sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Uusi alku, uusi mahdollisuus, uusi elämä

Kävin tiistaina tutustumassa Lauttasaaren Lady Linen (nykyisin Lauttasaaren Lady) tiloihin. Kävin paikanpäällä jo kesällä, mutta nyt alkuviikosta oli vuorossa haastattelu treeniohjelmaa varten, jonka sitten perjantaina sainkin. Siinä samalla tutustuin vielä tiloihin ja treeniympäristöön. Nyt päästään kunnolla hommiin.

Kuten varmaan monille meistä, niin myös mulle on tärkeää se, millaisessa paikassa treenaan. Olipa kyse ihan aerobisesta treenistä luonnon keskellä, tai lihaskunnon harjoittamisesta kuntosalilla. Itse treenaan mieluusti naisten salilla. Tykkään, että tilat ovat sopivan pienet, muttei kuitenkaan liian ahtaat, että on helpompi löytää oikeat laitteet. Valintaan vaikutti myös ryhmäliikuntatuntien saatavuus ja niiden valikoima. Mähän en oikeastaan ryhmäliikunnoista harrasta muuta kuin spinningiä nyt, mutta tarkoitus olisi laajentaa ympyröitä jossain vaiheessa. Lady Linella on hyvä spinningtarjonta. Tunteja on lähestulkoon jokaisena päivänä viikossa, eikä tarvitse olla aina menossa vain tiettynä aikana. Suurimmalle osalle tunneista on aina tilaa, vaikka päättäisi osallistumisestaan vasta edellisiltana. Päivisin tällä salilla on ihanan hiljaista, vain muutamia treenaajia on näkynyt kun olen itse ollut paikalla. Se on iso plussa. Extraherkkuna on solarium, infrapuna- sekä tavallinen sauna, jotka sisältyvät jäsenyyteen. Näillä perustein mä salini valitsin. Täytyi vähän mietiskellä ja käydä läpi muuton jälkeen, mikä paikka vastaisi parhaiten sitä, mitä itse haen ja mikä on mulle mieluisinta. Lady Line oli muutenkin tuttu ketju, koska sellainen löytyy myös Joensuusta. Joten se oli sitten luonteva valinta. Jos nyt jotain miinusta yritän hakemalla hakea ja vääntää, niin ehkä pitkä matka salille voisi olla sellainen. Harkitsin Kannelmäen ja Lauttasaaren välillä, jotka ovat käsittääkseni Helsingin ainoat kyseisen ketjun salit. Tulin siihen tulokseen, että helpompi on matkata Lauttasaareen Itä-Helsingistä käsin. Metrolla Ruoholahteen ja siitä kävellen määränpäähän. Kannelmäkeen tarviis ottaa vielä keskustasta juna, eikä mulla ole käsitystä siitä, kuinka kauan sillä kestää mennä. Toisaalta kävely ja hölkkähän ennen lihaskuntotreeniä ei ole koskaan pahasta, eli siksikin tämä on paras vaihtoehto. Tästä nyt katsotaan, miten lähdetään menemään eteenpäin. Kolmesti viikkoon olis tarkoitus treenata. Jännä nähdä, millaiset tulokset näkyy ensi kesän alussa.

Tosiaan perjantaina kävin testaamassa ekan kerran saamani treeniohjelman. Liikkeelle lähdettiin kuudesta liikkeestä. Olen kaiken kaikkiaan tyytyväinen ohjelmaan, mutta sovittiin, että lisätään vielä reisiin lähentäjät ja loitontajat. Pelkässä jalkaprässissä en koe saavani reisille tarpeeksi treenausta. Oon aina tottunut treenaamaan reisiä vähän monipuolisemmin, joten sitä kaipaan myös tulevaisuudessakin. Ideana tässä laitteiden ja liikkeiden määrän vähyydessä oli lähinnä ehkä se, että pääsen kunnolla kiinni hommaan ja opin muistamaan ja tuntemaan ympäristöä vähän paremmin, ennen kuin lisätään uusia juttuja, ettei tule kerralla liikaa. Musta se on ihan hyväkin. Tehdään muutama treeni näin, ja lisäillään parin viikon kuluessa uutta. Silloin aiemmin salilla treenatessani hämmästyin sitä, kuinka nopeasti kunto kasvoi. Mielestäni kunnon treeni on sitä, että se todellakin tuntuu. Ei vain vähän, vaan niin, että oikeasti tietää tehneensä enemmän kuin kaikkensa ja koko ohjelman läpi käytyä hiki virtaa kuin olis suihkusta tullut :) Sen täytyy tuntua jokaisen liikkeen lopussa jopa kamalalta. En tiedä, onko se hyvä vai huono tapa, mutta mä vedän itseni aivan piippuun joka kerta. Ei mennyt kovinkaan kauaa, kun oli pakko jo lisätä painoja. Tuntui, etten saanut samanlaista rankkuuden tunnetta, kuin mitä alkuun tuli. Sama pätee spinningiin. Siinä kunnon kehittymisen huomasi vieläkin nopeammin. Kaksi ensimmäistä kertaa olivat pahimmat. Sitten tuli kolmas, joka oli hitusen helpompi. Neljännellä kerralla tein vielä samoilla vastuksilla, mutta viidennellä oli pakko pyörittää vähän lisää vastuksia peliin. Tästä se lähtee. Vielä en laita painoja ylös tai sitä, kuinka nopeasti kehityn. Otan toki itselleni ylös, mutta vasta myöhemmin, tulosten näkyessä huomattavina saatan julkaista, mistä lähdettiin liikkeelle. Mun on annettava vielä paljon plussaa henkilökunnalle siitä, kuinka hyvin mut on otettu vastaan. Kukaan ei ole edes vihjannut, etten voisi osallistua juttuihin muiden kanssa, tai epäillyt, etten näkövammani takia voisi treenata normaalisti. Täytyy myöntää, että kaikenlaisia ennakkokäsityksiä ihmisten kanssa joskus kokeneena mietin, kuinkahan paljon joudun nyt "todistelemaan" sitä, ettei tämä mulle ole mikään turvallisuusriski tai etten tarvitse mitään ylimääräisiä ns. erityisjärjestelyjä salilla. Edellisellä salillakaan en ole kokenut mitään negatiivista. Mutta olen huomannut, että joissain muissa yhteyksissä ihmiset ovat välillä hyvinkin varovaisia, ärsyttävän ylisuojelevaisia ja suorastaan paniikissa, kun eivät pysty ymmärtämään sitä, miten milloinkin toimin. Kaikki omat epäilyni osoittautuivat täysin turhiksi. Olin enemmän kuin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki sujui. Toki multa on kyselty, miten he voivat auttaa, jos jotain tarvitsen, tai tarvitsenko jotain apua, mikä on vain hyvä juttu. Uskon, että mulla tulee olemaan hyvät kokemukset, treenit ja ennen kaikkea tulokset.

Se, mikä tässä treenaamiseen painottuvan blogin pitämisessä vähän mietityttää, on se kuvien julkaiseminen. Mitä ihmiset yleensä kuvaavat treeniblogeihinsa? Kuvia itsestään treenaamassa? Ruokakuvia? Mitä? Itsekään en haluaisi kirjoittaa pelkkää tekstiä. Kuvilla on varmasti suuri merkitys blogeissa, varsinkin, kun suurin osa niiden lukijoista ovat täysin normaalisti näkeviä ihmisiä. Ja suurin osa katselee mielellään postausta, jossa on tekstien lisäksi myös suuret, tai ainakin melko suuret määrät kuvattua materiaalia tapahtumista. Videopostaukset on tietysti asia erikseen, niistä pystyn itsekin havainnoimaan mitä milloinkin tapahtuu, tai millaisista tilanteista videot on otettu. Pitänee vaan tutustua tähän maailmaan ja seurailla, kuinka muut toimivat, ja ottaa oppia samantapaisista paikoista. Toki blogini käsittelee muutakin, mutta ehkä suurimmaksi osaksi juuri liikkumiseen liittyviä asioita. Mutta kaikki aikanaan, kyllä tästä vielä saadaan ihan kelpomateriaalia aikaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti