Kävin ennen syyslukukauden alkua koululla keskustelemassa opinto-ohjaajan kanssa tulevista opinnoistani: Opinnoista aikuislukiossa sekä jatkosta. Tehtiin suunnitelma siitä, kuinka tästä syksystä eteenpäin etenen. Tarkoitushan olisi, että lakki olisi päässä keväällä 2017, ja pääsisin vihdoin viettämään niitä kauan haaveiltuja ylioppilasjuhlia :)
Olenkin nyt ihan tarkoituksella laittanut tänä syksynä vauhtia kurssien suorittamiseen. Tähän asti olen opiskellut vähän verkkaisempaan tahtiin, mutta nyt olen saanut aivan uudenlaisen rytmin kaikkeen. Ja olen positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka energinen olen, olen melkein kuin uusi innokas ekaluokkalainen (en ihan, mutta melkein), jos nyt näin voin itseäni luonnehtia :D Kirjat avautuvat kuin huomaamatta koneelta ruudulle, hakeudun tekemään kaiken tarvittavan nykyään niin, etten ole suinkaan enää viimetipassa annettujen tehtävien palautuksen kanssa. Uskon tähän monenkin asian vaikuttavan. Kaikki uusi ja jännittävä, mitä on tulossa. Monellakin saralla. Toivottavasti mikään ei vie minulta tätä energiapiikkiä pois, ja kun asiat jatkuvat yhtä positiivisina, niin se varmasti säilyy. Mielessäni pyörii vain tulevat haasteet, joista saan todella paljon virtaa. Pyrin tekemään kaikki jäljellä olevat kurssit niin, että keväällä koko homma on pulkassa, ja ensi vuodelle jää vain kirjoitukset. Syksyllä kolme, ja keväällä kolme ainetta. Sitten se on siinä. Eli ensi kesä menee sitten tiiviisti kirjojen parissa. Uskallanpa väittää, että puolet noista kirjoittamistani aineista ovat mulla sen verran hyvin hallussa, ettei se ole ihan kamalaa aivot solmulla ja hiki päässä pänttäämistä. Valitsin kirjoitettavakseni esimerkiksi psykologian ja yhteiskuntaopin. Nämä ovat sellaisia aineita, joista voisin ahmia kirjallisuutta vaikka loputtomiin. Tuntuu, ettei mielenkiinto niitä kohtaan voi loppua koskaan. Itseasiassa harkitsinkin joskus aiemmin psykologin uraa ja opintoja, mutta hylkäsin ajatuksen työn henkisen rankkuuden vuoksi. Eihän musta siihen olisi. En osaisi jättää töitäni työpaikalle, vaan miettisin vapaa-aikanikin puhki sitä, miten kukakin pärjää ja onko kaikki ok, ja entä jos en olekaan riittävän hyvä auttamaan jotakuta tiettyä henkilöä. Pakolliset äidinkieli ja englanti eivät anna vaihtoehtoja, ne on kirjoitettava ihan jokaisen. Äidinkieli luultavasti menee heittämällä - vaikkakin tekstitaito on jostain syystä mulle heikko kohta. Se vaatii vielä kovasti hiomista ja ehkäpä myös tutustumista aiempiin ylioppilaskirjoitustehtäviin. Terveystieto on mielekästä opiskeltavaa, johon liittyy paljon hyödyllistä tietoa ihan jo arkielämääkin ajatellen. Ja sitten se vaikein kysymys: Lyhyt matikka (ei pitkää ikinä, ikinä ikinä koskaan milloinkaan vaikka tulisi maailmanloppu) vai ruotsinkieli? Päädyin jälkimmäiseen. Sitä tulen varmasti työssäni tarvitsemaan enemmän. Prosenttilaskun ja yksinkertaisimmat yhtälöt osaan ratkoa ja se riittää. Kunhan läpi pääsen, se on tärkeintä. Ja toistaiseksi olen päässyt. Aiemmin mietin, että kirjoittaisin ensi syksynä nämä kaikki kuusi ihan kertarykäisyllä ja ottaisin rennosti jo kevään tekemättä yhtään mitään. Ollen vain. Mutta nyt kun on elämässä näitä muitakin suunnitelmia, on parempi jakaa aineet kahteen aikajaksoon. Ja ihan muistakin syistä. Helpottaa luku-urakkaa kovasti, kun ei tarvitse aivan niin paljoa hamstrata tietoa kerralla. Tuloksetkin ovat hyvin todennäköisesti paremmat. Kovia ponnistelujahan kaikki tämä vaatii, mutta tiedän, että selviän. Niin on moni muukin selvinnyt. Oma asenne ratkaisee ja se, että uskoo itseensä ja tietää voimavaransa. Toki en voi tietää asioista, joista ei ole kokemusta ennestään, mutta saan niin paljon kannustusta ja varmasti tarvittaessa myös apua täällä, etten usko näiden asioiden yhdistelyn olevan ylitsepääsemättömiä muureja. Onneksi mulla on keskusteluapua ja ihmisiä lähellä, jotka saavat valettua energiaa ja jaksamista todella roimasti eikä tarvitse ainakaan harmitella, että jäisin yksin.
