksi, muita lääkkeitä ei käytetty. Piinapäivät olivat oireettomat, eikä lopputuloskaan ollut lainkaan toivottu. Taas petyttiin, mutta luovuttaa en aikonut :) Nyt olenkin sitten pitänyt kolme taukokiertoa, pari viimeisintä vähän vahingossa. Ensimmäisen tauon pidin tarkoituksellisesti, mutta kaksi seuraavaa tulivat edellinen missatun ovulaation, ja tämä nyt meneillään oleva joulureissulle osuneen ovulaation vuoksi. Neljättä taukokiertoa en ole ajatellut pitää, vaan nyt tammikuussa jatketaan, tällä kertaa Letrozolen ja Pregnylin voimin :)

Vuodessa on ollut paljon hyvää, mutta myös epätietoisuutta, surua ja pettymystä. Olen loppusyksyn ajan viimeistellyt käsikirjoitustani, joka alkaa hiljalleen tulla valmiiksi. Elämääni olen saanut muutaman mahtavan uuden ihmisen. Eläimet sekä myös minä ollaan pysytty terveenä, mikä on aina positiivista :)

Joululoma alkaa olla ihan viittä vaille lopussa. Viimeistään keskiviikkona on alettava keskittyä verkko-opintoihin ja järjesteltävä uusia työjuttuja myös. Levätty tosiaan on, ihan kirjaimellisesti :) Muutaman viimeisimmän päivän oon maannut sängyssä läppäri kainalossa - lukuunottamatta uudenvuoden juhlintaa, nauttinut kun ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin hoitaa eläimiä. Oon katsonut Yle Areenasta kaikki jaksot Sorjosesta, ja eilisestä lähtien Sykkeen uusia jaksoja. Niistä on enää kolme jäljellä. Ajattelin säästellä niitä pidemmälle tammikuuhun, mutta vähiin ne nyt tässä kuitenkin käy ennen kuin ihan pian jo loppuvat :) Onneksi kuun lopussa saadaan Kotikadun uusinnat nettiin, niin ei tarvii miettiä mitä sitä niinä hetkinä tekisi, kun ei ole mitään menoja tai opintoihin ja töihin liittyviä juttuja työn alla :)

Otan alkaneen vuoden luottavaisin mielin vastaan. Toivon sen olevan hyvällä tavalla uudenlainen ja erityinen, sellainen jota ei vielä ole aiemmin ollutkaan. Toivon myös kaikille teille lukijoilleni juuri niitä asioita elämäänne, mitä ikinä tahdottekin toteutuvan. Olkoon se lapsi tai ihan mitä tahansa. Olkoon vuosi meille jokaiselle onnekas, täynnä lämpöä ja paljon ihania hetkiä :)

4 kommenttia:

  1. Onnellista alkanutta vuotta sulle ja "klaanillesi" :) Tsemppiä tulevaan kiertoon, täällä pidetään peukkuja ja tassuja pystyssä!

    VastaaPoista
  2. Kiitos, ja samoin teillekin! :) Toivotaan että tossa seuraavassa kierrossa tapahtuisi jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

    VastaaPoista
  3. Hei, ja kiitos kommentista blogiini! Olinkin käynyt täällä sun blogissa jo pari kertaa aikaisemmin, jatkan seurailua. Ihanaa tutustua muihin tällä polulla oleviin. Toivotan onnellisuutta vuoteesi ja pikaista menestystä hoitoihisi! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos paljon! Ja kiva kun seurailet, on tosiaan mahtavaa löytää samassa tilanteessa olevia hoidoissa käyviä sekä äitejä. Itsellisten naisten pitämiä blogeja on todella vähän, joten uudet tuttavuudet ovat aina tervetulleita :)

    VastaaPoista