Nimittäin se ovulaatio. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan kelta- ja kilpirauhashormoninäytteet oli tarkoitus ottaa tässä kierrossa seitsemän päivän kuluttua ovulaatiosta, mutta kuinkas kävikään. Ovulaatiota ei kuulu ei näy. Jännä kyllä, koska siihen viittaavia oireita on selkeästi ollut, naama kukkii ja sen sellaista pientä mitä tavallisestikin oviksen korvilla löytyy. Luulen, että joko munasolu on irronnut kp 17 jolloin en vielä testannut koska oletin että kuitenkin kierto on pitkä kuin nälkävuosi, tai sitten se on vasta tulossa joskus hamassa tulevaisuudessa. Tai testi on muuten vain epäonnistunut, ei sekään ole ollenkaan epätodennäköistä. Testasin aamuisin kp 18-20, eli vielä eilen ja kun testi oli nega, heitin hanskat tiskiin.
Jos oikea aika olis ollut eilen, niin seitsemän päivän päästä siitä olisin kirjoittamassa, eikä mulla olisi ollut sinä päivänä minkäänlaista aikarakoa jolloin olisin ehtinyt tehdä edes pikaista visiittiä klinikalle. Tämän ja huomisen päivän mahdollisessa ovulaatiossa näytteenotto olisi osunut viikonlopulle, mikä ei oikein sekään toimi kun klinikka on avoinna käsittääkseni vain arkisin. En siis nähnyt testailun jatkoa tämän kierron osalta enää hyödykkäänä, joten lopulta päätin että antaa olla. Ehtii sen ensi kuussakin. Ensimmäinen inseminaatio ajoittuu siis vasta marraskuulle, jos nyt ovulaatio seuraavasta kierrosta bongataan ja todella toivon että se saadaan silloin kiinni. Tämän kierron ovispäiväkin selviää kyllä kunhan uusi kierto taas starttailee, se on helppo sitten kierron pituuden perusteella laskea.
Monenlaista on kiemuraa matkalla. Mutta yksi kuukausi sinne tänne, se ei tässä kohtaa oikeastaan enää tunnu juuri missään. Kyse on kuitenkin vain kuukaudesta, ei vuosipuolikkaasta tai pidemmästä ajanjaksosta. Kyllä se siitä. Kun on mielessä ja tekeillä muitakin juttuja, niin asia ei rankimman kautta tällä hetkellä turhauta. Siittiöillä on hyvin myös aikaa saapua klinikalle. Niistä ei ole vielä kuulunut, siis ainakaan laskua ei posteljooni ole kiikuttanut joten oletan että oljet ovat vasta matkalla tai matkaan lähdössä. Ja kehokin ehtii puhdistua stressihormoneista rauhassa, etteivät ne inseminaation tullessa ole mahdollista raskautumista jarruttamassa. En kyllä vieläkään jaksa uskoa, että inseminaatiot minulla toimivat. Ehkä se Lugesteron voi tuoda jonkinlaista toivoa, kun sitä ei olla vielä kokeiltu. Sen voimin kokeillaan nyt se pari kertaa ja aletaan sitten miettiä jatkoa jos on tarvetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti