Kerroinkin jo aiemmin, että ennen kotiin paluutani Joensuusta käytiin Polvijärvellä Saarilan maatilamatkailun pihapiirissä moikkailemassa eläimiä. Minä, sisko, hänen lapset, mummo ja tällä kertaa myös Oona pääsi mukaan.
Reissu tehtiin toiveestani koska muistin parin vuoden takaiselta kerralta, että Saarilassa eläimet olivat hyvin kesyjä ja helposti siliteltävissä aitojen raosta. Ja näin todella on, vain harvat tilan asukit ovat kauempana käden ulottumattomissa. Tämä on mulle tärkeää aina erilaisia eläinkohteita valittaessa ja niihin retkiä suunniteltaessa. Ja juuri tästä syystä en ole koskaan käynyt korkeasaaressa. Siellä ei käsittääkseni mikään eläin ole rapsuteltavissa. Jos pilvet on taivaalla oikeassa asennossa ja aurinko ei häikäise, saatan ehkä nähdä hämärästi siellä jotain kun eläimet ovat kaukana aidoista, mut koen koskettamisen ja siten kontaktin saamisen eläimeen tärkeänä ja sitä ei tapahdu ilman kosketusta, tai se ei ainakaan ole molemminpuolista. Korkeasaari on varmasti mukava ja mieluisa paikka niille, jotka katsomalla saavat siitä paljon irti, ja kyllä minäkin voin sinne pikakierrokselle mennä jos joku tarjoo :)
Käynnin jälkeen totesin taas, että tällaisissa paikoissa pitäisi päästä käymään useammin. Näiden silittely ja seuraaminen on niin ihanaa ja terapeuttista.
Saarilasta löytyy maatilan eläimiä laidasta laitaan: Hevosia, lehmiä, sikoja, ankkoja ja liuta muita lintuja, lampaita, vuohia, aasi, kaneja, marsuja, kissojakin saattaa hyvällä tuurilla tavata - ne liikkuvat ulkona vapaasti, joten aina niihin ei välttämättä törmää kuten meille tällä kertaa kävi. En ole ennen Saarilaan tutustumista tiennytkään, että lampaista, vuohista ja lehmistäkin on olemassa miniversiot. Hevoset ja minisiat oon tavannut, mutta nämä olivat ihan uusi tuttavuus. Kolmea ensin mainittua on tosiaan Saarilassa mahdollista tavata, mutta valitettavasti onnistuneita kuvia ei tällä kertaa saatu kuin minivuohesta. Saarilan pihapiiristä on mahdollista vuokrata myös rantamökkejä, jos paikanpäällä viihtyy kauemminkin - ja miksi ei viihtyisi, sillä se on kokonaisuudessaan aivan ihana maalaisympäristö :)
Osuttiin paikalle juuri parhaaseen mahdolliseen aikaan, koska päivä oli tilalla melko hiljainen eikä muita vierailijoita juurikaan ollut. Sain jutella ja lässyttää näille kaikille karvakorville ihan rauhassa ja reilusti, ei siihen lepertelymoodiin ihan kehtaa heittäytyä jos vieraita ihmisiä on siinä kuuloetäisyydellä :D Luultavasti hiljaisempi päivä johtui sateesta, joka näytti koko ajan ihan pian alkavan, muttei sittenkään... Saatiin jossain vaiheessa kierrellä jopa auringonpaisteessa.
Oon jo kauan haaveillut, että ottaisin pienen lammaslauman lemmikiksi, jos joskus tulen muuttamaan ympäristöön, jossa niiden pito on mahdollista. Ja nyt tämä niin sanottu lammaskuume sai lisäpotkua noustakseen näiden näkemisestä. Varsinkin tuo ruskea tapaus oli todella ihmisläheinen. Annoin sille ruohoa (eläinten syöttäminen oli sallittua) ja kun aloin rapsuttamaan, se keskeytti rouskutuksen, sulki silmänsä ja kuunteli hiljaa hievahtamatta. Voiko ihanampaa olla.
Tätä olisi voinut luulla poikaseksi, mutta se on täysikokoinen minivuohi. Olisin voinut napata mukaan, aivan mielettömän valloittava ja tosi ihmisrakas tyyppi :)
Hevoset käyskenteli sähkölanka-aidan takana. Jäi vähän harmittamaan, etten päässyt siksi kunnolla niiden lähelle, vaan varovasti täytyi yrittää hipaista samettiturpaa aidan yläpuolelta käsin. Pitkällä hevostaustallani tiedän, ettei se sähkösätky kovin kivalta tunnu, joten tosi vähäiseksi jäi hevosten kanssa jutustelu. Esimerkiksi Fallkullan hevoset ovat lauta-aitojen takana ja rapsuttelu on helpompaa. Onneksi sähköttömän aidan takaa löytyi shetlanninponivarsa, jonka luona vietin pidemmän tovin.
Saarilan metsään on rakennettu myös satupolku, joka tutustuttaa lapset ja miksei vanhemmat ja muutkin aikuiset metsässä villinä eläviin asukkaisiin.
Toivottavasti saisin mahdollisuuden esitellä nämä eläimet, satupolun ja muut tilan paikat vielä joskus omille lapsilleni. Viimeistään siinä vaiheessa jos heidät saan osaksi perhettä, täytyy reissusta tehdä jokakesäinen perinne :)
Pihalla on keppihevostalli, jossa kaikki halukkaat pääsevät ratsaille ja hoitamaan keppihevosia oikeilla hevosenhoitovälineillä.
Päärakennuksessa on kioski, josta saa kahvia, teetä, jäätelöä, vohveleita ja sen sellaista - lämmin ruokakin taisi olla tarjolla. Koko kierroksen lopuksi mekin istahdettiin ulkosalle nauttimaan kioskin antimista.
Oma herkkuvalinta, mangomelonijäätelöä.
Todellakin voin suositella tätä paikkaa ihan kaikille ikään ja kokoon katsomatta :) Kannattaa mennä käymään vaikka vähän kauempaakin. Itse jo odottelen seuraavaa reissua, täällä eläinten keskellä maalaismilljöössä mieli lepää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti