Alkukesästä oli tarkoitus aloitella bänditreenejä eräällä Joensuulaisella musiikkikoululla. Kävi siinä kuitenkin niin, ettei porukkaa saatu tarpeeksi ja homma siirtyi. Olin hieman harmissani, koska olen jo kauan toivonut pääseväni soittelemaan muiden kanssa. Tähän asti olen tehnyt sitä ihan vain itsekseni, ja halusin kokemusta myös bändihommista. Nyt kuitenkin syksyn tullen saatiin mahdollisuus soitella porukalla. Ensimmäiset treenit pidettiin viime sunnuntaina. Homma alkoi vähän yht'äkkiä, soitto tuli alkuviikosta ja ensimmäinen tapaaminen järjestyi pian sen jälkeen.
Jostakin syystä jännitin mielettömästi, hyvä kun sain syödyksi koko sunnuntaipäivänä :) Vaikka mulla soittotaustaa jonkin verran löytyy, tuli mieleen ajatus siitä, kuinka muut osaavat kuitenkin enemmän ja paremmin. Vaikka tiedän hallitsevani rummut ihan hyvin, ei se siinä kohtaa auttanut kun lähdin ovesta ulos. Tarkoituksena oli, että olisin häärinyt koskettimien parissa, mutta en kokenut sitä hyvänä vaihtoehtona juuri nyt, koska koen tarvitsevani siltä osin vielä reippaasti treeniä ennen kuin uskaltaudun lähtemään bändin matkaan pianon äärellä. Olen joskus reippaasti ala-asteiän puolella soittanut muutaman vuoden, mutta jotenkin se on unohduksissa, koska siitä on jo se reilut 10 vuotta aikaa. Nyt päädyin rumpujen taakse ja kokonaisuudessaan ensimmäiset treenit menivät hyvin. Toki olisin voinut osata paremminkin, tottakai, kuinkas muutenkaan kun vaadin itseltäni aina täydellisiä suorituksia asiassa kuin asiassa enkä osaa katsoa sormieni läpi minkäänlaisia virheitä ja mokailuja. No, kaikki on vielä aivan aluillaan ja kehitystä tapahtuu varmasti, kun niin päättää. Porukka oli oikein mukava ja yhteistyö sujui mainiosti. Hyvillä mielin jatkan siis edelleen, parin viikon päästä on seuraava kerta. Tällä hetkellä tosiaan rummut ovat vahvinta aluettani, mutta koskettimiin haluaisin panostaa eniten. Kitaraa olen soittanut vajaan vuoden verran. Laulutunneille kovasti mieli tekisi mennä, mutten suoraan sanottuna uskalla. Tuntuu liian suurelta kynnykseltä alkaa käyttämään omaa ääntänsä toisen kuullen. Jonkinlaista laulukammoa tämä kai on, enkä tunnu pääsevän siitä millään irti vaikka kuinka yritän ajatella, etteivät kaikki muutkaan laulutunneilla käyvät ihmiset välttämättä hommassa niin täydellisesti loista. Jossain vaiheessa toivottavasti sitä rohkeutta tulee, jos tulee, toivottavasti edes sen verran että pystyisin ottamaan joitakin tunteja.
Tuleva viikonloppu olisi taas opintojen täyteinen Espoossa. Odotan maisemanvaihtoa jo kovastikin, on mukava päästä täältä hetkeksi muualle tekemään jotain ihan muita juttuja, kuin mitä nyt olen seuraillut. Lauttasaaren visiittikin koitetaan tehdä lauantaina. Itseasiassa löysin asunnonkin sieltä, mutta en uskalla laittaa nimeäni vuokrasopimukseen, koska työpaikasta ei ole vielä varmuutta ja jos sitä ei ole, en saa maksetuksi vuokraa... Siinä onkin taitolaji yrittää saada nämä kaksi asiaa, kämppä ja työpaikka tärppäämään kohdilleen yht'aikaa. Ehkäpää ne jossain vaiheessa nappaa, ei täällä pidä lannistua. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti