torstai 28. kesäkuuta 2018

Ylioppilasjuhlakauden huipennus: Virallinen juhlapäivä

Kyllä niitä suunniteltiin kauan, odotettiin vielä kauemmin - ja nyt ne on ohi. Nimittäin ylioppilasjuhlat. Joskus tämän taipaleen alussa ajattelin, että tunne on sitten varmasti aika hieno, kun päästään siihen juhlavaiheeseen - ja olihan se. Nyt on juhlat juhlittu ja kesäinen loma-arki alkanut.

En viettänyt ylioppilasjuhliani tavalliseen tapaan sinä virallisena valmistujaispäivänä, vaan herkkuja notkuvien pöytien ääreen meillä kokoonnuttiin 16. kesäkuuta. Oli lopulta selvää, että juhlat järjestetään Joensuussa, koska iso osa juhlavieraista asuu siellä, ja onhan se kuitenkin minunkin kotiseutuani. Paikkaa mietittiin tovi, mutta lopulta päädyttiin viettämään päivää siskoni kotona, sillä siellä on eniten tilaa juhlavieraille ja ulkona terassi jossa myös mahdollisuus istuskella ruoista ja juomista nauttien. Ilmakin suosi - aurinko porotti lämpimästi koko päivän.


Juhla-asu. Mekkoa valitessa kriteerinäni oli, ettei se saa olla kokomusta ja mielellään tällä kertaa hieman pidempihelmainen, koska suurin osa omistamistani mekoista ovat juurikin mustia ja polven yläpuolelle ulottuvia :) Itäkeskusta läpi kolutessani vaihtoehtoja oli monia, mutta lopulta tykästyin tähän eniten; sopivan rento mutta kuitenkin juhlava asu.

Kutsumistani noin kolmestakymmenestä vieraasta suurin osa pääsi paikalle. Muutamat joutuivat peruuttamaan, mutta monet heistäkin muistivat minua myöhemmin lahjoin ja kortein. Itselleni ehdottomasti tärkeintä juhlissa ja niiden järjestämisessä on se, että saa läheisiään koolle, ja tapaa myös niitä ihmisiä joita ei tule usein muuten nähtyä. Valmistujaiset ja muut suuret tapahtumat elämässä ovat mainio syy juhlaan, mutta mielestäni siihen riittäisi välillä jokin pienempikin juttu, kuten vaikkapa jokakesäiseksi perinteeksi muodostettavat puutarhajuhlat - ihan vain siksi, että voidaan viettää iltaa yhdessä. Jotain sellaista olen kaavaillut mielessäni aina aika-ajoin, mutta toistaiseksi se on jäänyt vain ajatuksen tasolle. Ehkä ensi kesänä? Tai syksyllä rapujuhlat, vaikka en ravuista juuri piittaa, mut ajatushan on tärkein...


Suolaisen puolen tarjoilut: Lohikeitto, broiler-pastasalaatti, kinkkupiirakka ja tietenkin perinteiset karjalanpiirakat ja munavoi.

Kahvipöydän kunkku. Omenahillo-kinuskikakku. Oli järjettömän hyvää, ihanan suussasulavaa ja kinuski nyt vaan on yksi parhaista herkuista mitä olla saattaa. Muutkin juhlavieraat kehuivat tätä vuolaasti eikä ihme :)

Kahvipöydässä tarjottiin täytekakun lisäksi kinderpiirakkaa ja ylioppilaspikkuleipiä. Menua taisin suunnitella ensimmäisen kerran jo pari vuotta sitten :) Vaihtoehtoja oli monia, mutta lopulta tämä oli se selkein ja eniten omannäköiseni ja mieltymyksiäni vastaava. Koska lapsivieraita ei juhlissa ollut, kuului juomaosuuteen kuohuvien alkumaljojen lisäksi myös viiniä ja iso boolimalja, jota sai huoletta täytellä aina tarvittaessa. Olen kaikenkaikkiaan todella tyytyväinen tarjoiluihin. Herkkuja riitti jokaiselle vieraalle, ja saatiin niistä suurinta osaa syödä vielä parina seuraavanakin päivänä.


Lahjapöytä täyttyi tasaiseen tahtiin kukista, lahjoista sekä monenlaisia ihania onnitteluviestejä- ja runoja sisältävistä korteista.

Parvekepuutarhakin sai lisävahvistusta tästä ihanasta yrttikokoelmasta.

Juhla oli kaikkineen onnistunut, ja voin muistella omaa ainutkertaista ylioppilasjuhlapäivääni hyvillä mielin. Ainoa miinuspuoli oli Oonan edellispäiväinen sairastuminen: Viimehetken lakkiaisjärjestelyiden keskellä vietimme aikaa myös Joensuun eläinklinikalla, mutta helpotuksekseni mitään vakavaa ei lopulta löytynyt. Sen verran kipeä koira oli ja joutui kulkemaan toimenpiteen jäljiltä kauluri päässä, että nämä juhlat jäivät siltä nyt väliin. Onneksi Luna oli kuitenkin paikalla koiravieraita edustamassa :)

Väsyttäviä nämä juhlapäivät

Illalla lähdettiin pienemmällä poppoolla vielä pyörähtämään jatkoille Joensuun yöhön. Sain järkättyä asioita niin, että pystyin viettämään aiemmista suunnitelmista poiketen hieman pidemmän loman, joten heti sunnuntaina ei tarvinnut lähteä kotimatkalle. Muu bileseurue väsähti jo yhden aikaan yöstä, itse olisin voinut vielä jatkaa - silloin (nykyään suht harvakseltaan) kun minä yöelämään lähden, viihdyn yleensä aamuneljään. Toisaalta seuraava päivä oli kivempi, kun kotiutui ajoissa :)

Suuret kiitokset vielä kaikille juhlissani mukana olleille ja muutoin saavutustani muistaneille! Niitä seuraavia valmistujaisia sitten odotellessa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti