Terveisiä Joensuusta!
Nyt ollaan saatu taas yksi syksyn isoista asioista pois päiväjärjestyksestä. Viime torstaina iltapäivästä koitti karvapoikien pitkään odotettu lääkäriaika. Saavuttiin tosin jo aiemmin kaupunkiin junalla.
Pienen alun jännitysnäytelmän ohi mentyä matkakin soljui odotettua paremmin, vaikka kuvittelin sen aikana tapahtuvan ties mitä. Lähtiessä kotona suljin kollit kuljetuskoppaan ja mietin että tuleekohan tästä nyt ihan oikeasti yhtään mitään. Toisen kanssa oltiin matkustettu viimeksi reilut kolme vuotta sitten, toisella taas oli lyhyet automatkat elokuiselta eläinlääkärireissulta takana mut ei mitään kunnollista tuntumaa pidemmistä matkoista sitten Helsinkiin muuton. Kun kuljetuskopasta alkoi kuulua varoittelevaa murinaa, sähinää ja raivokasta oven rummutusta olin jo itsekin lähes kauhun partaalla: Nehän tulee joko kaltereista läpi tai vähintäänkin käyvät toistensa kimppuun. Siinä matkalaukut pakattuna ja kaikin puolin lähtövalmiina vielä aloin epäröidä ja viimetipassa harkita, josko sittenkin peruutan Joensuusta varatun ajan, vien katit Evidensiaan, otan sieltä joko osamaksun mahdollistavan joustoluoton tai lykkään omia hoitojani ja hoidatan kissat Helsingissä lähellä kotia. Mut taksi odotteli ulkona ja oli vain mentävä, vaikka olin samaan aikaan stressin kynsissä ja huolissani kissojeni jaksamisesta ja mahdollisesta reissun aiheuttamasta fyysisestä tai psyykkisestä pahoinvoinnista. Eläin aistii helposti ihmisen tunnetilat, mikä saattoi olla syynä myös siihen että kissatkin tunsivat olonsa epävarmaksi - olin itse kaikkea muuta kuin rauhallinen pakatessani heitä koppaan.
Odotin taksissa alkavaa suoraa huutoa ja ulinaa, muttei sitä koskaan tullut. Ehkä siitä kuuluu kiitos valeriaanasuihkeelle sekä Serene Um-pillereille, joita syötin kissoille muutaman päivän ajan ennen matkaa. Kiukku jäi kotiovelle, vain pieni nauku siivitti menoamme rautatieasemalle ja siinä se. Junassa sama jatkui jonnekin vähän Tikkurilan jälkeen ja sitten koppa hiljeni. Muutaman kerran matkan varrella nuo ilmoittelivat olevansa yhä hengissä, mutta matkarauha säilyi mainiosti niin meillä kuin kanssamatkustajillakin.
Lääkärissä kaikki oli kunnossa. Saimme taas erittäin loistavaa ja asiantuntevaa hoitoa Joensuun eläinklinikalla, ja käynnistä jäi oikein hyvä mieli. Patti silmäkulmassa oli vain turvonnutta sidekudosta eli vähän samanlaista muutosta kuin syylä ihmisellä, eikä siitä tarvinnut huolestua. Eläinlääkäri sanoi, että jos se alkaa kasvamaan niin se voidaan poistaa, mut nyt hän ei lähtenyt tekemään kyhmylle mitään, koska siitä ei ole vaaraa eikä häiritse lainkaan kissan elämää. Hampaita poistettiin Kalevilta kolme kappaletta ja Uolevilta lähti yksi, eli silläkin siis todettiin tuo saakelin syöpymä hampaissa. Huonoa tuuria on, että molemmat ovat sairastuneet, ja nyt hampaita täytyy ehdottomasti tarkistuttaa eläinlääkärillä vuosittain. Hyvää tässä on, ettei suu päässyt kipeäksi vaan vauriot saatiin pois ennen kuin ne ehtivät aiheuttaa minkäänlaista haittaa. Sain uutena tietona hammassyöpymästä myös sen, että maatiaiskissoilla sitä esiintyy rotukissoja selvästi harvemmin, joten siksikin on ikävästi osunut huono mäihä - eikä vakuutus korvaa mitään, sen verran yleisestä ongelmasta on kuitenkin kyse.
Nyt voin huokaista helpotuksesta, pojat ovat terveitä ja mammalla mieli keveä kun ei tarvii olla koko aikaa huolissaan ja tarkkailla paheneeko jokin ja jos niin milloin. Nyt syödään tarvittaessa kipulääkettä sekä Kallelle antibiootteja kymmenen päivän ajan tulehdusta estämään. Yllättävän nopsaan kumpikin on leikkauksesta toipunut, ja ruokahalukin on ennallaan. Ihmeen hyvin nämä ovat uudessa paikassa myös viihtyneet. Päivät kuluvat ikkunasta pikkukaupungin lähiömenoa tiiraillen ja saunan lauteilla ja mieluiten jälkilöylyissä köllien, mikä on selkeästi mieleen, nyt kun meillä ei nykyisessä kodissa saunaa ole. Ovat olleet kuin kotonaan. Ja koska matkakin sujui niinkin hyvin, voidaan tulla uudelleenkin. Itselläni on myös mukavampi viettää lomaa kun koko perhe on koossa.
Ajattelin vielä koota erikseen oman tekstin kissojen matkustamiseen liittyen. Opin tällä reissulla joitakin uusia juttuja, joilla helpottaa kissan matkastressiä ja kuinka matkustamisesta voi tehdä vähän mukavampaa. Tällä kertaa tein ennakkovalmisteluja vähän enemmän, kun viimeksi vain sulloin pojat häkkiin ja menoksi. Nyt osasin ottaa enemmän huomioon asioita, joita haluan jakaa myös täällä, josko niistä olisi apua muillekin :) Kunhan saan mukaan kuviakin, koostan pienen yhteenvedon matkailua helpottavista tekijöistä. Ilman kuvamateriaalia nämä postaukset ovat vähän tylsiä ja tämäkin jäi vähän laihaksi, kun sisältönä on vain pelkkää tekstiä. Palataan siis aiheeseen vielä uudemman kerran mahdollisimman pikapuolin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti