keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Ne Suomen väkiluvun nostatustalkoot, joihin kaikki halukkaat eivät voi osallistua

Olen seurannut viimeaikaista suomalaisten syntyvyyden laskuun liittyvää keskustelua vähän hämilläni ja surullisena. Onhan tästä mediassa jauhettu jo kauan, mutta nyt taas esimerkiksi eilen vaihteeksi ihan TV-uutisissa asti oikein isosti. Mulla on jatkuvasti tätä kuunnellessani olo, että missä se syntyvyyden vähyys ihan oikeasti näkyy? Itse kun en sitä lainkaan huomaa: Ympärilläni olevat naiset laittavat alulle ja synnyttävät jälkikasvua kilpaa, ja yhtäkään sellaista reissua ei kodin ulkopuolella voi tehdä jolloin ei näkisi lastenvaunuja. Jolloin ei sattuisi.

Mutta kai se sitten jostain tulee ilmi - tilastolukemista luultavasti, jotka eivät ainakaan itselleni näyttäydy tuttupiirissä tai katukuvassa mitenkään. Kun itse kaipaa vauvaa niin silloin kiinnittää huomionsa aina vain kaikkeen mikä millään tavalla asiaan liittyy. Niin niin, sitähän se tietenkin on. Kun mediassa pohditaan päättäjien ja muiden asianosaisten kanssa syitä tähän ja keinoja, joilla väkiluku saataisi kasvuun unohtuu heiltä kokonaan lastensaannin vaikeus ja epätasa-arvoinen lapsettomuushoitojen toteuttaminen.

Kun kysytään kansalaisilta syitä sille, miksei lapsiperhearki kiinnosta - nimenomaan tartutaan aiheeseen siitä näkökulmasta ettei se vain kiinnosta, tuodaan julkisesti esiin noin 99,9 prosenttisesti ihmisten itsensä vapaasta valinnasta johtuvat syyt elää lapsettomina. Ei haluta, sillä lapsi haittaa kouluttautumista, työelämää, uran rakentamista, matkustelua... Ei haluta, ei haluta ja haluta. Milloin mistäkin syystä valinta on täysin oma. Sitten lähdetään purkamaan ideoita ja ajatuksia asian korjaamiseksi, kuinka saadaan kansa haluamaan. Keskitytään siihen, mikä motivoisi lapsiperhe-elämään: Lapsilisien korottamiseen, vauvatonneihin, kaikenlaisiin perhevapaasysteemeihin ja muihin kannustimiin.

Jotkut väläyttävät myös maahanmuuttoa. Mulla ei ole mitään maahanmuuttajia vastaan, toivotan ehdottomasti heidät tervetulleeksi tänne eikä asia itseäni häiritse mitenkään. Mutta ennen kuin toivotaan meille toisesta maasta ihmisiä nimenomaan lisääntymään, olisi aiheellista auttaa myös kantasuomalaisia asiassa nykyistä paremmin.

Miksi, oi miksi tätä aihetta pyöriteltäessä keskitytään lähestulkoon ainoastaan vapaaehtoisesti lapsettomien hiillostamiseen, tai niiden jotka vielä empivät halutako vai ei? Missä on apu meille tahattomasti lapsettomille? Eritoten lapsettomuudesta kärsiville vähemmistöryhmille? En ole kuullut vielä juuri kenenkään puhuvan jotain pientä sivulausetta lukuunottamatta hedelmöityshoidoista: Niiden saavutettavuusongelmista; epätasa-arvoisuudesta, kalleudesta ja tukemisesta. Suomessa on aivan taatusti monia tahattomasti lapsettomia, joilla ei nykyisillä pääsykriteereillä ole minkäänlaista mahdollisuutta päästä hedelmöityshoitojen piiriin ja saada kauan ja hartaasti toivomansa lapsen tai useamman.

En edes ainakaan pahasti kärjistä kun sanon, että tällä hetkellä julkisen puolen tarjoamat hedelmöityshoidot on rajattu ainoastaan terveiden heteropariskuntien oikeudeksi. Ehkä Husilla on nyt tulossa tähän muutos, mutta ainakaan minun kuulemani tiedon mukaan missään muualla ei olla vielä herätty. Yksinelävät naiset sekä naisparit joutuvat poikkeuksetta (tai ainakin ovat tähän saakka joutuneet) ottamaan kukkaronsa ja marssimaan sisään yksityisten hedelmöityshoitoklinikoiden ovista, maksamaan aivan kaiken itse saamatta edes kelakorvauksia. Peli on julma: Jos useiden tuhansien hoitoihin ei ole taloudellista mahdollisuutta, olet ilman lasta ja se siitä. Kukaan ei tule vastaan eikä tue kyseisessä tilanteessa millään tapaa.

Valitettavasti sama koskee usein myös eri vammaryhmiin kuuluvia ihmisiä. Jotkut ovat toki julkiseltakin saaneet hoitoja vammastaan huolimatta, mutta olen kuullut monta tarinaa joissa täysin vanhemmaksi kelvolliset ihmiset on käännytetty ovelta puhtaasti ennakkoluuloihin perustuvista syistä. Näin toimii meidän yhdenvertainen hyvinvointi- ja sivistysvaltiomme.

Myös näihin vääryyttä huutaviin epäkohtiin on puututtava samanlaisella vimmalla ja yhtä suurella sydämellä kuin vapaaehtoisesti lapsettomien lisääntymispuuhiin houkuttelemiseenkin ollaan tarttumassa. Nyt syntyvyyden laskua käsittelevät keskustelut ainakin minusta tuntuvat siltä, että ikäänkuin oletetaan että kaikille lapsettomille se lastensaanti on ihan helppo nakki, yksinkertainen juttu joka hoituu vain peittoa heilauttaen ja kaikki on kiinni pelkästään omasta halusta ja asenteesta lapsiperhe-elämää ja sen tuomia muutoksia kohtaan. Ja sitten kun tehdään se maamme väkiluvun kasvun kannalta suuri ja tärkeä teko, siitä palkitaan vaikkapa lapsilisän korotuksella tai vauvatonnilla. En kyseenalaista sitä, etteikö niistäkin keinoista olisi apua. Mutta myös ihmisten eriarvoisen kohtelun ja kaikenlaisen syrjinnän on ehdottomasti loputtava. Sellaista ei koskaan tule hyväksyä eikä nykyisenlainen meininki saa jatkua. Sen kieltää jo perustuslakikin, mutta tätä ei ainakaan tällä hetkellä tunnuta muistavan edes korkeimmissa päätäntätahoissa päätellen siitä kuinka rempallaan asian annetaan roikkua.

Miksei kalliisiin hedelmöityshoitoihin tarjota rahallista tukea sitä tarvitseville? Se, että joku joutuu hylkäämään lapsihaaveensa kokonaan taloudellisista syistä ei edistä syntyvyyttä. Eteneminen on hidasta ja joskus jopa mahdotonta myös tilanteissa, joissa hoitojen aikana joutuu stressaamaan sitä, riittävätkö rahat enää seuraavaan hoitoon jos meneillään oleva epäonnistuu, vai tuleeko hoitoihin pitkä tauko vain rahan vuoksi. Sellainen tekee jo valmiiksi rankoista hedelmöityshoidoista entistä raskaamman tien. Näin asiat eivät saa olla. Toiset ovat sitä mieltä, että kun hoitoihin lähdetään yksityiselle ei rahan menosta saisi valittaa, onhan rahaseikka ollut tiedossa jo lähtiessä. Mutta kyllä siitä mielestäni saa, ja varsinkin sitten kun on kuluttanut kaikki säästöt ja aiemmista hoidoista on jäänyt käteen vain pettymys ja pankkilaina. Ja saa vatvoa jo aiemminkin joskaan se ei tietenkään mitään auta ja imee vain energiaa entisestään rankkojen hoitojen lisäksi. Toki sitä hoitoihin lähtee ja maksaa kun mitään muuta vaihtoehtoa saada lasta ei yksinkertaisesti ole - jos vaan yhtään ylimääräistä löytyy touhuun laitettavaksi. Aina voi olla ilman, muttei se ole vaihtoehto - sitten sitä purnaamista vasta piisaa :)

Aina sillointällöin kuulen jonkun vetoavan siihen, ettei julkisin, yhdessä maksetuin verovaroin tulisi tukea muiden kuin lääketieteellisistä syistä lapsettomien hoitoja. Pyytäisin kuitenkin muistamaan, että myös sinkkujen sekä naisparien joukossa on naisia, joilla on lääketieteelisiä / biologisia syitä, joiden vuoksi raskaus ei voisi alkaa luomusti vaikka keinot olisivat kotiyrittämiseen olemassa = oma luovuttaja johon ei siihenkään kaikilla ole syystä tai toisesta mahdollisuutta. Toiseksi verovaroin hoidetaan myös selittämättömästi lapsettomia pareja, joista kummastakaan ei löydy mitään poikkeavaa, selittävää syytä miksi homma ei onnistu kotona. Onko se väärin kun ei ole todettua lääketieteellistä syytä? Aivan yhtälailla yksin tai toisen naisen kanssa elävällä naisella on selkeä tarve saada apu lapsitoiveensa saavuttamiseksi.

Kukaan meistä ei valitse itse seksuaalista suuntautumistaan. Kukaan meistä ei myöskään tee valintaa siitä, milloin kumppani löytyy ja tuleeko sellainen vastaan juuri hedelmällisen ajan rajoissa, kukaan meistä ei päätä milloin rakastuu ja keneen eikä sitä voi tehdä väkisin. On olemassa myös niitä, jotka eivät koskaan rakastu eivätkä halua puolisoa ja jokaisella on siihen omat syynsä.

Silti jokaisella on näistä seikoista riippumatta oikeus perheen perustamiseen ja siihen tarvittavaan apuun. Osan lapsettomuus johtuu lääketieteellisistä syistä, osan seksuaalisesta suuntautumisesta - kenellekään ei liene epäselvää ettei naisparin lisääntyminen kahdenkesken suju, osa taas syystä tai toisesta elää yksin. Yhteistä näille kaikille ihmisryhmille on, että jokainen tarvitsee lisääntymiseensä apua tavalla tai toisella. Eikä sitä tule evätä keneltäkään mistään sellaisesta syystä, joka ei uhkaa lapsen turvallista kasvu- ja kehitysympäristöä. Kenenkään suuntautuminen, parisuhdestatus ja vanhempien lukumäärä tai sukupuoli, moni vammaryhmä tai muu itsestä riippumaton poikkeavuus ei sitä ole. Hedelmöityshoidot ovat monille se yksi ja ainoa tapa saada lapsi, ja se mahdollisuus täytyy olla jokaisen ulottuvilla.

Kiitos että sain avautua. Teki kyllä ihan hiton hyvää mielelle :) Muistathan että löydät mut myös
Youtubesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti