sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Poissa silmistä...





...Muttei kuitenkaan mielestä. Jokatapauksessa helpotti oloa. Pakkasin tänään kaikki vauvanvaatteet muovipussiin ja piilotin kellarikomeroon. Ne tulivat jatkuvasti vastaan vaatekaapissa kun etsin jotakin. Pieniä sukkia, bodyja, housuja, kaikenlaista sellaista, jolle ei ole minkäänlaista käyttöä. Hypistelin niitä hetken, mietin, mietin ja mietin kaikkea tätä. Tapahtunutta ja sitä mitä saattaa vielä olla tulossa. Viikkasin jokaisen yksitellen, suljin säkin ja kiikutin sen kaikessa hiljaisuudessa alakertaan lukolliseen häkkikomerooni muiden käyttämättömien tai vähäisellä käytöllä olevien tavaroiden joukkoon. Enkä hae niitä sieltä ennen kuin vasta silloin, jos joskus niille tulee käyttöä. Jos vauva joskus syntyy. Vasta sairaalasta kotiuduttuamme, jos sinne asti jonakin päivänä pääsen.

Olen jälkeenpäin miettinyt, ettei minun olisi pitänyt tuoda noita kotiin lainkaan. Ne olisivat aivan yhtälailla säilyneet edellisellä omistajallaan siihen saakka, kunnes sitten minä tai joku muu olisi niitä todella tarvinnut. Ajattelin jo silloin, että jos nyt alan hamstrata tällaista, eivät hoidot varmasti tuota toivottua lopputulosta. Se on mennyt aina niin. Kun puhun / teen asioita etukäteen ennen lopullista varmuutta aivan kaikesta, ne epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen. Olisinpa ollut järkevä edes nyt tässä asiassa ja malttanut mieleni. Toki järjellä ajateltuna vaatteilla tuskin on siinä merkitystä, kuinka hedelmöityshoidot ylipäätään sujuvat, mutta olen sen verran taikauskoinen että asia jäi hieman kaihertamaan jonnekin mielenperukoille. Pussi on nyt kellarissa ja pysyy. Lähipiirin toimesta mulle on jo tarjottu vaunuja, pinnasänkyä, turvakaukaloa, vaatteita, leluja... Ja olen niistä toki kiitollinen ja hyvillä mielin otan tarjoukset vastaan jos joskus tarvitsee. Mutta niin kauan kuin mitään raskauteen viittaavaa ei ole havaittavissa, tai itseasiassa niin kauan kuin tässä talossa ei ole vähintään vatsassani köllivää täysiaikaista (tai keskosena syntynyttä, sellaistakin voi tapahtua) vauvaa, ei tähän kämppään tule enää yhtä ainuttakaan vauvantavaraa. Kun näköjään pärjäillään ilmankin vallankin mainiosti. Eipähän tarvitse taikauskoissaan mietiskellä ja jossitella.

Päätös kuukauden hoitotauosta on tehty. Jatkan vasta marraskuussa, keskityn nyt kuukauden verran työjuttujen järjestelyyn ja rentoon ja stressittömään olemiseen. Kieltämättä kauhistuttaa se tuleva joulu. Kun seuraava inseminaatio marraskuussa tehdään, osuvat piinapäivät hyvin lähelle joulua. Pelkään, kuinka negatiivinen raskaustesti vaikuttaisi joulutunnelmiini, varsinkin kun tulos olisi niin tuoreena mielessä ja jokainen pettymys on aina edellistä kipeämpi. Toisaalta uusi yrityshän olisi heti joulun jälkeen ennen vuodenvaihdetta, jos kierrot pysyvät edes suht säännöllisinä, ehkä se tuo toivoa myös jouluvalmisteluiden keskelle. Olen nyt varautunut vielä kahteen inseminaatioon, sen jälkeen alan miettiä koeputkihedelmöityksen mahdollisuutta jos lääkäri siihen suostuu. Ja jos saan jostakin repäistyksi sellaisen rahasumman. Ei pitäisi ajatella asioita näin pitkälle, mutta minussa on sitä vikaa. Usein jossittelen ja suunnittelen ja vatvon, missä on puolensa - onhan hyvä varautua kaikkeen. Toisaalta yksi askel kerrallaan, tulevaan kun ei täysin voi kuitenkaan vaikuttaa vaikka kuinka aikatauluttaisi asioita ja seuraavia siirtojaan eteenpäin. Ollaan ja eletään nyt ihan ensiksi tämä kuukausi pois alta :)

4 kommenttia:

  1. Mä olen myös miettinyt, että mitä teen tuon pinnasängyn ja vauvanvaatteiden suhteen, kun ne edellisessä raskaudessa jo kerkesin hankkimaan. Ehkä sänky on vaan puettava ja vietävä verkkokellariin. Jotenkin se vaan on jäänyt tuohon.
    Tuo taukokuukausi kuulostaa ihan hyvältä. Se on kuitenkin vaan kuukausi. Välillä on hyvä vähän vetää happea.

    VastaaPoista
  2. Itse näin parhaimmaksi tosiaan raivata kaiken vauva-asiasta muistuttavan syrjemmälle, niin ei jatkuvasti tarvitse palauttaa mieleen sitä, ettei vauvaa ole tullut. Kyllä se oloa helpottaa, vaikkei toki kaikkea voi unohtaa sittenkään, eikä tietysti tarvitsekaan. Saahan ne sieltä kellarista sitten takaisin, jos joskus tulee tarvetta :) Kuukauden tauko on hyvä, se ei loppujen lopuksi ole pitkä aika. Toivottavasti se ei pienennä raskautumisen mahdollisuuksia... Toivoisin vain, ettei koeputkihedelmöitykseen asti tarvitsisi mennä, koska siinä tapauksessa joudutaan odottelemaan kauemmin itse hoitoon pääsyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuukauden tauko on kyllä tosi lyhyt, nimimerkillä 6 kk viime inseminaatiosta…Mä lullen, että tauolla ei voi olla kun positiivisia vaikutuksia, missään nimessä se ei pienennä raskautumisen mahdollisuuksia.
      Koeputkihedelmöitys varmasti mietityttää, hinnat on niin hiukeat. Toivotaan, ettet siihen joutuisi. Sulla on yrittäminen kuitenkin vasta alussa ja kaikki mahdollisuudet onnistua inssillä. Pidän peukkuja ja olen hengessä mukana! Jospa sitten marras-joulukuussa päästäisiin samaan aikaan yrittämään!

      Poista