perjantai 16. syyskuuta 2016

10 positiivista elämästä

Jo kesästä asti on blogini luonnoksissa pyörinyt tämä postaus, jossa mulla on ollut tarkoituksena listata 10 voimavaraa elämässäni. Viimeistely ja julkaiseminen on aina vain jäänyt ja jäänyt, mutta kun
Bea
teki blogissaan saman, ja haastoi bloginsa lukijat mukaan, päätin että nyt on hyvä hetki tehdä homma loppuun :)

Tämän vuoden kevät oli väliin melko rankka. Opintostressi ja myös osaltaan hoitojen aloittamisenkin pitkittyminen ovat kyselleet voimia. Sain siihen liittyen ajatuksen vähän listailla asioita, joista saan hyvää energiaa elämääni. Sellaisia, jotka toimivat voimavaranani, nollaavat ajatuksia, rauhoittavat mieltä, jotka auttavat jaksamaan myös synkempien aikojen yli. Ja toki tekevät hyvistä hetkistä ja päivistä entistäkin parempia. Sellaisia tekijöitä elämästä löytyy paljonkin, mutta tässä niistä nyt kymmenen, joita ilman elämä tuntuisi tyhjältä.

1. Liikunta. Mikään ei selvitä mielen solmukohtia yhtä hyvin kuin kunnon hikoilutreeni. Lenkkeily, kuntosali sekä spinning ovat mulle niitä tavallisimpia tapoja saada hiki virtaamaan. Ja se liikunnan jälkeinen hyvä olo, se on niin mahtava, että jo se itsessään saa jaksamaan rankemmankin treenin loppuun asti.

2. Meri.

Tai mitkä tahansa vesistöt. Rakastan vettä, voisin istuskella rannassa vaikka useita päiviä putkeen kuuntelemassa sen aaltoja, tai vaikka vain luonnon ääniä tyynen veden äärellä, ja vetää keuhkot täyteen merituulta. Mereltä huokuu ihanan raikas tuoksu. Olen todella onnekas saadessani asua melkein meren rannalla. Yleensä myös lenkkeilen merenrantareiteillä, jolloin vesi on koko ajan läsnä. Veden äärellä syntyy hyviä ideoita ja päätöksiä, kun saan omassa rauhassani pohtia elämää ja kuulla itseäni.

3. Eläimet.





Tässä on koko oma karvalaumani, myös edesmennyt hevoseni. Lähestulkoon koko tähänastisen elämäni ajan meillä on ollut jokin eläin: Kissoja, koira, undulaatteja, hevonen... Vakiokalustoon on kuuluttava vähintäänkin koira ja kissa, kissoja mielellään kaksi kuten nyt, ja toinen koirakin olisi tervetullut jossakin vaiheessa. En voisi kuvitellakaan elämää ilman lemmikkejä. Eläinten hyvinvointi on minulle erityisen tärkeää. Ne ovat perheenjäseniä kuten ihmisetkin ja kun lemmikin ottaa, siitä on huolehdittava loppuun saakka, pystyttävä tarjoamaan sille rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa koko sen elämän ajan. Eläimillä on rauhoittava voima, ne ovat myös loistavia stressinlievittäjiä. Jos ei niistä saa voimia vaikeisiinkin päiviin niin mistä sitten. Olen joskus miettinyt, että mun lapset tulevat olemaan onnekkaita, kun ei tarvitse kinuta ainakaan koiraa tai kissaa, mitkä taitaa olla ne yleisimmät lasten lemmikkitoiveet. Niitä meiltä löytyy aina jo valmiiksi :)

4. Ystävät ja muut läheiset. Elämä ei olisi mitään ilman rakkaita ihmisiä ympärillä. Kaikkein paras tapa viettää aikaa heidän kanssaan on kokoontua joko meille tai heidän luokse, nauttia hyvää ruokaa ja juomaa, saunoa ja käydä pitkiä, hyviä sekä syvällisiä keskusteluja, jotka hyvässä hengessä puhdistavat mieltä viinilasin, mieluiten kuohuvan äärellä. Rakastan hyviä keskusteluja, sitä, kun voin käydä niitä ihmisen kanssa, joka on niin sanotusti samoilla taajuuksilla kanssani, ja kun molemmat ymmärrämme melkein jo puolikkaasta sanasta mitä toinen tarkoittaa. Kun voi purkaa sydäntä puolin ja toisin, vaihtaa mielipiteitä ja saada välillä myös uutta näkökulmaa omiin mietteisiin.

5. Terveellinen ruoka.


Pyrin pitämään ruokavalioni terveellisenä ja syömään siten, että saan päivittäin kaikki tarvittavat ravintoaineet ja niistä myös oikeat määrät. Kun syön hyvin mutta terveellisesti, myös henkinen hyvinvointi pysyy korkealla ja hyvä vire säilyy mukana vauhdittamassa asioiden sujumista arjessa. En kyttää jokaista suupalaani, vaan välillä on lupa myös herkutella oikein olan takaa, varsinkin juuri ystävien ja perheen kanssa. Olen viime aikoina innostunut smoothieista enemmän kuin aiemmin, ehkä se johtuu melko uudehkosta blenderistä joka muutti meille osaksi keittiön varustusta, eikä suurempikokoista monitoimikonetta tarvitse joka aamu koota smoothien saamiseksi. Löysin vähän aikaa taaksepäin nämä uudet Visalus tuoteketjun vaniljan makuiset proteiinipirtelöt, joita on pakko saada lähes päivittäin. Maku on loistava ja samettinen, ja näitä voi varioida oman mielensä mukaan esimerkiksi lisäämällä niihin banaania, mansikkaa, mangoa tai mitä mieli sattuu milloinkin tekemään. Tykkään kovasti myös laittaa itse ruokia laidasta laitaan, ja mielelläni kokkaankin esimerkiksi vierailleni pöydän notkumaan kaikkea hyvää. Syön eineksiä todella harvoin. Pidän tärkeänä, että itse tiedän tarkalleen mitä syömäni ateria sisältää. Odotan jo, että pääsen kokkaamaan myös tuleville lapsilleni kaikenlaista ihanaa ja maistuvaa. Aion aloittaa itse tehdyistä kasvis-, marja- ja hedelmäsoseista.

6. Kirjoittaminen. Tämä on myös hyvä tapa saada selvitetyksi ajatuksiaan sekä luoda uutta. Olen taas inspiroitunut myös bloggaamisesta paljon enemmän, kun saan apua kuvien kanssa. On ihanaa kirjata muistiin tunnelmia elämän varrelta, koska eihän tätä kaikkea muuten enää vuosien päästä voisi mitenkään muistaa. Pidän myös tärkeänä sitä, että kirjoittamani asiat herättävät ihmisiä ajattelemaan tärkeitä asioita, kuten kirjani, joka jossakin vaiheessa toivottavasti saa päivänvaloa katsella kirjakaupan hyllyltä käsin, tai kappalesanoitukset, joita kylläkin teen nykyään todella harvoin. Toivon myös, että osa kirjoittamistani julkaisuista, ehkä jopa hieman myöhemmin työkseni kirjoittamista, voisi tuoda jollekin toiselle jonkinlaista lohtua ja voimaa selvitä eteenpäin vaikeuksien keskellä. Antaisi mahdollisuuden huomata, että elämä kantaa. Olen itse saanut sellaisia kokemuksia enemmän musiikin, mutta myös tiettyjen kirjojen kautta. Koen, että se on erittäin tärkeä ja kullanarvoinen voimanlähde muiden apukeinojen rinnalla.

7. Empaattisuus, niin oma kuin muidenkin. Koen, että tämä on yksi hyvin tärkeä kyky ihmissuhteiden ylläpitämiseksi, jos sitä on sopivasti, ei liikaa niin, että itse aina murtuu myös toisten aivan kaikkien murheiden alle, sekin voi olla todella raskasta. Itselläni on vielä opeteltavaa siinä, etten jokaista voi kaikessa aina auttaa ja pelastaa vaikka kuinka haluaisin, toisaalta pelkkä läsnäolokin voi toimia jo ainakin ensiapuna. On helpompi lohduttaa, kun kykenee asettumaan toisen asemaan siinä tilanteessa, ja ottaa myös lohdutusta vastaan kun tietää, että toinen osaa asettaa sanansa siten, ettei vähättele tai loukkaa ajattelemattomilla heitoilla. Kun saa kevennetyksi omaa taikka toisen taakkaa, tekee se askelista paljon keveämpiä.

8. TV-sarjat. Välillä on rentouttavaa ja vapauttavaa irrottautua omista asioista ja kuvioista, ottaa läppäri kainaloon ja maata viltin alla jonkin hyvän sarjan parissa. Keskittyä kokonaan toisenlaisiin maailmoihin ja elämäntilanteisiin, joista voin välillä oppia jotakin aivan uutta sekä saada uusia näkökulmia omiin ajatuksiini, jos sarja on hyvin tehty ja koen sen itselleni siltä kannalta hyödylliseksi. Joskus osa koskettavista tapahtumista tai vaikka vain jokin yksi tietty kohtaus saavat arvostamaan omaa sellaista hyvää, mitä elämä on jo tarjonnut, ja omat murheet asettuvat realistisempiin mittasuhteisiin. Kaikkea ikävää ei aina tarvitse nähdä läheltä voidakseen arvostaa asioita uudella tavalla.

9. Ajanvietto mökillä.

Meillä on mökki Joensuun lähellä. Tai nykyään se itseasiassa on mun, koska sain sen perintönä ukiltani, joka eläessään sen mulle testamenttasi. Olen viettänyt siellä aikaa joka ikinen kesä syntymästäni saakka. Paikkaan liittyy tuhansia ihania kesämuistoja, joista en koskaan vaihtaisi mistään hinnasta yhtäkään pois. Siellä esimerkiksi opin uimaan ja sieltä kerran kotiinlähtiessä sain ensimmäisen oman kissanpentuni. Enkä voisi kuvitellakaan tilannetta, jossa en enää pääsisi viettämään siellä rauhallisia ja rentoja kesäpäiviä, jo pelkkä ajatuskin kylmää. Se on paikka, jossa todella voin vain olla luonnon keskellä, eikä minun tarvitse kiirehtiä tai stressata mistään. Toivon, että lapsenikin tulevat siellä viihtymään ja toivon, että he pitävät siitä hyvää huolta lapsineen myös sitten joskus aikanaan kun minua ei enää ole. Suurin syy, miksi aina odotan tulevia kesiä on, että tiedän pääseväni sinne rauhoittumaan, pois kaupungin vilinästä. Aivan ehdottomasti mulle toiseksi rakkain ja tärkein paikka oman kodin jälkeen.

10. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä: Tämä blogimaailma. Siitä on hieman vajaa vuosi, kun aloin pitämään tätä blogia aktiivisesti. Ajattelin, että kirjoittelen tänne asioita itselleni ylös ja tyhjennän mieltäni kaikenlaisista mietteistäni, sekä elämäntilanteeni ja haaveideni herättämistä kysymyksistä. Mutta olen saanut ilokseni huomata, etten ole yksin, vaan blogillani on myös lukijoita, jotka jaksavat seurata matkaani ja lukea näitä höpinöitäni vähän sieltä sun täältä, lapsiasioihin kuitenkin päääosin painottuen :) Olen valtavan kiitollinen ja onnellinen siitä vertaistuesta, mitä teiltä saan sekä siitä, että jaksatte kulkea mukana ja kommentoida kirjoituksiani. On aina ihana huomata, kuinka niin pidempään blogiani seuranneet kuin myös uudetkin lukijat löytävät tänne tutustumaan niihin siivuihin elämästäni, joita täällä jaan. Kiitos teille kaikille siitä, että olette ja elätte matkassani hengessä mukana, olen siitä kovasti onnellinen :)

2 kommenttia:

  1. Ei liika positiivisuus hyväksi ole.pitää osata myös olla negatiivinen.

    VastaaPoista
  2. Toki täytyykin ja senkin taidon kyllä osaan kun tarvetta on :) Mutta tässä oli tarkoituskin hakea juuri niitä positiivisia juttuja, kun melkoista valitusta ja "pessimisti ei pety"-fiilistä viimeaikoina näissä kirjoituksissani on ollut.

    VastaaPoista