No mitä sitten jatkossa? Koulun penkkiinhän on tarkoitus palata vielä muutamaksi vuodeksi, ennen kuin heitän kirjat ja repun nurkkaan ainakin toistaiseksi. Puhuttiin siitä, että markkinointi ja mainonta olisivat se mitä haluan. Jäin pohtimaan, haluanko koettaa onneani yliopistoon, vai riittäisikö ammattikorkea. Päädyin jälkimmäiseen. Uskon, että käytännönläheisempi opiskelutapa sekä pitkät työssäoppimisjaksot (tai mitä ne virallisilta nimiltään ovat nykyisin) ovat enemmän minua varten. Alalla johon tähtään, on myös omalla luovuudella on niin suuri merkitys, etten usko koulutusasteen olevan se pääjuttu välttämättä. Voin aivan hyvin yliopistoon pyrkiä myöhemmin, jos se vielä tuntuu joskus ajatuksena sellaiselta vaiheelta, jonka haluan toteuttaa ja käydä läpi. Sinnehän ei yläikärajaa kuitenkaan ole :) Luulen, että nuo jo opintojen tiimoilta tulevat työjaksot, jotka aion suorittaa mainostoimistossa jos se suinkin on mahdollista, tulevat olemaan minulle kultaakin kalliimpia mahdollisuuksia tutustua siihen maailmaan ja ottaa vastaan kokemusta, ja niin arvokasta ja käytännönläheistä oppia työhön, kuin mitä ikinä on mahdollista saada. Koko mainostyön kirjo kiinnostaa kovasti, mutta erityisesti radio- ja TV-mainosten käsikirjoittaminen sekä ohjaaminen ovat vieneet mut mennessään. Olisi hienoa päästä seuraamaan, kuinka koko tällainen mainosprosessi tapahtuu alusta loppuun saakka. Enkä koskaan aio jättää töitäni ravintovalmennuksen parissa. Se on aina ja tulee olemaan yksi tärkeä tehtäväni, jota tulen aina sivutöinäni tekemään myös niin sanotun leipätyöni ohella. (TV-ohjelmiakin toivoisin voivani joskus käsikirjoittaa. Mutta se onkin jo toinen juttu, ja vaikeampi päästä niihin saappaisiin, mutta sitäkin yritän työstää hiljalleen eteenpäin jos oikeat keinot löytyvät. Muitakin mielenkiintoisia työjuttuja on mielessä, mutta ei nyt paljasteta sentään liikaa vielä.)
Olen kaikenkaikkiaan todella tyytyväinen tekemiimme suunnitelmiin. Nyt mennään askel kerrallaan eteenpäin, ensimmäinen välitavoite on se, että olen 27.5.2016 suorittanut kaikki 44 kurssia, joista nyt en muista tarkkaa lukua kuinka paljon niitä on vielä jäljellä, eli koko lukion suorittamiseen tarvittavan oppimäärän. Siitä on hyvä ottaakin suunta kohti seuraavaa lukuvuotta, joka tosiaan tarkoittaa osaltani vain enää niitä kirjoituksia. Opintojen aloittaminen ammattikorkeassa siirtynee vuodella eteenpäin aiemmin suunnitellusta, jos toinen projekti sujuu toivomallani tavalla. Toki voisin suorittaa joitakin opintoja jo kotoa käsin verkkokursseina seuraavana vuonna kirjoituksista, jos sellainen on mahdollista, niin saisin asiaa jo edes vähän viedyksi eteenpäin. Mutta sen näkee vasta kunhan aikaa on kulunut hieman enemmän ja tiedetään kaikesta enemmän. Luonto näyttää lopulta asioiden todelliset laidat :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti