Se oli elokuuta 2013, kun aloin etsimään itselleni ja eläimille uutta kotia Helsingistä. Alunperin tarkoitus oli muuttaa Lauttasaareen, mutta sieltä asunnon löytäminen vain kesti ja kesti, koska lemmikillinen vuokralainen, varsinkaan niitä minikokoisen eläintarhallisen omaava sellainen, ei valitettavasti yleensä ole asukasvalinnoissa etusijalla. Lopulta kärsivällisyys petti ja aloin katsella tarjontaa myös muilta alueilta ja päätin, että muutan Lauttasaareen myöhemmin. Viimeistään sitten kun opiskelut on opiskeltu, mulla on kokopäivätyö ja kunnon tulot, että voin itse ostaa sieltä asunnon. Se on vahvasti tähtäimessä edelleen. Päädyin lopulta asumaan tänne pahamaineiseen Itä-Helsinkiin, tarkemmin Puotilaan.
Puotila on merentuoksuinen pieni, hiljainen, ihana ja rauhallinen asuinalue, joka on käsittääkseni osa Helsingin Vartiokylää. Täällä asuu suurimmaksi osaksi lapsiperheitä ja vanhuksia, luonto puistoineen ja metsineen on lähellä. Mikä parasta, meri on aivan vieressä. Meiltä ehkä noin 200-300 metrin päässä. Vartiokylänlahtea kiertää myös ihana merenrantareitti, joka on täydellistä lenkkeilymaastoa. Onnistunut valinta siis myös eläimiä ajatellen.
Vartiokylän venesatama, jonne on jonkinlainen näkymä myös meidän parvekkeelta.
Kuka vielä väittää, että Helsinki on pelkkää kiviröykkiötä täynnä, eikä vihreää näy missään? Asuintaloni takaa avautuu ihanaa metsäaluetta polkuineen. Kävellään Oonan kanssa täällä joka ikinen päivä, en ole kertaakaan lähtenyt ihan vain pelkälle kävelylle jalkakäytäville liikenteen meluun, kun tarjolla on jotain tällaista. Polkujen varsille on laitettu myös penkkejä, joihin voi istahtaa kuuntelemaan lintujen laulua. Metsässä tapaa myös paljon koirakavereita ja usein voi jäädä jutustelemaan "metsätuttujen" kanssa.
Ja nämä viljelypalstat lähellä rantaa. Kunpa saisin joskus paikan palstalta. Näihin on niin paljon halukkaita, että oman saamiseen on hyvin pieni todennäköisyys. Onneksi mulla on kuitenkin mahdollisuus istuttaa yrttejä ja muita hyötykasveja mökille. Toki tämä olisi paljon lähempänä.
Puotilan uimaranta. Rannalla on nykyään myös kioski, josta saa hotdogeja ja jäätelöä.
Puotilan kartano. Täällä on usein iltaisin livemusiikkia, sekä päivittäinen lounas ja taitaapa löytyä menu myös lounasajan ulkopuolella. Pari kertaa olen itse käynyt paikanpäällä. Tänne pääsee meiltä kotoa metsän kautta hiekkatietä pitkin, matkaa noin 500 metriä.
Kappeli kartanon vieressä. Hyvin suosittu paikka esim vihkimistilaisuuksille.
Ostarilta löytyy Alepa, R-kioski, pizzeria, vietnamilainen ravintola sekä pari kuppilaa, joista toinen on olutravintola Pikkulintu, jonne asiakkaita tulee usein kauempaakin. Valikoimissa on paljon erilaisia oluita ja jos en aivan väärässä ole, myös viskejä löytyy useammanlaista. Itsekin olen joitakin kertoja siellä käynyt ja olen pitänyt paikasta. Metroasema sekä koulu (Puotilan ala-aste?) löytyvät ostarin takaa, päiväkoteja on ainakin yksi. Melko läheltä kartanoa löytyy vastoittain korjailtu koirapuisto, jossa nykyään omat aitaukset pienille ja isoille koirille.
Kuvaamatta jäi vielä Rusthollarinpuisto, joka alkaa heti ostarin vastapäätä. Sieltä löytyy loistavat puitteet vaikka piknikille, sekä lasten leikkipuisto, johon itse luonnollisesti kiinnitin heti huomioni siitä ohi mentäessä. Kaikenkaikkiaan todella viihtyisä asuinalue. Olen monille sanonut, että Puotila on vähän kuin pieni kylä Helsingissä. Rauhallinen, jopa jollain tapaa mielestäni maalaistunnelmallinenkin metsäpolkuine ja hiekkateineen, mutta silti vain vartin metromatkan päässä pääkaupungin keskustan hulinoista. Ihmiset ovat usein moikkaustuttuja, mutta oma yksityisyys silti säilyy, mitä ei voi aina pikkukylällä asustellessa taata.
Ja mitä tulee siihen pahamaineisuuteen. Myönnän, että muuttaessani tänne varauduin rauhattomuuteen ja kaikenlaiseen möykkäämiseen koska siitä oli useasti varoiteltu. Että Itä-Helsingissä on sellaista. Mutta nyt pari vuotta täällä asuneena voin todeta, että se oli turha pelko. Idästäkin löytyy niitä "hyviä" alueita myös. Aina sanotaan, että metroaseman läheisyys ja ostarit ovat niitä pahimpia paikkoja, joissa ei mielellään pyöri muuta kuin silloin kun on pakko hoitaa ne välttämättömimmät asiat. Mun mielestä Puotilassa esimerkiksi ostari on rauhallinen, ihan tavallinen paikka, ilman mitään sen suurempia häiriötekijöitä. Toki nuo kuppilat tekevät sen, että varsinkin ilta-aikaan humalaisia näkyy ja ehkä vähän myös kuuluu. Mutta mitä sitten? joka paikassa, tai ainakin lähes kaikkialla sitä tapahtuu jonkin verran. Liikun ostarilla ja metroasemalla lähes päivittäin, joskus myös myöhemmin ilta-aikaan, enkä ole koskaan havainnut minkäänlaista erityistä levottomuutta. Ja uskokaa pois, kyllä sen erottaa ilman tarkkoja silmiäkin, äänimaailmakin kertoo paljon. Voin ja uskallan liikkua täällä ihan turvallisin mielin. Varmasti sitä levotonta seutua löytyy, mutta sellainen on aivan muualla kuin Puotilassa. Jos jotakin miinusta on etsittävä, sanoisin että ostarin palvelut ovat melko suppeat. Kaipaan edes jonkin kokoista apteekkia ja S-Marketia. Toisaalta Itiksen palvelut on ihan kivenheiton päässä, joten eipä nämä mitään suuria puutteita ole.
Jos joku siis miettii itselleen sopivaa asuinaluetta, vaikkapa juuri lapsiperheelle hyvin soveltuvaa, niin tässä on vaihtoehto jota kannattaa vakavasti harkita. Voin lämpimästi suositella, ja olen oikein tyytyväinen valintaani, jonka lopulta tein, vaikken ensin toivomalleni alueelle vielä päässytkään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti