maanantai 21. elokuuta 2017

Verinäytekierto

Tulihan se sieltä. Tällä kertaa toivotan uuden kierron tervetulleeksi ja lämpimästi vieläpä, sillä sitä todella on odotettu. Venyihän se edellinen 38 päivän mittaiseksi, mikä ei yleensä ole mitenkään tavallista, mut laitetaan stressin piikkiin, kuten aiemmin jo uumoilin. Tämän kierron aikana otetaan sitten ne kilppariarvot ihan varmuuden vuoksi. Eli jotain uutta tapahtuu siis, mikä toimii kivana muistutuksena siitä, että yritystä ja sen myötä myös mahdollisuus on taas pian tulossa.

Kipu on kyllä ollut taas aikamoista, mut kun napsii pienoisen kourallisen särkylääkettä parin päivän ajan jos vain muistaa, niin sekin on ihan kestettävissä. Lauantaina kävin Prismassa ostoksilla ja osuin juuri siihen pahimpaan ruuhkaan. Reipas kävelyhän auttaa kipuun ainakin mun tapauksessa, joten yritin pysyä niin paljon liikkeellä kuin mahdollista. Välillä edessä kulkevan ihmisjoukon madellessa jouduin pysähtelemään ja kipu alkoi samantien voimistua ja olo tulla tukalaksi. Silloin olisi tehnyt mieli huutaa, että hävitkää nyt kaikki helvettiin siitä, mun on saatava kävellä!

Varmaan liikuttaessa nopeampi verenkierto helpottaa kohdun supistelua, näin muistelen jostakin lukeneeni. Itseasiassa muistan jo ala-asteen terveystiedon tunneilla näitä asioita käsiteltäessä ohjeistuksen, että mahdollisten kipujen lievittämiseksi parempi keino on lähteä liikkeelle kuin ottaa särkylääke ja maata peiton alla vaikeroiden. Huomaan että omalla kohdallani tuo on monesti kelpo tapa, vaikkei tietysti kivun joskus yltyessä todella pahaksi auta, mutta sitä tapahtuu vain harvoin, ja silloinkin särkylääkkeiden jäädessä pois syystä tai toisesta.

Seuraava jännäämisen aihe onkin sitten tämän kierron tuleva ovulaatio. Koska nyt samalla kilpparin kanssa tsekataan myös keltarauhashormonin määrä, täytyy ovulaatiota alkaa tikuttamaan jo hyvissä ajoin. Jos kierto taas venähtää, niin saa tikutella ihan tosissaan kun ei oikein pysty arvioimaan mille päiville se kannattaisi erityisesti ajoittaa. Ja noiden testien tekeminenhän ei ole mitään ihan yksinkertaista, tai teko itsessään käy nopeaan mutta tulosten tulkinta on sitten se itse koettelemus... Olen melko varma, että tuurillani oikea näytteenottopäivä sattuu juuri sellaiseen ajankohtaan, jolloin olen kirjoittamassa jotakin ainetta, enkä näin ollen pääse paikalle ja inseminaatio siirtyy kuukaudella. Jos niin käy niin sillehän ei sitten voi mitään, ei tuo maailmaani pääse kaatamaan. Ehtiihän sitä marraskuullakin. Toivossa kuitenkin eletään, että päivä sattuu sopivaan rakoseen.

Tässäpä taisi olla nämä tämän kerran tärkeimmät. Ei oikein tämän projektin osalta ole mitään uutta kerrottavaa, kun asiat etenevät aika verkkaisesti. Kissaa ja sen vointia seurailen päivittäin, mutta mitään suuntaa huonompaan ei onneksi ole havaittavissa. Välillä tuntuu, että muut eläimet ovat jääneet turhan vähälle huomiolle, kun yksi saa huomiota nyt ihan extrasti. Tänään illalla seurasin ja vähän huolestuinkin, kun Kalle nukkui koko illan eikä lähtenyt edes parvekkeelle vaikka avattiin ovi sinne. Ruoka sille tuntuu edelleen maistuvan, ja heräilikin lopulta touhuilemaan tässä sisällä. Kun tarkemmin miettii, niin ei se joka kerta ole ulos menossa muutenkaan, vaan saattaa kääntää vain kylkeä ja hiippailla loikoilemaan parvekkeen sohvalle tai tarkkailemaan lasituksen kaiteelle vasta myöhemmin jos sitä sattuu huvittamaan. Nämä nyt muutenkin nukkuvat usein hyvinkin sikeästi ja pidempiäkin aikoja, kuten kissat nyt yleensäkin, joten ei varmastikaan ole huolta. Jatketaan siis seurantaa ja odotellaan lääkärille pääsyä. Ja yritetään tässä välissä hoidella vähän näitä muitakin asioita kuntoon :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti