torstai 19. tammikuuta 2017

Lääketuntoja

Viiden päivän kuuri Letrozolilla on nyt takana. Kahta asiaa pohdin ennen kuurin alkua, ja toiseen niistä olen nyt saanut vastauksen.

Söin siis viiden päivän ajan, aamuin illoin 2,5 mg tabletin. Kuulostelin kroppaa ja mielialoja ja odotin, mitä tässä alkaa tapahtua. Tänään totesin, ettei yhtään mitään. Oireita lääke ei tuonut lainkaan, kroppa oli ja toimi normaalisti ja mielikin pysyi rauhallisena, mikään ei heitellyt suuntaan tai toiseen. Pidän tätä hyvänä asiana, voinpahan tarvittaessa myöhemmin syödä Letrozolia hyvillä mielin, eikä sivuvaikutuksia tarvitse tämän enempää mietiskellä.

Todellinen vaikutus saadaan tietää maanantaina. Se kyllä kieltämättä jännittää. Miten lääke on tehonnut, mikä mahtaa olla rakkulatilanne. Toivottavasti muistan saapua ultraan. Tänään havahduin siihen, että se tosiaan on pian. Mulla on tällä hetkellä pää niin täynnä kaikenlaisia muistettavia asioita muun muassa opiskeluun liittyen, että en ihmettelis vaikka koko homma menisi ohi muistin :) Toisaalta tämä on niin iso asia elämässäni juuri nyt, etten lopulta usko unohtavani tätä tärkeää tapahtumaa. En ole koskaan käyttänyt minkäänlaista kalenteria, tai ylipäätään laittanut tapaamisia tai muita muistettavia juttuja mihinkään ylös. Olen aina jemmannut kaiken päähäni ja yllättävänkin hyvin ne ovat siellä pysyneet, ja olen muutamaa pientä poikkeusta lukuunottamatta onnistunut hoitamaan asiat ajallaan. Eiköhän tämäkin säily siis hyvässä tallessa.

Ensi viikolla tehdään myös jälleen inseminaatio, jos asiat ovat kuten kuuluu. Piinapäivät siis kolkuttelee jo ihan ovella. Näihin päiviin mulle onkin kertynyt jo paljon kaikenlaista menoa ja puuhaa, joten luulen niiden sujuvan nyt ripeämmin ja vähemmällä miettimisellä että ollako vai eikö olla kuin aiemmin. Ajattelin käydä ostamassa lämmitettävän kaurapussin, jolla voin päivittäin hautoa alavatsaa. Luin joskus jonkun tehneen tuota alkionsiirron jälkeen ja raskautuneen. Sen todellisesta vaikutuksesta ei ole tietoa, mut eipä siinä mitään menetäkään. Jos se tuo mulle jotakin uudenlaista toivoa niin sitähän voi kokeilla. Helmikuun 5. päivänä mulle tulee taas yksi uusi ikävuosikin täyteen, joten katsellaan millaisen lahjan tämä hoitokerta heittää eteen.

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa, päästään yhdessä piinailemaan! Mulla on taas kauheen negatiivinen fiilis päällä mun oman inssin suhteen, mutta pidetään peukkuja molemmille. Eihän sitä koskaan tiedä. Mulla on nyt kp 8 ja myöskin ultra maanantaina.

    VastaaPoista
  2. Meillä on tosiaan nyt hyvin samanlaiset aikataulut näissä kierroissa, katotaan kuin tässä käy :) Mullakaan ei mikään ihan hirveän luottavainen olo ole tuosta omastani että nyt se onnistuisi vihdoinkin. Vähän sellainen, että hoidetaan tämäkin homma alta ja mietitään sitten hoitojatkoa myöhemmin. Mut eihän näistä toki koskaan voi tietää, pidetään peukkuja molemmille :)

    VastaaPoista