Nyt tähän alkuun, kiitos kaikille tsempeistä ja muista kommenteistanne edelliseen postaukseen! Tuntuu vieläkin paremmalta odotella, kun tiedän että noin moni elää hengessä mukana. Pahoittelen, etten saa vastatuksi jokaiselle erikseen. Vastausnappi ei jostakin syystä edelleenkään toimi tässä koneellani olevalla ruudunlukuohjelmalla. Syytä en ole vielä saanut selville, mutta yritetään korjailla ongelmaa jos se vain on mahdollista. Tästä johtuen osa kommenteista saattaa jäädä valitettavasti vielä toistaiseksi ilman vastausta. Luen kuitenkin jokaisen kommentin ja parhaani mukaan koitan vastailla niihin kommenttiboksissa jollakin muulla keinoin :)
Ensimmäinen piinaviikko alkaa kohta olla takana. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko tapahtunutta inseminaatiota sekä sen seurauksia. Kyllähän se päivittäin mielessä on, mutta olen mielestäni melko hyvin pystynyt pitämään stressin poissa ja elämään ihan rauhallisin mielin. Olen käynyt joka ilta joko lenkillä tai salilla, ja muutenkin keskittynyt sellaisiin asioihin, jotka pitävät ajatukset sillä tapaa kurissa, etteivät ne tarraudu hoidon lopputulokseen liiaksi. Suht nopeaan on viikko siis kulunut, ensi viikko kulunee aika lailla samoissa merkeissä, elleivät päivät ala madella testipäivän lähestyessä...
Onko ollut oireita? Vannoin, etten kyttää kroppani oirehtimista, enkä kuvittele mitään jos jonkinlaisen tuntemuksen kiinni saan. No tässä kohtaa täytyy perua sanansa, koska kyllä tätä kehoa on tullut kuunneltua jonkin verran. Mitä sitten on tapahtunut, onko jokin ollut erilailla kuin ennen?
Mitään mullistavia muutoksia ei ole oikeastaan tapahtunut. Ehkäpä suurin asia, johon olen kiinnittänyt huomiota on janon tunne. Vesi maistuu tavallista hieman paremmin. Jäävesi on parasta mitä voi olemassa ollakaan. Ja jos en muista pakastaa jääpaloja, ihan jääkylmä vesikin riittää. Tämä on herättänyt ihmetystä, mutta laitan sen lisääntyneen liikunnan piikkiin. Rankka spinning sekä lenkkeily kasvattavat nesteensaannin tarvetta. Silti jäävesi, voiko oikeasti sen ihanampaa ja raikkaampaa asiaa maailmassa olla?
Muutamana päivänä alavatsalla on tuntunut ihan pieniä tuntemuksia. Ei kuukautiskipuja, mutta samalla kohtaa sellaista pientä ns. polttelua.
Olen ollut tuntevinani pientä huimaavaa tunnetta päässä noustessani ylös. En tiedä onko sekään totta vai kuvitelmaa, joten en ota tuota vakavasti.
Eilen olo tuntui hieman flunssaiselta. Kuin olisin ollut tulossa kipeäksi, keuhkot olivat yskäisen tuntuiset, muttei yskittänyt. Voimat menivät ja olin väsynyt, oli pakko hetkeksi käydä pitkäkseen. Laitan edellispäiväisen rankan spinningtunnin aiheuttamaksi tuntemukseksi, voihan tällaista liikunnan jälkeen tulla, tosin ei mulle koskaan ennen ole tullut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Tuon olon takia kauppareissu kuitenkin siirtyi tälle päivälle.
Tänä aamuna sitten lopulta löin hanskat tiskiin tämän yrityksen suhteen tässä kierrossa. Heräsin aamulla ja aloin tuntea kipua alavatsalla. Sellaista kuukautiskipumaista jomotusta. Ei mitään voimakasta, ei missään tapauksessa sellaista että särkylääke olisi tullut kyseeseen. Mutta kipua kuitenkin. En osaa sanoa oliko se aaltoilevaa vai jatkuvaa. Joku sanoisi ehkä että kiinnittymiskipua, mutta kiinnittyminenhän tapahtuu vasta noin viikon kuluttua hedelmöittymisestä, joten ei se sitä ole. Se on merkki siitä, että uusi kierto alkaa. Tässä kohtaa tosin vielä huomautan, ettei kuukautiskipujen kuuluisi alkaa vielä, sillä jos kuukautiset alkavat, siihen on aikaa vähän reilu viikko, eikä kipujen vielä kuuluisi tulla kuvioihin. Mutta voivathan ne silti tulla, kierrosta riippuen. Jomotus onneksi hävisi ja nukahdin vielä uudelleen. Ainoa ero kuukautiskipuihin tässä oli kivun sijainti. Se tuntui alavatsalla, mutta enemmän lantioluuhun päin kuin tavallisesti. No ehkä se vain säteili sinne ja oikeasti kohtu vain kramppasi...
Että tällaista odottelua täällä. Jos oikein olen ymmärtänyt, varsinaisia oireita tulisi olla vasta kun kiinnittyminen tapahtuu, eli mun tapauksessani vasta ensi viikolla. Ja kaikkihan eivät edes oirehdi, vaikka lopputulos olisikin toivottu. Jäädään siis jälleen odottamaan mitä tuleman pitää. En edelleen usko, että tämä kierto toisi onnen, nuo alavatsajomottelut kyllä toivat ihan selkeää viestiä tilanteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti